Enpä muista, koska viimeksi olisin tälleen pimahtanut. Ehtinyt edes ajatella pullaa. Siis muuta kuin syömismielessä.
Muutaman päivän relailu tekee ihmeitä. Tekee mieli tehdä nuhjuiselle kodille jotain. Pesee vaikkapa nyt ennen aamukahvia vessan. Suunnittelee remonttia ja pieniä sisustushommia. Leipoo pullaa. Hyvänen aika.
Pääsiäinen muistutti jälleen, että lasten kanssa pitäisi ehtiä olla enemmän. Niiden kanssa, ei pelkästään vieressä. Liian harvoin ollaan edes nykyään enää samassa huoneessa, samaan aikaan, kaikki viisi.
Lupaan siis jälleen ruhtinaallisesti täyttää kalenterini vain tärkeillä asioilla. Ja jättää enemmän tilaa myös kaikkein tärkeimmille. Ihan oikeasti.
Mut miettikää ny hei, pullaa! Mistä niitä ansiomerkkejä saa noutaa?
-Päivi-
Sama pimahdus iski täälläkin. Pullaa leivottu ja paljon! Vastahan viime keväänä leivoin viimeksi (kun oli pakko juhlia varten) 🙂
Mä en kans muista, koska viimeks olisin leiponu. Tarttis useemmin!
Mä en ole kertaakaan elämässäni (ite) leiponu pullaa :O Inhoon sitä taikinan kans pelaamista, ni varmaan sen takia ei oo tullu tehtyä.. mut leivon sit kaikkee muuta niittenki edestä! 😀
Pullassa on kieltämättä just toi taikinan kanssa pelaaminen. Se vaivaaminen. Mut sit taas toisaalta ei se lopulta niin paha rasti oo. Kun vaan ryhtyy. 🙂
Relailu tekee hyvää. Tänään ei ahdistanut edes angry birds puistossa johon oli meidän lisäksi eksynyt varmaaan sen pari sataa muuta lasta. Piece of kakku! Jonain normi lauantaina oisin kääntynyt pois jo parkkipaikalta.
Minäkin mietin remppajuttuja. Ja eilen kävi niin hassusti että mies unohti ostaa aamuleipää joten eilen illalla tempasin sämpylätaikinan valmiiksi odottamaan paistamista aamulla.
On vissiin lepo tullut tarpeeseen 😉
Lepo tuli tarpeeseen! Tosin nyt kahden päivän jälkeen tuntuu kuin ei ois levännyt viimeiseen vuoteen hetkeäkään. Mä vihaan jatkuvia aikatauluja, mutta jostain syystä niitä kuitenkin joka illalle tulee.. Huoh!
No mutta pullaa, aika pahan pistit 😉 Ihania kiekuraisia, nam.
Ja kaikki meni! Ei paljon tarvinnu pakastaa. 😀
Huomasin itse saman, kun jouduin sairausloman vuoksi olemaan pidemmän pätkän kotona. Lapset voivat paljon paremmin, kun aikuinen oli kotona. Vähemmän konsolipelejä, enemmän juttelua ja askarteluja. Pitkästä aikaa jaksoin lukea iltasatuja.
No siivoamisesta en vielä ehtinyt innostua 😉
Leipoa yritän viikoittain muutenkin. Pulla on pakko leipoa, kun hyvää ei meinaa kaupasta saada. Ja sämpylöitä leivottiin eilen viimeksi, kun oli leipä loppu.
On se läsnäolo vaan aika tärkee homma. Ja kun itseäkin ahdistaa, kun on liikaa ohjelmaa.
Mä leivoin joskus paljonkin. Nyt ei vaan ehdi. Tai sit jos ehtis, ei meinaa jaksaa. Tarttis useemmin.
Just ton vuoksi mä niin odotan että saan jäädä edes vuodeksi kotiin. (Niin, onhan mulla se vauvva sit kans siinä mut ei mietitä sitä vielä..) Mä oon kans leiponut, (Kehitin mielestäni hauskan ja helpon pashatortun!)muovaillut, pessyt pyykkiä, vaihtanut lakanat, käynyt lenkillä, jumpassakin ja ehtinyt jumankauta edes kuuntelemaan mitä lapsilla on asiaa.
Mulle kelpais sellanen ihan yksittäinen, random vapaapäivä. Ilman yhtään tapaamista, turnausta, synttäriä, pakkoa mennä mihinkään tai tehdä mitään. Ei taida olla tiedossa…