SoMe-palautteen ABC

* Muista ärsyyntyä. Syyksi riittää ihan mikä tahansa, helppoja arvostelun kohteita löytyy usein kirjoittajan/esiintyjän ulkonäöstä, puhetyylistä tai ammatista.

* Älä epäröi käyttää voimasanoja. Ne ryydittävät viestiäsi mukavasti ja saavat sen varmemmin perille.

* Napsauta caps lock päälle. MIELIPITEESI NOUSEE VARMEMMIN MUIDEN JOUKOSTA, KUN KIRJOITAT SEN ISOLLA JA KÄYTÄT REILUSTI HUUTOMERKKEJÄ!!!

* Älä unohda solvata. Palautteen vastaanottaja ymmärtää välittömästi olevansa väärässä, kun kutsut häntä esim. lortoksi, huoraksi tai saatanan kätyriksi. Varsin käyttökelpoisia ovat myös perinteiset homo, idiootti, vittupää ja läski.

* Voit myös pahoitella heti alkuun, tyyliin: “Sori vaan, mutta oot ihan vitun ruma läski ja tyhmä saatanan lehmä. Ei millään pahalla.” Näin ollen palautteen vastaanottaja on tyytyväinen, että kerroit hänelle totuuden, mutta ihan kuitenkin hyvällä vain.

* Ammattimaisempaan trollaukseen tarvitset valeprofiilin/sähköpostin.

* Jos sen sijaan haluat suoraselkäisesti kommentoida omalla nimelläsi, onneksi olkoon! Toivotaan, että nykyinen/tuleva työnantajasi ei sattumalta ole langoilla.

Mä pidän sosiaalisesta mediasta ja käytän eri kanavia aika paljon. Aktiivisin olen täällä omassa blogissani ja Facebookissa, mutta käytän myös Instagramia, Twitteriä, LinkedIniä ja Pinterestiä. Rakastan sitä, että voin missä tahansa olla keskellä kaikkea. Että saan hetkessä pääuutiset feediini ja pääsen seuraamaan ja osallistumaan moniin keskusteluihin. Totuus on myös, että en tietäisi monistakaan vanhoista koulu- tai työkavereistani todennäköisesti yhtään mitään ilman somea.

Aina vaan jaksan silti kummastella ihmisten ajatustenjuoksua heidän kommentoidessaan tai antaessaan palautetta sosiaalisen median kanavissa. Ihmiset kirjoittavat aivan käsittämättömiä asioita, jopa ihan omalla nimellään Facebook -seinillä, twitterissä ja blogien kommenttibokseissa. Haukutaan, solvataan ja jopa uhkaillaan. Kun nainen ottaa esille tasa-arvoasiat, hän saa kuulla olevansa hiekkapillu ja huora. Jotain lukijaa ärsyttävä “liian täydellinen” bloggaaja saa lukea, kuinka hänen syntymättömän lapsensa toivotaan kuolevan. Erot musiikkimaussa saavat jonkun kirjoittamaan pitkän, haukkumasanoja vilisevän viestin, joka päättyy uhkaukseen.

On eri asia antaa asiallista, rakentavaa palautetta tai kritiikkiä, kuin suoltaa kaikki tietämänsä painokelvottomat sanat jonkun juuri sillä hetkellä ärsyttävän ihmisen seinälle. Keskustelun syntymiseksi tarvitaan usein alkuun näkökulma ja sen tueksi perusteluja. Tällaiset “idiootti läski”-kommentit eivät täytä noista kumpaakaan, eivätkä siis vie keskustelua mihinkään.

Helppo on tietysti aina sanoa, että ne on vain yksittäisiä ihmisiä, joilla on paha olla. Mikä varmasti suurilta osin pitää paikkansakin. Mutta näitä yksittäistapauksia tuntuu olevan enenevässä määrin. Ihmisiä, jotka omalla nimellään uhkaavat ja solvaavat mitä pienimmistäkin asioista. Nämäkin ihmiset ovat jonkun lapsia, mahdollisesti jonkun vanhempia ja useimmiten varmaan ihmisiä, jotka käyvät töissä ja saavat äänestää. Hämmentävää.

Usein sanotaan myös, että jos on julkisuuden henkilö tai kirjoittaa julkista blogia, on vaan kestettävä kaikki asiattomuudet. Milläköhän perusteella? Voitaisiinko vaikka kuitenkin ajatella niin, että lukijoiden olisi osattava käyttäytyä.

Ilmeisesti se tuo jollekin mielihyvää, kun saa sydämensä kyllyydestä solvata jotakuta. Olisi mielenkiintoista tietää, käyttäytyvätkö nämä törkykommentaattorit työpaikan kahvihuoneessa samalla tavalla.

Hieman kukkahattutädiksi ryhdyn myös nuorten kohdalla. He kun eivät vielä välttämättä osaa edes ajatella, kuinka kauskantoisia vaikutuksia epäasiallisella käytöksellä somessa on. Se kun on nykyään varsin todennäköistä, että tuleva mahdollinen työantaja googlaa työnhakijansa. Voi olla, että jää kesätyöt saamatta, jos nimen takaa paljastuu huorittelu-kommentteja ja muuta epäasiallista käytöstä.

Sosiaalisen median kanssakäymisissä ja keskusteluissa pätee mun mielestä edelleen vanha hyvä ohje. Älä kommentoi mitään, mitä et voisi kommentoinnin kohteelle sanoa livenä päin naamaakin. Ei se ole niin vaikeaa. Joskus on hyvä miettiä hetki, ennen kuin painaa enteriä. Keskustelu on tosi jees, haistattelu vähemmän rakentavaa.

Ja ainahan voi miettiä, jos kommenttien kohteena olisitkin sinä itse, tai lapsesi. Sen luulisi antavan perspektiiviä.

Terv. Tekohauska-naamanvääntelijä-paskabloggaaja-läski

* ensimmäiset kuvakaappaukset Kasmirin FB-seinältä liittyen tämän kesän kesäkumibiisiin, jälkimmäiset veljeni saamia yksityisviestejä.

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.