Olen joskus aiemminkin saattanut mainita tuon meidän nuorimmaisen temperamentista. Että sitä kyllä mimmiltä löytyy, eikä hän sitä juuri arkaile käyttää. Ja hyvähän se tytössä on tietty määrä pikkuperkelettä olla, ettei tässä koko ajan pahenevassa vihan ilmapiirissä jää jalkoihin. Puolensa tuo tenava pitää ja hyvä niin. Mutta viime aikoina on todella saanut purra hammasta ja venyttää […]
äitiys
Ylpeydellä, äiti
Kuten tiedätte, äitiys on ihan kamalaa. Hirveä huoli ja ahdistus koko ajan. Ja noi muksuthan on koko ajan vastahankaan. Aina joku jostain asiasta. Ni onhan se toisinaan (aina) aika raskasta. Mut sit. Joskus noista vaahtosammuttimista saa olla ihan turkasen ylpeä. Useimmiten herkistelen sellasissa arkipäivän tilanteissa, joissa tyypit kerrankin ajattelevat jonkun toisen tunteita ennen omiaan tai […]
Nerous tulee lasten suusta
Noi lapset on kyllä hyvää porukkaa. Ne muistuttaa kyllä, jos mutsi tai faija tekee liikaa töitä tai keskittyy vääriin asioihin. Kuten vaikka tossa viime viikolla. Kiharapää katseli tätä koneen hakkaamistani aikansa ja tokaisi, että äiti kyllä varmaan kohta homehtuu, kun se on aina vaan tietsikalla. Minä yritin tietysti, aikuismaiseen tyyliin, perustella tekeväni töitä ja että […]
Isin tyttö, äitin poika
Me ollaan tuon siipan kanssa oltu jo aika pitkään yhdessä. Voidaan melkein sanoa, että kasvaneet aikuisiksikin yhdessä. Opeteltu käsi kädessä pitämään taloutta ja huushollaamaan, olemaan aikuisia. Vuosien myötä muotoutui sellainen meidän tapa olla ja elää. Ensimmäisen lapsen syntymä mullisti tietysti omalla tavallaan kaiken. Arjen, yhdessäolemisen ja koko elämän. Myös vanhemmuuteen kasvettiin yhdessä, tutustuttiin, ihmeteltiin ja […]
Letittäjät
Juuri kun mä olen jotenkin saanu itseni vakuuteltua siitä, että oon ihan kohtalainen äiti vaikken askartele omaa saippuaani, säilö kurkkuja, marjasta tai vala lasten kanssa kynttilöitä, löytyy uusi rima ylitettäväksi. Tai mun kohdalla alitettavaksi. Nyt ne letittää. Kaikki some-kanavat pullistelee toinen toistaan upeampia palmikoita, idyllisiä, ylivalottuneita kuvia, hymyjä ja yhdessäolon riemua. Nämä näppäräsormiset äidit ahertavat […]
Mutku emmä tiä!
Tapahtui eräänä tiistai-iltana: – Mua sattuu vatsaan… – No sit täytyy mennä lepäämään. – Mutku mullon se tanssi! – No mut se voi helpottaa ku liikut vähän. Onko se niin kipeä, ettet voi mennä? – Emmä tiedä! Sattuuuuuu!!!! – Meet nyt lepäämään ja ilmotat, ettet pääse tänään tanssiin. – Mutku mä haluun sinne! – Niin, […]
Riittämättömyysitku
Ne oli ne kangaskengät. Pienet, pinkit, läpimärät kangaskengät eteisen lattialla. Itku tulvahti jostain syvältä, tyrskähti kuin paha olo joskus. Yllättäen ja pidättelemättä. Itkua riitti ja riittää vieläkin. Vaikka sitä viikkotolkulla jaksaa, lopulta tulee aina ne kangaskengät, jotka laukaisee riittämättömyyden ja ahdistuksen ulos. Vaikka mä olen jo kaksi isompaa muksua saatellut aiemmin koulutielle ja vaikka olenkin […]
Sillä lailla
Tää on ollu sellanen supervanhemmuusviikko. Just sellanen, jota helmikorvakorukotiäidit paheksuu. Vetää miinuksia pieneen punaiseen kirjaan, naksauttelee kieltään ja voivottelee. Ja minä yritän epätoivoisesti jostain taustalta kiljua, että mää oon oikeesti ihan hyvä, emmä yleensä oo tällanen. Ja silti ne korvismuijat vaan puistelee päätään. Piti tuo vanhimmainen ilmoittaa tanssitunneille. Siihen oikeastaan ainoaan ryhmään, joka tästä kaupungista […]
EN!
Tapahtui tänä aamuna: “EN laita vaatteita. EN syö aamupalaa. EN harjaa hiuksia. EN pue takkia. EN laita ainakaan hattua. EN mene kouluun.” MLL:n vanhempainnetti lupaa mulle 7-vuotiaasta mm. näin: “Lapsi on seesteinen, innokas ja nopea oppimaan uutta.” Olisin vaan kysyny, että entä jos ei oo, ni saako sen palauttaa ja mihin osoitteeseen? Käykö postiennakko? Nimim. […]
Sisarukset
Me oltiin mun isoveljen kanssa nuorempina ihan jäätäviä tappelupukareita. Riideltiin alituiseen, eikä aina pelkästään verbaalisesti, vaan useasti myös ihan käsirysyn kera. Pahimmat yhteenotot päättyivät veitsellä viilleltyihin hevosjulisteisiin (isoveikan tekosia) ja revittyihin flanellipaitoihin (mun kosto julisteista). Ajalla on kuitenkin taipumuksena kullata muistot. Kun omat muksut alkoivat päästä tuohon “pahainen kakara”-ikään, olin ihan pöyristynyt, kuinka paljon ja […]