Oi kesä. Jäätelöt, sidukat, makkarat, löhöily. Niin kaunista ja rentouttavaa kuin tuo kaikki onkin, syksyn tullen hyvien muistojen lisäksi löytyy “yllättävät” viisi lisäkiloa. Perseestä. Okei, seittemän. Hieno homma.
Kun aikansa tuskailee kiristävien vaatteiden kanssa, vetää napaa sisään ja valitsee kaapista tyköistuvien sijaan ylleen sitä loimi-osastoa, sitä on kovin päättäväinen. Lenkillehän tässä on mentävä! Onneks on uudenkarheet lenkkarit (Lidl 7,5 euroo) ja Spotify.
Sanomattakin tietysti selvää, että lenkkivaatteet puristaa. Pakko valita löysin mahdollinen takki, ettei eturepun löllyminen näy kovin kauas. Hartialinjassakin kiristää. Yh. Päättäväisesti kuitenkin heilahdan ovesta kadulle, käännän volumet kaakkoon ja lähden reippaasti etenemään. Ei paha, kyllä tää tässä menee!
Ekan kymmenen minuutin jälkeen alkaa sadella. Takki imee veden, kuin pumpuli, koska ainut vedenpitävä takki… no, ei mahtunut päälle. Alkaa ahdistaa. Pipon reunan alta kutisee. Muutaman reippaan askelen ja ahdistuksen seurauksena puuskutan kuin veturi ja lärvi muistuttaa väriltään etikkapunajuurta. Pikkarin reuna hiertää toosan juuressa ikävästi. Kävinköhän mä vessassa ennen lähtöä? En varmaan, koska rakko painaa yht’äkkiä tonnin. Joka askeleella meinaa tirahtaa vähän. Oon ihan et tosi hyvät lantionpohjan lihakset. Send me a Tena.
Sade yltyy. Oon ihan, et nyt vaan sinnikkäästi eteenpäin. Kunnes puhelimesta loppuu akku. Ei musiikkia. Turhauttaa. Ahdistaa. Lopulta kamelin selkä katkeaa ja löydän itseni istumasta puiston reunassa uitetun takkini päällä vetelemässä kessua.
Lenkkeilyjumalat on ihan et älä sinä läski yritä. Pysy siellä sohvalla vaan.
Ja mä oon ihan et okei.
-Päivi-
Apua! Mieki tarvin sen tenan kun repeilen tälle. Tuolta minusta just tuntu vuosi sitte kun aloitin oman projektin. Mutta haistatin paskat sille lenkkeilyjumalalle ja jatkoin vain 😀 oksetti kusetti ja vitutti aina välillä . Ärsytti ne tyypit jotka juoksi ohi tiukoissa trikoissa..
Noi juoksijat on kyllä ihan oma lajinsa. Ku eihän ne pidä edes mitään ääntä hurjastellessaan ohi! Liitääköhän ne?!
Ei liidä
Mun hirvee sepustus katos
No voi kökkö! Mihinköhän se hävis?! :/
😀
😀
I know the feeling =D Hitto että repesin ja niin samaistuin.
Hahaha, ihana kuulla! En olekaan ainut! Terkkuja sohvalta! 😀
Raah raah raah
Mihin katosi loput kommentista!? Tenaa näitten juttujes kanssa tarviikin 😀
Aaaahaha, sponssidiili?! 😀 😀 😀
Minä aloitin elokuussa. Sitten joskus kolmen viikon itkun ja kiristyksen jälkeen tajusin että lenkki töihin sujuu hei paljon sutjakkaammin jos syö aamupalan vasta töissä. Vitsi mikä älynväläys, ja tyhmä ei katsos ajattele kunnolla kun pitää muka vaan kuntoilla.
