Kevät ja alkukesä on aina olleet mun lemppareita. Vehreyteen heräävä luonto, ihanan raikas valo ja pikkuhiljaa lämmittävä aurinko on sellaiset varmat hyvän mielen eväät. Lämpötila ei myöskään ole vielä tuskaisen kuuma, paksuthan ei katsokaas sellasesta tykkää. Ylipäänsä alkukesä on jotenkin toiveikasta ja lupaavaa aikaa.
Tämä kevät on mennyt jotenkin harmillisesti tähän asti vähän ohi. Nuo, onneksi ilmeisesti vaan väärästä allergia-lääkityksestä johtuneet, voimattomuus-ongelmat on verottaneet viimeisten viikkojen aikana aika paljon ja säätkin on olleet kovin sateisia. Ei oikein ole päässyt fiiliksiin.
Eiliseksi sain metsästettyä itselleni vielä jonkun vatsapöpön (kyllä nyt kuulkaa koetellaan) ja siinä maatessani tajusin, että kouluthan loppuu jo kahden viikon päästä! Alkaa lomat, tulee juhannukset ja kaikki pelit ja pensselit. Eikä ainuttakaan reissua, ei yhtään irtiottoa, ei mitään tiedossa.
Iski ikävä. Leppoisan, rennon perheloman ikävä. Huolettoman, ihanan aikuisten ajan ikävä. Jonkun kivan ikävä. Tukholma-ikävä. Kööpenhamina-ikävä. Samaan syssyyn ikävä Tampereellekin. Johonkin.
Kesä menee varmaan aika tiukasti työn touhussa, joten joku irtiotto tekisi kyllä terää. Pari yötä arjen huolia karussa. Ilman ainuttakaan aikataulua tai “ainiin mun piti” -hetkeä. Jonkun muun valmistamaa ruokaa. Uusia maisemia. Jotain muuta. Tulisi tarpeeseen.
Mitä suunnitelmia teillä on kesäksi? Reissuja ja irtiottoja vai ihan vaan business as usual, mutta auringolla höystettynä?
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Mä tiedän tuon tunteen!!! Tukholma-ikävä on hyvä ilmaisu 🙂 Meidän kesä menee enimmäkseen mökillä, mutta pieni Tukholmareissu tulossa myös. Riittänee piristykseen 🙂
Ku meillä ei oo tota mökkiä, sekin varmaan on osa tätä dilemmaa. Kun kesän vaan kuuluu olla hiukan erilainen. 😀 Tukholma olis kyllä kova, viime reissusta onkin jo muutama vuosi. Melkein tarttis päästä.
Mulla iski se mitämetehdäänlomalla ahdistus jo hyvin aikaseen. Kroppa ja mieli on niin loman tarpeessa, että tuntui ettei jaksa kesään asti ellei saa jotain lomaohjelmaa lyötyä lukkoon. Ohjelmaksi muotoutui viikon reissu Fuengirolaan sukulaispoppoolla. Yllätysohjelmaksi reissuun saatiin myös häät. Ihanaa! Sen jälkeen joudun lusimaan vielä kuukauden töistä ennen pidempää lomaa, mutta eiköhän tolla jo sen rutistuksen jo jaksa.
Nyt vasta huomasinkin, että spurgulenkistä olikin jo ajankohtaa hahmoteltu. 27.6 nautimme häiden jälkeisestä kohmelosta uima-altaalla. Vinkkaathan jossain vaiheessa kumpi tulee päiväksi. Jos onni käy myöten, saatan päästä paikalle aiempana ajankohtana.
Oi! Aurinkoloma! Mullekin sellanen! Tai no, joku edes olis kova. Kyllä sen jälkeen taas jaksaa hiukan enemmän painaakin. 🙂
Kyl mä luulen, että se tohon 13.6. sijoittuu, mieluummin ku myöhempään. Olis herkkuu, jos pääsisit!
