Sinä aamuna oli keväinen ilma. Olin nukkunut yöni hyvin, enkä osannut jännittää. Menisin vain paikalle, kertoisin ongelmani, minulle annettaisiin simppelit selviytymisohjeet, ja taas business as usual. Huomasin kuitenkin olevani vähän helpottunut kirkkaasta auringonpaisteesta. Aurinkolasit eivät herättäisi siis suuremmin huomiota, jos kuitenkin herkistyisin ja sattuisin niitä jälkeenpäin tarvitsemaan. Nousin portaat toiseen kerrokseen, enkä ehtinyt istua, kun sain […]
elämä
Arkikuva 48/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Tämä postaus olis taas luonteva aloittaa voivottelemalla, kuinka en ole ehtinyt blogin pariin, mutta uskon, että siellä ruutujen toisella puolella ymmärrystä heruu viime aikojen perusteella ilman anteeksipyytelyjäkin. Ollaan arkikuva-haasteen loppusuoralla. Uskomatonta oikeastaan, kuinka nopeasti vuosi on mennyt. Todellisuudessa toki olen pokkana skippaillut […]
Gilmore Girls – paras äiti-tytär -suhteen lujittaja sitten napanuoran
Kaikki, joilla on, niin kovin yllättäen, teini-ikään parkkeeraava esikoistytär, tietävät, että täysin yllätyksenä ja pyytämättä ilmaantuvien ekojen kertojen vyöry alkaa ennemmin tai myöhemmin yläasteikään tultaessa. Kaikki se valtava hormonaalinen hulabaloo, jota naiseksi kasvaminen tuo tullessaan ryydittyy tietysti myös niillä ekoilla kokemuksilla. Ihastumisilla, kädestä pitämisillä ja suudelmilla. Joo, ja halusi sitä tai ei, aikanaan myös seksillä. […]
Arkikuva 47/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Niin raskaalta kuin arki ja lasten alituinen säätö ja sätkiminen usein tuntuukin, mistään ei lopulta saa enempää voimaa kuin tuon oman perheen kanssa vietetystä ajasta. Sellaisesta, kun kenelläkään ei ole aikatauluja. Ei yhtään koealuetta luettavana, buffettipullaa leivottavana, treenikassia pakattavana tai Wilma-viestiä kuitattavana. […]
Huijarin paskuusviikot
Tänään se nyt oli. Ensimmäinen miniloman päivä. Rentoutumista ja aikaa itselle, pitkät unet, jotain voimaannuttavaa tekemistä. Heräsin kuitenkin vähän vahingossa kovin aikaisin. Lasten vielä nukkuessa istahdin sohvalle. Istuin ja kuuntelin hiljaisuutta. Oli ihan outo, tyhjä olo. Turha. Ilman mitään sen kummempaa syytä purskahdin itkuun. Kaikki se, joka näiden muutaman vapaapäivän aikana oli tarkoitus unohtaa, painoi […]
Tyypit on ihan lomalla
Nämä lomat on pahoja. Sattuu niin sanotusti omaan nilkkaan kaiken sen työn vapauden hehkuttamisen jälkeen. Nimittäin kun lapset lomailee, helposti tulee lintsattua enemmän tai vähemmän itsekin. Työmoodia on vaan pirusti vaikeampi pitää yllä, kun muut maleksii yöpaidoissaan puoleen päivään. Uskomattoman kaunis aurinkoinen talvikelikään ei varsinaisesti houkutellut dataamaan, joten aika harakoille valui tämäkin päivä, vaikka lomailla […]
We’ll always have Tampere
Viime viikolla multa pääsi vanha kunnon stressi-itku. Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Viestejä ja pyyntöjä tipahteli joka suunnasta ja lopulta kamelinselkä vaan napsahti. Valutin ripsarit poskille ja niistin ahdistuksen vettyneeseen paperimyttyyn. Tuntui, etten jaksa enää hetkeäkään. Perjantaiksi olin luvannut vihdoin ja viimein mennä Emmin luokse Tampereelle. Vanha minä olisi varmaan ahdistuksissaan perunut koko reissun, mutta […]
Arkikuva 46/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Tämän viikon arkikuva on vähän niinkuin vahinkolaukaus, jossa ollaan niin perusasioiden äärellä, että ihan naurattaa. Tänään mulla on ollut kirjoituspäivä aka. verkkaripäivä. Lampsin aamusella hammasharja suussa tähän olkkarin ovelle ja niin paljon huvitti, että oli pakko hakea kamera. Siinä, samassa kuvassa, on […]
Minäkö tuon tein?
Istuttiin esikoisen kanssa sohvalla, saman peiton alla lauantai-iltana. Television kanavasurffailu pysähtyi hetkeksi Yle Femmalle, josta pauhasi Melodifestivalen, eli Ruotsin euroviisukarsintojen osakilpailu. Katseltiin hetki hiljaa valtavaa yleisömerta, joka vispasi innoissaan vaaleanpunaisia ilmapalloja, kiljui, tanssi ja ilakoi. Hämmästelin, kun ruotsalaisilla on aina niin paljon parempi meininki bileissään kuin meillä vastaavissa. – No siis niinpä! Ruotsissa ne on […]
Kehu niin että tuntuu
Mun lapsuudenkodissani ei yleensä juuri kehuja jaettu. Ei vaan ollut tapana. Eikä varmasti oltu ainut perhe, jossa tuollainen mukavien asioiden esilletuominen ei vaan ollut koskaan juurtunut tavaksi. Vanhempani ovat niiden vuosikymmenten lapsia, jolloin annettiin mieluummin vitsaa kuin kehuja, joten mallia ei itsetunnon nostatukselle tai ihan muuten vaan positiivisten asioiden sanomiselle ollut. Niinpä olen itsekin ollut […]