Nyt hyvä jos kaksi kertaa viikossa pääsen töihin lenkkeillen. Se täytyy myöntää, ettei pakkassäässä tule niin paha hiki 😀
Mä kyllä kävelen paljon. Siis työmatkat ja oikeestaan kaikki matkat aina. Mutta täällä välimatkat on niin pieniä, että olis tyhmä käyttää mitään kulkuvälinettä. Paitsi ehkä pyörää.
Ja kyllähän se siitä lähtee. Ku muutaman kerran hammasta puree. Mutta perkele, ku ottaa koville! 😀
Minusta on suuri vääryys, ettei urheiluvaatteita valmisteta isoissa koossa. Kyllä kolmekutonen ja kolmekasi saavat vielä kaupassa valita, mutta ei tälläiselle tavalliselle neljäkutosen rintavalle meinaa löytyä edes kiinni menevää takkia. Saatikka, että löytyisi niitä urheiluhousuja ja teknisiä takkeja. Niin ovat slim fit kaikki mallit. Ja tosiaan, todelliset urheilijat ovat kokoa 34. Isomman on turha haaveilla menevänsä jumppasalille muuhun kuin vanhaan puuvillaiset t-paitaan pukeutuneena.
Ihan oikeasti kävelylenkilläkin käyminen on välineurheilua. Ei sitä paskoilla vehkeillä viitsi.
Eikä kyllä aina hyvilläkään 😉
No kyllä olet, Jormaseni, aivan oikeassa! Mä en omista mitään kunnon ulkoiluvaatteita, koska kammoksun ajatusta sovituskoppiin ahtautumisesta ja kuitenkinliianpienien sporttivetimien sovittelusta. Vedän siis lökähousuissa ja toppatakissa. Ja näytän täysin dorkalta! Mutta oon koittanu kuiteski vähän ees lenkkeillä. Tosin aika huonolla menestyksellä… 😉
Tiedän niin tuon tunteen! Siihen päälle ruokablogini ja rakastan leipomista-projekktit, se on siinä! Tsemppiä meille 😀
Apua, se on just sit siinä! Lenkkeilystä pitäis olla palkintona aina joku muhkea kuppikakku, ni johan luonnistais! 😀
EIKÄ!!!!! Niin hyvin kirjotettu!!! Sä vedät kyllä niin hyvin! Toivottavasti uudet urakuviot liittyy kirjoittamiseen!!!
Hahahah, no kiitos! 😀 Ei ne varsinaisesti kirjoittamiseen liity, mä sit toteutan itteeni täällä blogissa. 😀
No nyt osuit arkaan paikkaan. Kuinkahan monta viikkoa (kuukautta) mä olen tässä nyt taas venkonut että jotain pitäis tehdä. Ihan aikuisten oikeesti. Mä en vaan mene sinne kauppaan ostamaan isompia vaatteita. En varmasti mene, en.
Mutta mä en kyllä ymmärrä kuka on koskaan keksinyt että lenkkeily ois mukavaa. Eikä muuten ole. Eikä muuten ollut edes silloin joskus 25 vuotta sitten kun olin kokoa 36-38 (ja pidin itseäni läskinä??) Singaporessa sai sentään itsensä iltaisin uimaan. Ihastelemaan iltavalaistusta ja vahingossa tälläinen puoli uimataidotonkin sai uitua niin että pysyi kilot kurissa.
Mutta mitäs teet täällä kun viimoo vaakasuoraan vettä ja ilman persiistä.
Ja joku reipas kommentoi, että juoksee aamulla töihin että saa aamupalaa. No just joo, mä saisin varmaan töistä potkut ekan viikon jälkeen kun rouvaa ei meinaa näy siellä. Kääntyi kesken matkaa kotiin. Ja by the way, en edes syö aamupalaa joten varmaan pitäisi motivoida sitten kahvikupilla. Mutta joo, ei tepsi.
Ja sano sinä Päivi ihan mitä vaan kiloistasi, mutta kyllä olet kasvoistasi niin pirtsakan ja sopusuhtasen näköinen että sanoisin ihan nätiksi plikaksi. Mutta komppaan kyllä siinä, ettei ole kivaa kun vaateet puristaa.
