Minä olen ihan tavallinen ihminen. Äitini ja isäni tytär, yhden veljen sisko, toisen veljen siskopuoli. Yhden miehen vaimo. Kolmen lapsen äiti. Muutaman naisen ystävä. Käyn töissä viitenä päivänä viikossa. Pesen pyykkiä, tiskaan, laitan ruokaa ja kyselen kokeisiin. Kannustan pelikentän laidalla ja itkeä tihrustan konserteissa. Koitan jaksaa käydä lenkillä useammin, kuin kerran kuukaudessa, ja soimaan itseäni, […]
äitiys
Äideistä keskinkertaisin
Äitiys rakentuu pikkuhiljaa siitä hetkestä lähtien, kun pissainen tikku paljastaa viivoja yhden sijaan kaksi. Linjavetoja tulee tehtyä esikoisvauvan potkujen tahdissa. Minusta tulee rento, mutta jämäkkä äiti. Suvaitsevainen, mutta aavistuksen tiukka. En pakota, vaan ohjaan lempeästi. Kiellän tiukasti, mutta muistan aina asettua lapsen tasolle. Hiekkalaatikon reunalla äitiydestä tuli huomaamatonta kilpailua. Puolituttujen äitien kanssa käytiin läpi ristiäistarjoilut […]
Palkkiojuoppo.
Nyt mä sen vasta tajusin. Nerokkainta aikuisuudessa on palkita itsensä pienellä annoksella alkoholia! Naiset on ihan liian nynnyjä. Että mää palkinnoks tästä lattiakaivon tyhjennyksestä nautiskelen sit yhden suklaapatukan. Höpö höpö! Viinihana auki vaan, kun saa taltutettua pyykkikasan edes puoleen. Pesee vessan. Pyyhkii pölyt. Tai herranjestas valmistaa kerrankin ruokaa välineellä, joka ei sano lopuksi “bling”. Suklaata […]
Aina jotain!
Kyllä ehdottomasti vaikeinta äitiydessä, näin kahdentoista vuoden kokemuksen perusteella, on jatkuva vastustus. Joku noista on vastahankaan ihan koko ajan. Jos yksi on vahingossa hyvällä tuulella, toinen ulisee vääränlaisesta iltapalasta (ei paahtoleipää!) ja kolmas poraa, kun meillä ei koskaan pestä pyykkiä ja sejase toppi olis justnytheti saatava päälle. Koko porukalla samaan aikaan lähteminen, mihin tahansa, on […]
Mutta saako lapsi päättää mistään?
Sitä oppii vanhemmuuden myötä hirmuisesti asioita. Tietenkin itse vanhemmuudesta ja noista tenavista, joita kaikin keinoin yrittää ihmisiksi kasvattaa, mutta ennen kaikkea itsestään. Tuhat ja yksi kasvatusperiaatetta on lentänyt vuosien varrella roskiin. Mitä useampi lapsi syntyi, sitä enemmän uskalsi luottaa intuitioonsa vanhempana ja antaa omalle vanhemmuudelleen armoa. Mä olen oppinut olevani hyvin luottavainen vanhempi. Mikä taas […]
Mä sanon viimeisen sanani ja se on… “no kyl mä voin”.
Voi, kuinka monta kertaa mä olen luvannut itselleni, että en ryhdy enää mihinkään ylimääräiseen. En lupaudu yhteenkään vapaaehtoishommaan. En viittaa, kun joku pyytää tekemään vaan “ihan pikkujutun”. Olen taka-alalla hiljaa ja katselen lattiaan niinkuin muutkin, kun innokkaita kysellään. Mutta kun ei. Kun on ihan pakko tulkita kirjaimellisesti sanontaa “ku kaikki tarttis ite tehdä”. Ja sit […]
Satunnaiskohtaus.
Enpä muista, koska viimeksi olisin tälleen pimahtanut. Ehtinyt edes ajatella pullaa. Siis muuta kuin syömismielessä. Muutaman päivän relailu tekee ihmeitä. Tekee mieli tehdä nuhjuiselle kodille jotain. Pesee vaikkapa nyt ennen aamukahvia vessan. Suunnittelee remonttia ja pieniä sisustushommia. Leipoo pullaa. Hyvänen aika. Pääsiäinen muistutti jälleen, että lasten kanssa pitäisi ehtiä olla enemmän. Niiden kanssa, ei pelkästään […]
And she’s twelve.
Siinä se mun aprillihuijarini on. Ihan vaan kokonaan 12-vuotiaana. Vein tytön tänään syömään juhlan kunniaksi. Ihan kaksin. Ja tuli sellanen pakahduttava onni. Tästä tyypistä on kasvamassa hieno ihminen. Osaa käyttäytyä. Osaa nauraa. Ja mitä isommaksi on kasvanut, sitä enemmän uskaltaa heittäytyäkin. Lapsi, joka oli ennen kouluikää niin ujo, ettei selvinnyt edes kerhokuvauksesta itkemättä, on nykyään […]
Tulikohan vahingossa pilattua lasten elämät?
Aloin tuossa koulusta tullessani bussimatkalla muistella omaa nuoruuttani. Sitä yläaste-aikaa. Kuinka kipeästi sitä kaipasi pois kotiseudulta. Mä olisin ihan välttämättä halunnut tuolloin muuttaa Jyväskylään. Sukulaisten luona Keski-Suomessa vietetyt lomat saivat mut ihastumaan kaupungin letkeään elämänmenoon. Juuri sopivan suuri kaupunki, eikä tällainen pikkukylä. Ja sit siel oli toi Body Shop. Mitä muuta 90-luvun 14-vuotias tarvitsi? Ei […]
Vapaana kasvaneet.
Lähes jokaisessa päiväkotiryhmässä, koululuokassa, harrastusporukassa ja kerhossa on ainakin se yksi. Se, joka sylkee, vie kavereilta pipot päästä, viskoo tavaroita, pomppii ja keekoilee. Terrorisoi pyörremyrskyn lailla päiväunia, välitunteja, ruokatunteja ja retkiä. Usein touhullaan suututtaa, ärsyttää, itkettää ja jopa satuttaa kavereitaan. Se tyyppi, joka riisuu joulujuhlassa paitansa ja loikkii kesken esitysten istuimilta toisille. Se, jota opet […]