Superarki alkaa nyt!

Kyllä on kuulkaa ollu hyvä loma. On ihan kokonaan uusi ihminen sukeutunut tässä oleskellessa. Se loppuu nyt sellanen puolittainen suorittaminen ja alkaa uusi elämä!

Ihan aluksi ajattelin alottaa uuden harrastuksen. Tai monta! Uimahalliin hommaan sarjalipun, ostan vesijuoksuvyön ja uimalasit. Alan käydä salilla psykedeelisen värikkäissä trikoissa ja oon ihan #girlswholift #gym ja #fitlife. Teinin kanssa aloitetaan yhteinen lenkkeily. Neonväriset lenkkarit tanassa tukahdutetaan teiniyden ja vanhemmuuden ristiriidat pururadan pehmeän joustavaan maastoon. Ollaan bestiksiä. Puidaan vaikeat asiat ja puhdistetaan fiksusti ilmaa voimaannuttavan metsäreitin keskellä. Halataan alussa ja lopussa, itketään toisiamme vasten, jos itkettää.

Ja metsään pitää mennä muutenkin. Retkeilemään. Teltta pystyyn ja nokipannukahvit tulille. Ostan kunnon vaelluskengät ja vedenpitävän retkeilyasun, ja lähden aina välillä yksin hengittämään raikasta ilmaa ja seestymään. Mikään ei inspiroi niinku oma aika. Tai metsä. Ne molemmat inspiroi.

Vaikka inspiraatiota en aio enää odotella, vaan tehdä tehokkaasti työt aikaisesta aamusta alkaen. Herätä ennen muuta perhettä, sytyttää kynttilän ja nauttia aamukahvit samalla, kun sormet lentää näppiksellä. Vois hommata koiran. Tulis aina aamulla reippailtua ulkona, työtkin sujuu niin paljon tehokkaammin, kun on saanu lihakset auki. Ja onhan turresta sitten seuraa, kun lapsilla on niin niitä omia juttujaan.

Vaatekaapit, ullakko ja varastot pitää siivota. Sitten iltaisin, kun olen sieltä retkeilemästä uimahallin kautta lenkkeillyt vetistellen teinin kanssa sateenkaarispandexeissä kotiin. Kaikki käännetään ylösalaisin ja konmaritetaan konpäivitetään koko roska. Pieneksi jääneet ja tarpeettomat myydään FB-kirppiksillä ja otetaan reippaasti vastaan yyveet, aaveet ja mittauspyynnöt. Pihalle hommataan roskalava. Ikkunat ehtii hyvin syksyllä pestä, on kuitenkin niin lämmintä ja nättiä pitkään.

Loppuu myös se valmisruoan käyttäminen. Enemmän soppaa ja vihannesta. Valkosipulinkynttä jo syksyllä peräpeltoon ja keväällä sitten istutuslaatikot täyteen vihreetä. Salaattia, ruohosipulia ja tilliä, jota kukaan ei syö, mutta hyvähän sitä on vähän olla. Niin ja hillota pitää. Hyvää tulee, kun itte tekee. Kyllä hymyilyttää sitten aamuisin siinä kynttilänvalossa töitä pakertaa, kun puurossakin hymyilee ihan omin käsin hillottua omenaa. Ja noista viinimarjoistakin voi ihan samalla vaivalla vääntää jotain helvetinhyytelöä. Teippailee vähän kulkusta kanteen, niin jo on kiva pikkuvieminen sitten joulunaikaan.

Pyykit meinaan viikata heti niiden kuivuttua, joten hyvästi kattoon asti huojuville pyykkivuorille! Lakanat vedetään napakoille rullille sunnuntaisin pullataikinan nousua odotellessa. Pakkaseen on kuitenkin hyvä tehdä korvapuustia vierasvaraksi ja marjapiirakka on niin kivan kesäinen sitte tammikuussa. Keittiön kaapit mää kyllä siivoon. Mahtaako hyllypapereita vielä jostain saada? Ois niin siisti sitte.

Lapsia aattelin kannustaa taas semmoseen omatoimisuuteen. Niin kiva laittaa rastia ruutuun, kun on tiskikoneen tyhjentäny. Ne varmaan inspiroituu kauheesti, kun näkee kuinka määkin silminnähden reipastun.

Lukea pitää enemmän. Ku varttikin illassa jo auttaa kuulemma purkamaan paineita ja kehittää ammatissani tarvittavaa mielikuvitusta ja kieltä. Alan varmaan käyttää enemmän hupsua muinaiskieltä, kuten semminkin, viljalti ja nirkonen. Tulee sitte ikäänku äly ja huumori samassa. Voisin perustaa lukupiirin ja alkaa ymmärtää runoutta. Siinäkin on niin monia tasoja. Mikään tulkinta ei ole kattokaas väärä.

Tai sit mää tarjoon taas koko talven kakaroille poprillia suoraan paketista ennen reenejä, väännän hätäkolumnia lasten nukkumaanmenoaikaan ja käsken teinin kääntää sukkia ympäri, kun kukaan ei oo taaskaan pessy pyykkiä.

Tiä sitte.

-Päivi

It's only fair to share...

Twitter

Facebook

Pinterest