Nimimerkki: puolijoukkueteltta kohta käytössä 😀
Saiskohan noista puolijoukkueteltoista jonkun kimppa-alennuksen, jos laitettais suurempi (heko heko) tilaus menemään? 😀
Kyllä mä oon kans monesti itteeni kironnu, kun siinä täysi-ikäistymisen kynnykselläkin itteeni pidin läskinä, vaikka olin ihan normaalipainoinen. Toista se on nyt. Kyllä takamusta riittää!
Kiitokset kuitenkin, vaikka kyllä tää naamakin sellasia Juti-vaikutteita on alkanu ottaa. 😀
Ihanaa, vertaistukea 🙂 mä vedän lenkkini ihan spurgun näköisenä, kun päälle ei mahdu tällä hetkellä kuin joku 20 vuotta vanha “sporttitakki” jossa hihat kuitenkin on kutistunut pesussa. Enkä viitsi ostaa uuttakaan tähän hätään, koska enhän mä tähän kokoon jää 😉
Oijoi, just toi legendaarinen! En mäkään aio! Just viime talveksi ostin tosi kivan takin, jota en oo uskaltanu nyt edes kokeilla… Kohta on alettava jo jollekin perhanan pussikuurille.
Mut hei, perustetaan spurgulenkkeilijät ry! 😀 Olis hitti!
Mä tahdon mukaan siihen Spurgulenkkeilijät ry:hyn ja pian on varmaan muutettava sun kaa samaan kaupunkiin, sillä olisi niin mahtavaa tutustua suhun ja saada susta lenkkeilyseuraa ! Miten voi olla että osasit julkaista juuri samana päivänä tämän kirjoituksen kun olen käynyt kaappejani läpi ja pakannut niistä kaksi ja puoli (!!!) IKEA-säkillistä pieneksi jääneitä vaatteita ja itkenyt, koska suurin osa näistä on mielestäni vielä oikein kivoja vaatteita, mutta eivät mene päälle. Ei ollut synnyttäminen ja äidiksi tuleminen tälle naiselle helppo juttu, ei. Ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta x2, lapsia vain yksi, muistona 18 lisäkiloa, jotka eivät tunnu lähtevän ei niin millään. Ja kyllä ! Minäkin pidin itseäni läskinä silloin 18-kesäisenä, kun olin hemaiseva kuin mikä ! Prkl.
No mutta tervetuloa! Kyllä Ugandassa on aina tilaa Spurgulenkkeilijöille! 😀 Hei mieti muuten kuinka hauskaa olis järjestää ens kesänä sellanen “naisten vitonen” -henkinen nakit ja MUTSI- spurgulenkki! Sponsoreita olis varmaan vaikka muille jakaa! 😀
Mut hei, vaiks me oltiin 18 veenä tosi vetäviä misuja, ni nyt me ollaan sit vaan helvetin hauskoja. Se on parempi! 😀
<3 joku. Vois tehdä meille mahtaville mammoille istuvia liikuntavaatteita! Mä koitin ostaa vuosi sitte housuja ja voi äiti ja poika sentään että oli vaikiaa! Ja ne housut jotka ostin ei pysyny ylhäällä mitenkään jos kumartui tai mitää. Mahtu päälle joo mutta yritä ny niissä sitte liikkua. Oon luovuttanut ja liityn spurgulenkkijoukkoonne jos sopii!
Sun jutut on niin mainioita! 🙂
HIhihihi! Kiitos! 🙂
Loistava! Tyrskimiseltäni en kyennyt kahvianikaan juomaan…Tulipa päivänikin paljon paremmaksi!
