Äitiyslomilla ja hoitovapailla sitä ei vielä tajunnut. Ei osannut odottaa. Yöt olivat rikkonaisia ja pienten lasten kanssa oli koko ajan oltava silmät selässäkin. Mutta mikään ei valmistanut siihen pyöritykseen, mikä kohtaisi, kun lapset aloittavat päivähoidon ja koulun ja itse tekee paluun työelämään.
Ne on ne ruuhkavuodet. Syksystä kevääseen eletään enemmän tai vähemmän lennossa, koko ajan sen yhden pirullisen askeleen jäljessä kaikesta. Eihän kukaan VOI muistaa jokaista palaveria, synttärikutsua, vanhempainiltaa tai jotain jehvatun nälkäpäiväkeräystä. Kesäisin relataan loman ajan, vajoten valheellisesti aurinkoiseen rentouden pumpuliin, kunnes syksy koittaa, koulu ja harrastukset päjähtävät päälle ja rattaat lähtevät jälleen pyörimään. Yhden kierroksen liian nopeaan, kuten aina.
Ruuhkavuosiinkin voi kuitenkin edes yrittää valmistautua. Itse pyöritystä nämä vinkit tuskin vähentävät, mutta helpottavat stressaantunutta vanhempaa edes hetkellisesti. Joten sinä, ruuhkavuosien kynnyksellä keikkuva äiti tai isä, varaudu viimeistään syksyn tullen ainakin seuraavilla:
KAHVI
– tämä, jo vanhempainvapailta tuttu piriste on pitänyt vanhempia koossa jo vuosikymmenten ajan. Käytä reilusti, koita ehtiä juoda lämpimänä, vältä kuitenkin vatsahaavan aiheuttavia määriä.
KALENTERI
– kirjaa asiat ylös välittömästi ne kuullessasi. Pikku-Lissun synttärijuhlat on huomattavasti mieluisampaa muistaa jo vaikkapa edellisenä iltana, kuin vartti ennen synttäreiden alkua, kun lapsesi huolimattomasti kysäisee, mitä olet ostanut Lissulle lahjaksi. Synttäreille, jotka ovat tänään. Nyt.
PUHEYHTEYS
– vaikka sen oman rakkaan naama tekisi toisinaan mieli muotoilla kokonaan uuteen uskoon, puolisoon on suositeltavaa säilyttää jonkinlainen puheyhteys, ainakin viikon kiireisimpänä aikana, eli yleensä maanantaista perjantaihin. Toisinaan paremmalle puoliskolle on parempi vaan antaa anteeksi likaiset sukkamytyt ja haisevat treenivaatteet perherauhan säilyttämiseksi. Koska asioista on pakko puhua, aikatauluja on pakko käydä yhdessä läpi. Muuten homma kyrvähtää.
HARRASTUS/OMA AIKA
– sen lisäksi, että kuskaat lapsia pallokerhoon, tanssitunnille, satubalettiin ja ratsastamaan, hallinnoit perheen ruoka- ja pyykkihuoltoa sekä aikatauluja, tarvitset myös ihan ikioman harrastuksen. Pakokeinon, jolla nollaat pään ja josta saat energiaa. Tähän käy ihan kaikki, mikä tahansa tuntuu hyvältä. Lenkki, lukeminen, uiminen, käsityöt, musiikki tai vaikka säärikarvojen nyppiminen yksitellen. Pääasia, että saat tehdä jotain ihan rauhassa, ilman lapsia (ja puolisoa…).
YSTÄVÄT
– sen lisäksi, että säilytät puheyhteyden puolisoon, on hyvä säilyttää erittäin läheiset välit myös ystäviin. Tähän tarvitaan toisinaan myös sitä kalenteria. Usein parhaat ystävät osuvat samaan ikähaarukkaan ja elävät aika samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä. Älkää silti luovuttako! Pikaiset lounasdeitit, viinihetki työpäivän jälkeen tai edes nopea puhelu piristävät hetkellisesti ja pitävät ystävyyssuhteita yllä. Ystäväpariskuntia on kiva nähdä, mutta molemmilla vanhemmilla on hyvä olla myös ihan omat kaverit. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä.
