Kuten varmaan vakkarilukijat ovat jo aavistaneetkin, mä olen tyystin unohtanut suurella uholla aloittamani villasukkaprojektin!
Tämä on hyvin tyypillistä Päiviä, varsinkin näissä käsityöasioissa. Kun kärsivällisyys (mikä kärsivällisyys?!) ei kertakaikkiaan riitä. Aloitan innosta puhkuen, kilisyttelen puikkoja hullun kiilto silmissä illan, joskus jopa kaksi ja unohdan tämän jälkeen lahjakkaasti kaikki mukapitkäjänteiset päätökseni ja aikeeni. Säälittävä esitys, myönnän.
MUTTA koska olen ne pirun sukat päättänyt valmiiksi talven aikana saada, ja mennyt jukoliste tekemään tästä vielä julkisen lupauksenkin, turha sitä on enää tässä vaiheessa asiasta enempää kitistä. Minähän ne sukat valmiiksi saan, oli sitten seuraavan kuukauden ajan sormet verillä, känsillä tai muilla paukamilla! (Oikeastihan nyt tekisi mieli soittaa äitille ja lahjoa se kutomaan nuo sukantekeleet loppuun, mutta siihen en kuitenkaan alennu! Varsinkaan nyt, kun menin paljastamaan loistavan ideani jo julkisesti… damn!)
Edellisestä sukkapostauksesta ei olla edetty siis varmaan silmukan silmukkaa. Voisin luetella tähän tietysti kaikki syyt teattereista lähtien, mutta todelliset neulojathan kuljettavat kutimia aina mukana. Joten ei taida kelvata syyksi nuokaan kiireet. Damn kakkonen.
Tällä uholla siis loppuun saakka! Sovitaan vaikka nyt niin, että nuo kaikkien aikojen villapötkylät ovat valmiina viimeistään syntymäpäivänäni, joka koittaa maaliskuun puolivälin tienoilla. Täytyyhän sitä nyt ihmisen yhdet sukat 32 vuoteen saada tehtyä…
Teillä muilla sukkaprokkislaisilla on varmaan jo varpaat lämpiminä… Vai onko? Eihän oo, eihän?
-Päivi-
Hahaa! Miulla on jo toinen pari menossa! Iso kiitos ideasta, tuskin muuten olis hommaan tullu ryhdyttyä. 🙂 Nou panik, muuten. 32 ja puoli vuotta, kun sukat valmistui. 😉 Jos nyt ne toiset 33 mennessä. 😀
Epis! Mää en kestä!!! Ei maar, hyvä jos olen voinut toimia innoittajana. 😀
-Päivi-
Heh. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että saitkohan koskaan niitä sukkia valmiiksi. 😀 Ensi syksynä kun into iskee taas, voit jatkaa tuota proggista. Itse asiassa siitä voisi tehdä vedonlyönnin, jossa lukijat saisivat arvata sukkaparin valmistumispäivän? 😀
Hahahaha, tuossapa vasta ideaa! Ei huano! 😀
-Päivi-
Minä neulon kyllä paljon, useammat parit sukkia talvessa. Mutta olen kärsimätön minäkin, myönnän. Kaapit ovat täynnä pusseja, joissa on yksi valmis sukka ja sen pari puikoilla, muutama sentti varresta valmiina. Sitten en viitsi enää. Minusta on tylsää tehdä sitä toista samanlaista (pitää laskea silmukoita ja kerroksia, muistaa ja muistella), joten usein olen ostanut uudet puikot ja uuden kerän mieluummin, kuin jatkanut vanhan projektin loppuun. KUNNES. Opettelin neulommiseen uuden tekniikan. Siinä kahta sukkaa (tai lapasta) neulotaan yhtä aikaa! Viiden sukkapuikon sijaan käytetään yhtä pyöröpuikkoa ja toisiaan, molemmat parista valmistuvat kerralla. Työmäärä ei varmasti vähene: valmiiseen työhön tarvitaan edelleen yhtä monta tehtyä silmukkaa, mutta minua helpottaa, kun projekti etenee tasaisesti. Työn etenemistä ei tarvitse muistaa, ei laskea kerroksia eikä kuvioita.
Toinen hyvä keino saada sukat tehtyä, on tietysti neuloa lapselle tai vauvalle. Pieni on kaunista – ja nopeammin valmista!
Apua! Kuulostaa aivan liian haasteelliselta. 😉 Mutta toi lapsille tekeminen olis voinu olla kyllä hyvä idea… 🙂
-Päivi-