Ihan näin lauantain kunniaksi ajattelin osallistua tuohon sosiaalisessa mediassa kiertävään (ja monia ärsyttävään) arkikuvahaasteeseen! Ja ollakseni ihan erityisen äsyttävä, teen sen täällä blogissa. Sori ny!
Kuvat on napsittu meidän perheen arkielosta viimeisen viikon ajalta. Remontin sävyttämää, sotkuista arkea, mutta näissä merkeissä meillä mennään juuri nyt.
1/5 Vapaapäivien aamut.
Mulla on vissiin joku univajevaihe meneillään, tuntuu että unta riittäisi vuorokauden ympäri. Tänäänkin pyyhkäisin kuolat poskelta vasta kymmeneltä, kun mies jo reippaana remontoi lastenhuonetta. Kuva on viikon takaa, mutta istun täysin vastaavassa miljöössä parhaillaan. Vapaiden aamuihin kuuluu siis hidas aamukahvi syömisineen, bloggailua, someilua, lehtien lukua ja rauhallista heräilyä. Rakastan.
2/5 Remontti
Sitä on aina mielikuvissaan mukava tehdä. Tai siis enhän mä ole tuolla fyysisesti, tapetin repimistä lukuunottamatta mitään tehnyt. Mutta täyden suunnitteluvastuun tietenkin otan. Näillä yhdenkin huoneen remonteilla on ikävä tapa levittäytyä koko kämppään. Purua, pölyä, roskaa, tavaroita… kaikki paikat väärällään! Puhumattakaan esiteinin koko huoneen sisällöstä, joka on pitänyt purkaa muiden huoneiden nurkkiin. No, tämä on onneksi nopea remontti ja kohta jo valmis. Kuva alkuviikolta.
3/5 Ei pyykki pesemällä lopu
Päivittäinen ja viikottainen näky yläkerran käytävässä. Pyykkiä likakorissa, pyykkiä koneessa, pyykkiä puhtaiden korissa, pyykkiä kuivumassa. En muista, koska pyykkikorista olisi viimeksi näkynyt pohja. Ei varmaan viime vuosina. Meillä mies vihaa pyykin ripustamista, minä niiden viikkaamista. Mutta pääasia kai, että ovat puhtaita. Silittämistä en ole harkinnut enää vuosiin, verhot, juhlakuteet ja liinat silitetään, siinä se. Muuten olisikin varmaan jo jäätävä pois töistä ja alkaa sellaseksi 24/7 silittäjämutsiksi.
4/5 Makaroonia ja jotain
Puoli viiden puhelu vanhempien välillä päivittäin. Kaupas pitäis käydä. Niin pitäis. Mitä syödään. Emmä tiä. Oisko makaroonia ja jotain. Joo. Vaikka jauhelihakastiketta. Joo, tai nakki.
Arkiruoka masentaa mut.
(p.s. Felix ei sponssaa.)
5/5 Kirjat ja ruoka
Lukisin paljon enemmän, jos ehtisin. Ja jaksaisin iltaisin valvoa. Mulla on nytkin yöpöydällä lukemattomia kirjoja vino pino. Hankala aina valita mihin tarttua, kun edellisen saa loppuun. Tahtoisin ahmia kaikki kerralla.
Ruoka. Kaipaako selityksiä? Yksi elämän iloista. (paitsi arkisellainen)
Kuvan kirja Hanna-Riikka Kuisman Valkoinen Valo. Kuvan piirakan ohje täältä.
———————————-
Onneksi arjen “remontti” -kohta on pian jo lusittu, eka kerros lattiamaalia kuivuu parhaillaan! Seuraavaksi ehkä remppapostausta..?
Nyt nappaan nappisilmän ja suuntaan metrilakuostoksille markkinoille. Isommat huitelee siellä jo kavereineen. On tää hurjaa, ku ne tolleen kasvaa…
Aurinkoa viikonloppuun!
-Päivi-
Mä en oo jotenkin koskaan päässyt siihen kaikkien vaatteiden silittämisen, saatika sellaisten ihmisten, jotka sitä tekevät, sielunelämään kiinni. Siis että miks kalsarit pitäisi silittää? Tai jotku sukkahousut? Sukat? Tai yleensäkään minkään vaatteen silitys, mikä ei huuda ulkonäöllisesti sitä? Eiks semmonen silittäminen oo jotenkin pervoa? Tai vähän pakko-oireista? Vai olenko mä vaan urpo? Et en niinku tajuu. Mä en edes ehdi pesee pyykkiä olevinaan, joten miten joku ehtii vielä silittämäänkin jotain pikkuhousuja? Toisaalta mä oonkin some-/bloggaajamutsi, ei kait sitä sit muuta kerkeekään. Ja urpokin. Anyway.
Mä en edes tiedä missä mun silitysrauta on. Viimeks oon silittäny n. vuosi sitten. Ehkä nyt jotku verhot tulee silitettyä mutta nekin pitäis ensin pestä. Mulla on kummallinen ystävä, kun hän haluaa ottaa relax ni rupeaa silittämään. Ihan kiva ihminen muuten.
Mun mutsi kans relaa silittämällä! Niinku täh? Mä en ihan tajua. Itse kyllä tarviin enemmänkin sellasen vaaka-asennon… 😉
Silittäminen on niin geijojen hommaa. Kenellä jumankauta on AIKAA painella raudalla kaikkia saakelin miniriepuja illat pitkät? Mä keksin montakin fiksumpaa tekemistä. Kuten vaikka syöminen. Tai nukkuminen.
Remppaaminen on kyllä mukavaa (en kyllä voi minäkään hirveästi kehua osallistuneeni muuhun kuin ajatustyöhön), mutta sitten kun se tosiaan leviää muihinkin huoneisiin. Rojut siirrettävä pois siitä tilasta ja sitten se pöly/roskat, vaikka kuinka olis muovia oviaukoissa tai ovien takana työskentelis… Onneks ne on väliaikasia harmituksia, ja suht äkkiä saa paikat sitten kuosiin. 🙂
No onneks on todellakin vaan väliaikaista. Ja palkitseehan se sitten lopulta. Mutta voihan pöly ja puru sentään! :/
Ihan kuin mun arkielämästä. Mun ainoa toive tällekin tulevalle kesälomalle on, että saisin lukea YHDEN kirjan rauhassa auringossa maaten. Ei ole paljoa vaadittu, eihän? 🙂
Ei todellakaan! Jos mä olisin sä, nostaisin panoksia sen verran, että koittaisinkin lukea KAKSI! Olet sen varmasti ansainnut! Äidit on! <3
k