Se äidillinen ylivertaisuus

“Kyllä sääkin sitte lopetat tuon laittautumisen, kun sulle tulee lapsia.”

Näin luki Facebook-kaverini statuspäivityksessä jokin aika sitten. Naurahdin ensin, koska ajattelin, että pakko olla läppä, mutta ei se ollut. Näin naispuoliselle tuttavalleni oli sanottu.

Haluaisinkin nyt kysyä sinulta, arvon äitikollega joka tämän suustasi päästit, että mitähän helvettiä? 

Mua on aina kyrsinyt ihmisten halu puuttua toisten ulkonäköön. En yksinkertaisesti jaksa käsittää, miten kukaan kokee oikeudekseen kommentoida kenenkään piirteitä, kokoa, tyyliä tai mitään ulkoiseen olemukseen liittyvää, jos kommentoinnin kohde ei tätä erikseen ole pyytänyt. Eniten hämmentää se, että kuka kuvittelee olevansa ulkonäöllisesti, tai muuten, niin ylivertainen muihin verrattuna, että hänellä olisi mitenkään varaa arvostella muita. Minusta tällaista oikeutta ei ole kenelläkään.

Vielä enemmän tässä ottaa nuppiin tuo käsittämätön ja perustelematon myytti äidillisestä ylivertaisuudesta. Että jos itse et ole muistanut pestä hampaita viikkoon ja Honkkarin raitaverkkaritkin on hituneet reisistä rikki, niin oletpa ainakin ihan helvetisti parempi ja valaistuneempi ihminen, kuin tuo lapseton, jolla on aikaa laittaa huulipunaa. Koska ihminenhän ei tiedä mitä elämä on, ennen kuin saa lapsia.

Tosiasiassahan vuosikausien unettomuus, paskan ja oksennuksen pyykkääminen ja lohtusuklaan ahmiminen ei kasvata muuta kuin vitutusta ja persettä. Seksistä kun tulee puhe, muistelet etäisesti sen olleen jotain syötävää ja alusvaatteet on kyllä sitä halvinta puuvillaosastoa, kun penskoille pitää kuitenkin olla varaa ostaa tickettoheavenit. Että olisko sittenkin ihan perinteinen kateus itsestään huolta pitäviä naisia kohtaan se, miksi se oma kulahtanut, valahtanut ja lässähtänyt elämä pitää jollain ilveellä nostaa jalustalle?

Mutta jotta kellekään ei nyt jäisi epäselväksi, käydään pari perusasiaa vielä läpi:-

-Kaikki naiset, sen puoleen kuin miehetkään, eivät halua lapsia, eikä heidän myöskään tarvitse. Jopa naisilla saattaa olla elämässään jokin muu päämäärä, kuin lisääntyminen. Jos lakataan vaan nyt olettamasta, että kaikilla on samanlaiset unelmat ja suunnitelmat, kuin meillä perheellisillä.

-Kaikki eivät myöskään voi saada lapsia, vaikka haluaisivatkin. Jonkin verran vittumaista kommentointia heillekin tällainen.

-Vaikka susta, musta tai meistä äitiys olisi kuinka ihanaa ja elämä olisi alkanut vasta siitä, kaikille tilanne ei välttämättä ole sama. Aivan yhtä täyttä ja täydellistä, joskin erilaista elämää voitaisiin varmasti elää lapsettominakin. Ajatella.

-Lapsen ulos puskeminen ei ole automaattinen vapautus hygienian ylläpidosta, saati lupa jättää itsensä heitteille.

-Laittautuva äiti ei ole yhtään sen huonompi tai vähemmän lapsistaan huolehtiva, kuin lässähtänyt kanssasisarensakaan. Tai toisin päin.

-Ihmisillä on erilaisia arvoja. Joku tykkää mieluummin huoltaa itseään, kuin kotiaan, sapuskaansa tai pihaansa. Ja se on tosi okei!

-Lihomiseen ja lässähtämiseen ei tarvita lapsia, vaan se on maailman sivu onnistunut vallan mainiosti ilmankin.

-Meidän naisten olis varmaan tärkeämpää pitää yhtä, kuin olla toisillemme paskamaisia. Vai mitä olette mieltä?

Olis tosi kiva, jos annettais vaan kaikkien olla ihan juuri sellaisia kuin ovat, oli se tyyli sitten verkkari tai kynähame ja kuteiden koko 32 tai 52. Anna sä kainalokarvojen kasvaa, mutta mä ajelen ne, jos vaan sopii. Ja ne kollegan korkkarit kun eivät ole yhtään pois sulta, vaikka itse tallaisit kesät talvet löytölaarin kumikengissä.

Ja totta tosiaan! Itse olen sekä paksu, ryppyinen, että lössähtänyt, mutta ei se sitä tarkoita, että muiden tarvitsisi olla.

Ugh!

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.