Reps! Hianoo hei! Kivaa, jos voin tuoda iloa jollekin! 🙂
Siis aivan täydellisen ihana juttu 😀
Hehehe, kiitti! 😀
Sä oot Päivi I-H-A-N-A <3 Kiitos, kun jaksat piristää meitä jutuillasi 🙂
Ja hei, muakin vähän joulututtaa…vielä pitäis vähän aikaa malttaa ettei olis sitten jouluna niinku "tää on jo niin nähty". Been there, done that 😀
Ihania syyspäiviä <3
Hahahah! Kiva vaan, jos viihdytte! 🙂
Meillä on ollu jotenkin tosi jouluisat fiilarit, mun on ehkä ihan pakko korkata glögikausi vielä tällä viikolla… Ja onhan viikon päästä jo marraskuu! 😀
!!!!!! Ihana, nauroin ja oli pakko jakaa! 😀 Siis voi vittu, voin niin samaistua! Ja toi juoksijajuttu, miksei ne puuskuta tai ees hengitä raskaammin ku “normaalit” ihmiset juostessa? Mulla sama homma, että kävelen joka paikkaan (paitsi n. 80km koulumatkaa, ehe ehe -.-) se on ihan jees ja tykkään siitä jopa, kaikki matkat lisäksi on sen verran lyhyitä. En edes omista korttia, tai edes pyörää. Mutta auta armias ku pitäs lähtee käveleen oikee lenkille lenkille, juu ei pysty!! Mikä siinä on!!!
Mä tiedän kyllä kokemuksesta, että kun vaan sinnikkäästi jaksaa käydä, se muuttuu hiukan helpommaksi ajan myötä. Siis jopa nautinnolliseksi. Mutta perkele, ku joku vois vaan alottaa omasta puolesta! UGH!
Mahtava blogi teksti! Itsellä alkoi kilot vituttamaan jossain kohtaa ja mietin että miten niistä pääsisi eroon. Löysin vahingossa Ruth Fieldin “Run Fat Bitch Run” -kirjan ja aij että maistui juokseminen, kun oli sen lukenut. Luonnollisesti tietty reilu kuukausi aloittamisen jälkeen teloin itseni ja koska olen laiska paska en enää saanut persettäni sohvalta ylös ja takaisin lenkkipoluille. Täällä edelleen kuitenkin haaveilen juoksemisesta. On se vaan niin mahtava fiilis, kun pääsee ylittämään itsensä ja juoksemaan 10 metriä pidemmälle kuin edellisellä kerralla. Tai saa lenkin vedettyä minuuttia nopeammin. Tai näkee jotain nättiä lenkillä. Suosittelen lämpimästi tuota kirjaa, jos motivaatiota tuohon lenkkeilyyn kaipaa.
Apua, tää fat bitch kyllä telois ittensä ihan vissiin ensimmäisellä juoksulenkillä. Mä en vihaa ehkä montaakaan asiaa niin paljon, kuin juoksemista. (öh, koska olen läski) Vaikka kävelijä olenkin. Pitäis kai vaan yrittää. 🙂
Juoksukoulu on hyvä juttu! Siis ihan itse toteutettuna ohjeiden mukaan, joita löytyy lehdistä ja netistä. Juokset viisi viikkoa ohjeiden mukaan ja olet JUOKSIJA! Tärkeintä vain on, että teet juuri ohjeiden mukaan, elikkä esim. juokset juuri sen 10 min yhteen putkeen ja kävelet välillä juuri sen 5 min ohjeiden mukaan jne…Ja vähintään joka kolmas päivä, ei kuitenkaan joka päivä. Tämä on huippujuttu! Kilot lähtee ja kunto nousee. Samalla tietty pitää syödä hiukka vähemmän asteittain.