TOIMIVA KONEISTO
– toimiva arkihässäkkä vaatii toimiakseen toimivan laitteiston. Tiskikone, pyykkikone, tietokone, puhelimet. Tiskikoneen hajoaminen sekoittaa jo valmiiksi sekavan pakan vielä pahemmin. Hyvin pian käytössä on kertakäyttöiset astiat ja luonto kiittää. Kokemusta on.
Ei myöskään tule aliarvioida telkkarin ja pleikkarin auttavaa voimaa. Eikä Netflixin. Just saying.
PARISUHDEAIKA
– ikioman ajan lisäksi myös parisuhde vaatii aikaa ja panostusta. Se on kuitenkin kaiken pohja ja ydin. Ei riitä, että lasten mentyä nukkumaan istutaan käsi samassa sipsipussissa Criminal Mindsin ajan, suhteen hoitaminen vaatii muutakin. On ihan hyvä käydä tasaisin väliajoin ihan kahdestaan juttelemassa mitä kuuluu ja muistuttamassa itseään, mihin siinä toisessa rakastuikaan. Yhdessä leffaan, syömään tai vaikka lenkille. Perhearki vaatii toimiakseen hyvän perustan.
TURVAVERKOSTO
– ihannetilanteessa lasten isovanhemmat tai muut sukulaiset asuvat lähellä ja ovat valmiita auttamaan, jos töissä venähtää ja muksut pitää hakea hoidosta, tai käyvät kaupassa, kun koko perhe sairastaa. Aina näin ei kuitenkaan ole. Myös ystävät ovat turvaverkko! Sukulaisuus ei vielä ole lupaus avusta. Parhaita on ystävien kanssa tehdyt sanattomat sopimukset, joissa kaikki auttaa kaikkia. Turvaverkkoon voi nojautua vaikka kymmeneltä luistelua edeltävänä iltana, kun luistimia ei löydy mistään, tai kun naamiaisasusta uupuu viitta.
KRÄÄSÄVARASTO
– lahjapaperia, nauhaa, kartonkia, nappeja, neppareita, teippejä, liimaa, koruja ja kaikkea mahdollista blingblingiä tarvitaan juuri niinä naamiaisia ja synttäreitä edeltävinä paniikinhetkinä, kun kukaaneikertonutettäneontänään!!! Valmistautumiseen erikoistuneet supermutsit keräävät alennusmyynneistä kaappeihin myös hätälahjavaraston petshoppeja ja legoja näitä tilanteita varten. Erinomainen kräärävarasto löytyy yleensä mummulasta.
SALAINEN PAHE
– viimeisenä, vaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä salainen pahe. Suklaapatukka(levy), iltarööki(aski), skumppalasi(pullo), ärräpäiden päästely tai puiden halailu. En toki ketään kehota joka ilta ryypiskelemään, mutta oli se kiireisen ja ahdistavan arkipäivän jälkeen mikä tahansa, mikä rentouttaa, sitä kannattaa käyttää.
Tuntematta huonoa omaatuntoa.
——————
Näillä pääsee ainakin alkuun! Vielä kun muistaisi näistä edes puolet…
-Päivi-
Mikä olisi sinun lisäyksesi selviytymisoppaaseen?
Ihan hemmetin hyvä kirjoitus!!!
