Siis mitä?! TAASko viikonloppu? Justhan se vasta oli!
Sanoi… ei kukaan. Koskaan.
Onneksi kuitenkin tuli vihdoin tämä odotettu vapaa. Ei ollut mikään helppo viikko tämä. Tällä viikolla olen:
– lukenut nolla sivua kirjaa
– kuunnellut pitkästä aikaa Queenia
– nukkunut liian vähän ja huonosti
– itkenyt blogin takia, kun koodaustaito ei riitä
– tuntenut riittämättömyyttä
– ottanut turhaan itseeni jonkun sanoista
– miettinyt oppisopimusasioita ja tulevaisuutta
– heittänyt kirveen kaivoon ja masistellut oppisopimusasian tiimoilta
– unohtanut meidän kihlajaispäivän
– se oli eilen. Mieskin unohti onneks.
– innostunut muutamista uusista tapettimalleista
– saanut luonnottomat raivarit mitättömästä asiasta
– heittänyt raivopäissäni nuudelipussin makkarin oveen
– kyllä, nuudelipussin
– miettinyt vihanhallintakurssia…
– nauranut liian vähän
– onnistunut hukkaamaan keväällä hankkimani perhekalenterin
– alkanut olla huolissani muististani, joka ei ilmiselvästikään pelaa kovin kummoisesti
– ihaillut noita mun kolmea mukulaa, joista on kasvamassa ihan helkkarin hienoja tyyppejä
– suunnitellut sekä siivoamista että leipomista toteuttamatta kumpaakaan
– haaveillut olkkarin tapetoinnista ja uudesta sisustuksesta
– laajentanut haaveet myös pikkueteiseen, josta haluaisin pukeutumistilan
– katsonut, kun mies on tuhahdellut haaveilleni
– kuulemma just ollaan tapetoitu. Joo, viis vuotta sitten. VIIS!
– päättänyt alkaa säästää uusiin tapetteihin…
………………
Jotenkin väsähtäneeltähän toi lista taas vaikuttaa. Onneksi nyt on viikonloppu vailla ohjelmaa, taidetaan koko porukka olla ihan todella levon ja yhteisen ajan tarpeessa. Mutta koska se siivoaminen taas viikolla jäi uurastamatta, on nyt tartuttava imuriin ja moppiin. Jos äkkiä sykkii sen pois alta, voi sit keskittyä tärkeämpiin asioihin. Kuten lukemiseen ja leffoihin.
Joten musat kaakkoon ja paskalle kyytiä! Moro!
-Päivi-
Kuvat ei liity mihinkään. Paitsi siihen, että sen kerran ku nämä pikkunaiset löytää yhteisen sävelen, se on parasta ikuistaa.
Kuulostaa niin tutulta. Vois itekin heittää nuudskuja seinään, auttaako se? 😀
Kyyyllähän se hetkellisesti helpotti. Tosin oli aika nöyrää kaivaa harja ja rikkalapio esiin ja luututa lattialle levinneet nuudlarit… 😉
Mutta hei ISO plussa tuosta “päättänyt alkaa säästää”-kommentista! 🙂 Vaikka kielitoimistokin hyväksyy nykyään “alkaa säästämään” -muodon, mun korvaan se kalskahtaa vieläkin. Joten hiphiphurraa tuosta oikeasta muodosta!!! Ja jaksamista arkeen ja leppoisaa viikonlopun jatkoa!
Joo, sama. Tosta mä oon erityisen tarkka, se häiritsee mun kielikorvaa väkisin, kielitoimistosta huolimatta. 🙂
Kivaa viikendiä sullekin!
Uteliaisuus heräsi: mitä oppisopimuksella ? Ja tämä on ihana blogi, ihan paras !
Kiitti, Jenni! 🙂 Kyllä mua ennen kaikkea kiinnostais toi markkinointiviestintä… Täällä pikkukylässä ei tosin ihan noin vaan sellasia paikkoja tarjoilla. Siitä siis hajoilu… 🙂
Jotenkin tää on niin vertaistuellinen (onko se edes sana?!) blogi. Ihanaa kuulla, että muutkin joskus saattaa hermostua ihan mitättömistä asioista, eikä sitä tarvi ottaa vakavasti tai hakeutua sinne vihanhallintakurssille (mitä itsekin on kyllä joskus tullut harkittua 🙂 )
Haha, juu! 😀 Kyllä joskus tulee päästettyä höyryjä vähän aiheettakin. Ja varsin syyttömille ihmisille myös… Mutta onneks se on vaan elämää. 🙂