Eijeijei, mä en ole juoksija. Eijei. Eikä musta kyllä tulekaan. Koitan päästä siihen kävelyyn nyt alkuun käsiksi. Läskin polvethan notkahtais ekalla kymmenellä metrillä, jos alkais juosta. 😀 😀 😀
Tää on niin tota! Kesällä aioin kans yrittää juosta, mutta jostain syystä ei sitten saanut lähdettyä… Kuntosalilla olen kuitenkin käynyt 2 kertaa viikossa + uinti. Hiljaa paino lähtee, mutta jospa se onkin pysyvää kun niin hitaasti lähtee… Vinkki! Skilalla isoja kokoja kuntoiluun, D-mallisto. Sain itselleni hyvän puseron salille ja kalvopuvun kävelyille ja ehkä juoksuunkin joskus sitten… Erätukusta sain shoftshell-takin, siellä oli jopa 2XL-kokoa!
Joo, siis mähän en juokse. 😀 Sehän se vasta näkys oliskin! Spurgujuoksija! 😀
Ja hei, kiitti vaatevinkistä! Ehkä spurguilun aika on kuitenkin pian ohi! 😀
Hihii!!
Itsekin vetäisin varmaan seitsemään vuoteen ensimmäiset juoksuaskeleet ylämäkeen ja het’ oli verenmaku suussa. Mutta kunnon ulkoiluvermeitä löytyy kyllä isommillekin, pitää vain löytää se avulias ja ammattitaitoinen urheilukaupan myyjä, joka niitä osaa tarjota. Itse olen semmoiset löytänyt Salon intersportista, aina ovat viimeistään toiset myyjän tuomat vermeet olleet sopivat. Ja kun reilusti sanoo, että että etsii niitä halvimpia, niin on myös lapsille jäänyt ruokarahat urheiluvaateostosten jälkeen.
Mä oon hirveen arka (joojoo, oon joissain tilanteissa) meneen mihinkään palveltavaksi läskieni kanssa. Mikä on siis ihan tyhmää, I know. Mut mulla on sellanen perusläskien ajatusmalli, että “sitkumälaihdun” ni ostan uudet vermeet. Eeeheheheh! 😀
Ahhhahaah aivan parasta shittiä! I like! 🙂
Tyypillinen miehen ja mun (kävely)lenkkeily alkaa niin, että mies odottaa ulkona 10min, kun minä sisällä hikipäässä koitan kyhätä vanhoista rievuista jotain missä ei näy perse, mutta ei ahdista kurkusta ja hartioista. Sitten kun lopulta tulen ulos vituttaa niin, että oksat pois.
M:”onko sillä nyt väliä miltä näyttää lenkillä?”
“No en viittis ilkosillaankaan”
Sitten kävellään niin reippaasti, että risoo vielä enemmän.
M:”onpas ihanan raikas ilma ja linnutkin laulaa” vetäen syvään sitä raikasta ilma kitusiinsa.
“Haista paska!”
Sitten kävellään murjottaen ja koitan muistuttaa itsellle, että siedä vielä 5min niin alkaa helpottaa. Ja jos tosiaan kestän hetken kilahtamatta, saattaa loppulenkki olla ihan kivakin.
Mutta miksi? Oi miksi sen startin pitää olla aina niin hankalaa?
Ymmärrän, mutta itse ajattelen niin, että me läskit vasta sitä palvelua tarttetaanki ku ei jakseta itte ravata niin paljon hyllyjen välissä ja hikoilla pukukopeissa. Sitäpaitsi ei ne XXL koon vaatteetkaan löydy ihan niin helposti.
[…] varmaan suurimmalle osalle kävi tästä selväksi, mun kesän jälkeinen lenkkiurakkani ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Niinku […]
Raiskin verkkokauppaan mars mars ne jotka kaipaa hyviä lenkkeilykuteita isommissa kokoluokissa.
Tää kuulostaa ihan mun lenkkeily yrityksille… ja joka kerta ne jää yhteen kertaa. Aina löytyy selitys miksi sinne lenkkipolulle pääse: huono ilma, jalkaan koskee, ei ole sopivia vaatteita, ei ole syönyt ja väsyttää… ? Mutta ehkä mä ens kesänä…?