Me ollaan reissattu joka kesä jossain päin Suomea asuntoautolla, ne on lepposia retkiä ne. Leikitään lasten kanssa, käydään kävelyillä, uidaan, käydään leikkipuistoissa, yövytään leirintäalueilla, tutkitaan nähtävyyksiä ja ollaan vain. Niitä reissuja eka ootetaan kovasti ja sit muistellaan vielä pitkienkin aikojen päästä lämmöllä. Saa nähdä, miten käy tän kesän reissujen, kun meidän kolmas lapsonen syntyy lähiaikoina. 😉
Kotimaan kohteet on kyllä aliarvostettuja. Sen huomasi jo pelkällä pääsiäisen pikalomalla Helsinkiin, sekin oli lapsille kova juttu. Eli mitään kovin kummoista ei edes tarttis olla. 🙂
Todellakin kotimaanlomat on aliarvostettuja! Ja miks ees lähtis merta edemmäs kalaan, ku kotimaassakin on niin paljon nähtävää, tehtävää ja koettavaa?
Mulla on ikävä Uuteenkaupunkiin. Olen onnellinen, kun saan viettää aikaa entisessä kotikaupungissani. Ikävä vihreää ja luontoa. Onneksi tuo on juuri toteutumassa, kesä on täällä tuota pikaa.
Toivottavasti sinäkin pääset sen verran jossain vaiheessa tuulettumaan, että taas viihdyt kotona. Jos koko ajan haikailee muualle, aika menee hukkaan. Kesä muuttuu syksyksi ja kello raksuttaa joka tapauksessa eli olisi oikein hyvä olla siinä mukana, läsnä.
Kyllä mä kotona viihdyn, tosi hyvinkin. Kotona ei vaan pääse oikein irti arjen asioista samalla tavalla, kuin lähtemällä pois. Joskus vaan kertakaikkiaan tarvitsee pienen poissaolon.
Mä tunnistan tuon ikävän ja se on nostellut päätään tässä pitkin kevättä. Tukholma-ikävä vai sittenkin jopa Tallinna-ikävä. Turun saaristo-ikävä. Mikä tahansa kaupunki-ikävä…Myös Kreikka, vaikka kolmen vuoden putken jälkeen se jäi hyvillä mielin tauolle, mut nyt on kolme vuotta taas jo mennyt. No, mä oon myös kolmatta vuotta työttömänä, se ahdistaa just suhteessa matkailuun. Jospa sinne saaristoon pääsis. Meillei myöskään ole mökkiä. Mut iloitsen omasta pihasta ja me melkein muutetaan ulos, kun säät sallii. Täällä muuten yks paksu, joka nauttii helteestä 😉 Bixut päälle ja julkisille rannoille. Se on aina ollut meidän kesähuvia 😀
Mut joo ihana toi ihmisen ikävä jonnekin -jaamme saman.
Tää ikävä aina toisinaan nousee enemmän pinnalle, välillä se on enemmän uinuksissa. Joskus se on vaan perusmatkakuume, mutta sit taas joskus tällainen selkeämpi ikävän tunne johonkin… Hankala selittää, mutta you know! 🙂
Mulla on ollut ihan huikea toukokuu!
Hyvä fiilis ja energia ovat seuranneet ja olen kuin uudelleen syntynyt. Mut on niin luotu elämään kesällä!
Olen jo aloittanut öisin ulkona istumisen. Valoisaa, hiljaista, vain linnut laulaa. Siihen ystävä tai pari ehkä lasillinen, niin ei kesä paremmin voisi olla.
En enää kaipaa, se on täällä jo!
Oi, ihanaa! Mä toivon, että mullakin toi ois pian tulossa! Ja kyllä, lasillisen tarpeessakin olisin… 😉
Kesäreissut ovat olleet aika harvinaista huvia viime vuosina, mutta tunnistan kyllä itsessänikin tuon ikävän jonnekin -minne tahansa. Sinä osasit pukea sen hyvin sanoiksi:) Itselleni on juhlaa aina, jos saa jonkun muun tekemää ruokaa. Tavallisessa arjessa se ainainen ruuan laitto tahtoo uuvuttaa täysin.
Me ollaan just viime vuosina, siis kolmena tai neljänä edellisenä aina vähän käyty jossain. Siksi tää kai nyt niin tylsältä tuntuukin, kun ei ole mitään tiedossa.
Ja kyllä, toi ruoanlaitto on niiiiiin tympeetä!
