Mä olin selvästi aliarvioinut kesän saapumisen, koska tänään kun marssin neulepalttoossa tuolla, lähes helteisessä säässä, tunsin kummaa leiskuntaa. Ja leiskunnalla tarkoitan hikoilua. Mutta niin se vaan tulla tärähti, se kesä. Eilen jo valmiiksi nyyhkin kohta lakastuneita omenankukkia, onneksi kohta on jo syreenien vuoro. Ja kesällä, jos joskus, kuuluu lukea. Maata riippukeinussa-laiturilla-nurmikolla-jyskinmuovisellabadenbadenilla-mummolanhetekalla tai ihan vaan sohvalla […]