No tämä sun kommenttis “sunnuntaisyndroomasta” sai mut muistelemaan vanhoja reissuja. Ja kyllähän se hetkeksi helpottaa – edes. Mutta…
Mä en uskalla kauheesti lähteä ees tolle linjalle… sehän vaan pahentaa asiaa!
Ensiksikin mahtava ja ajatuksia herättävä postaus taas sinulta Päivi! Kiitos tästä! 🙂
Mutta niin..Itse olen lähinnä ahdistunut siitä, että on tullut kaksi kuukautta putkeen syötyä lähinnä muiden tekemää ruokaa, on tullut irtauaduttua omasta arjesta tosi tosi kauas (ihan maantieteellisestikin), eikä kotona ole voinut olla, kun ollaan vielä perheen kanssa muutettu vuokralta ja odotellaan, että päästään muuttamaan omaan taloon.
Nyt ainakin tuntuu siltä, että kunhan perheen normaali arki vihdoin taas alkaa, aion nauttia siitä täysin rinnoin – kesähelteilläkin.
Hyvää kesän odotusta sinulle ja koko perheelle! 🙂
Oi, toi on varmasti niin totta, en kyllä kadehdi sua lainkaan. Tsemppiä hurjasti viimeisiin rutistuksiin, kohta varmaan pääsette jo kotiin! 🙂
Mä kutsun tota “haikuoloksi”. Ei paha mieli, ei täysin hyväkään. Kaihoisa, odottava, tunne siitä että “elämä” olis hetken jossain muualla ja sinne olis päästävä. Me ollaan aika kroonisia matkakuumeilijoita ja melko paljon reissataankin. Saamme kolmannen ipanaisen heinäkuussa, olisin niin tahtonut mennä vielä takuulämpimään esim. jonnekin välimerelle ja eilen melkein hormonihuuruissani paruin kun teki niin mieli Italiaan tai Kreikkaan. Eikä vähiten ruoan takia.. En kuitenkaan “uskaltanut” enää tässä vaiheessa raskautta lähteä. Sen sijaan parin viikon päästä starttaa viikon turnee Tukholma-Norrköping-Riika-Jurmala-Saarenmaa/Pärnu-Tallinna. Oon kiittämätön paska mut just nyt en oota sitä reissua juur ollenkaan. Tahdoin alkottomat (siis oikeestihan mä haluisin ne holilliset) drinkit ja lämpimän uima-altaan. Onneksi vanhin poika lohdutti ja sanoi et kyllä hänestä on paljon kivempi lähteä kolmeen eri maahan kuin mihinkään Turkkiin. Voi rakas. Juhannuksena mökille. Mansikkakakku on must. Sit tarttee varmaan jo odotella et vauva tulee. Olkoon kesä sulle suotuisa! P.s Mut syksyllä, syksyllä mä haluan sinne välimerelle..
Haikuolo on kaikkien aikojen paras ilmaisu tälle! Selittämätön kaipuu… johonkin.
Meillä on tämän kesän reissaamattomuus ihan selkeästi vaan rahatilanteen mukanaan tuoma paha. Nyt ei vaan kertakaikkiaan ole ylimääräistä lähteä mihinkään. Mikä harmittaa tietenkin ihan kamalasti. Eilen jo listailin mielessäni, mitä kaikkea täältä vois myydä, että sais matkafyffet kasaan… 😀
Mä ymmärrän sun fiilikset. Joskus lojuloma olis vaan paikallaan. Onhan se rentouttavampaa, kuin sinkoilla monessa paikassa, vaikka hieno reissu teille varmasti tuleekin. 🙂
Juhannuksen mansikkakakusta tuli mieleen et näin unta (jo toistamiseen) et menin arvon mieheni, lasteni isän kanssa naimisiin ja hääkakkuna oli naiivisti sydämen muotoinen suklaakakku jonka täytteenä vadelmamoussea. Kiirettä pitää kun häät oli jo 3.6. Ehheh.
Aaahahaha, mahtavaa! Kohta siis tanssitaan häitä! 😀
Nyt on suunnitelmat vähissä kyllä 😀 Kesäloma alkaa juhannuksesta(jesss!!!), mutta mitään ei ole mielessä. Haluan ainakin Porvooseen. Siitä on hyvä lähteä 🙂