No mutta kiitokset! 🙂
Toi mun nappinauhalippulappusäläboksi sai just siunauksen. Mun ei tarvikaan hävittää sitä. Mua itkettää ja naurattaa samaan aikaan kun luen näitä sun juttuja. Osaat niin hyvin pukea sanoiks paljon sellasia ajatuksia, jotka vaan pyörii, myllertää ja tekee ihan hulluks omassa päässä. Oot vaan kertakaikkiaan niin ihana <3
Voi kääääk! Miten ihanasti sanottu, kiitos! Mulle merkkaa oikeesti niin paljon se, että meitä samanlaisia rimpuilevia mutseja on muitakin. Muisk! <3
niin paras postaus!!!! Ja totta joka sana! Hyvä Päivi!
Hurraa! Kiitos! 🙂
Meinasin kommentoida, että ihanaa, onko jollain muullakin krääsävarasto. Oli joku muukin näemmä huojentunut siitä, että meitä on muitakin. Miehelle on tosiaan aika toivonta selittää miksi meillä on sellainen outokasamitälieturhuuksia. Tosiasiassa se on pelastanut monelta tilanteelta.
Vekotinosastoon lisään ehdottomasti langattoman kapineen jolla pääsee nettiin. Mielummin joku muu kuin puhelin eli kapine jossa on isompi näyttö. Se pelastaa monelta kysymykseltä, äiti mitä tarkoitaa… Se kertoo ruokaohjeet niin että ne näkee lukea kun kokkaa…. se toimii hyvin lapsenvahtina pahimmassa tapauksessa lääkärin odotustilassa tai muussa jonotusta vaativassa tapahtumassa….
Kahvi on ihan ehdoton selviytysmiskeinojen ykkönen. Tänäkin aamuna pannu on porissut 6 kuppia äidille joka vääntäytyi sängystä klo 6.24 ihan vaan siitä ilosta, että tänään on vapaapäivä jolloin lapsen sopii luonnollisesti herätä omia aikojaan. Tätä ei luonnolisestikaan tapahdu vahingossakaan hoitoaamuna.
Joo! Mikä jumalauta siinä on, että viikonloppuaamuisin nää penskat pomppaa kukonlaulun aikaan pystyyn, vaikka arkiaamuisin herääminen on yhtä tuskaa?! Ihme porukkaa!
Ja kyllä se niin vaan on, että “I drink coffee because I need it, and wine because I deserve it!” 😀
Ai niin, piti lisätä listaan se valmisruokahätävara. Eli kaapissa kandee olla maksalaatikkoa, pinaattilettuja, nuudeleita tms. tälläistä jotka kipataan mukulan suuhun silloin kun ollaan unohdettu joku meno tai ollaan myöhässä tms.
Aamen! Toi oli hyvä lisä! Ja ihan samoilla emmeillä mennään meilläkin… yhä useampana päivänä.
Loistava kirjoitus 😀
Kiitos, Anne! 🙂
Huisin hauska postaus – ja niiiin osuva 🙂
Kiitti! Mahtava kuulla, että meitä on muitakin! 🙂
Hehhee, tää oli hyvä. Mä lisäisin vielä ns. Villin kortin, että muistaisi aina silloin tällöin tehdä asioita joita ei tavallisesti tekisi. Jotain sellaista mikä muuttaisi hetkeksi niitä rutiineja.Tämän voisi tietysti sisällyttää joko siihen omaan vapaa-aikaan tai parisuhdeaikaan, mutta tokihan lastenkin kanssa voi tehdä jotain “outoa”. 😉 Näin esimerkkinä sanotaanko vaikka, että kesäinen tapaaminen Päivin, Proseccon ja muiden lukijoiden kanssa voisi olla hassun hauskaa.. *vinkvink* Mahtavasti muuten hahmottelit teksissäsi myös meikäläisen arjen.
P.s Riiassa on kivoja Teehuoneita ja Pärnussa voi säiden salliessa viettää ihka oikeaa “etelänlomaa”. Stefanissa kannattaa käydä syömässä,(niitä on kaksi, olen käynyt vain siinä ei rannalla olevassa).
Ehdottoman hyvä lisäys! Noita hetkiä kyllä tarvitaan! Ja oikeesti, oon kyllä vähän varovasti miettinyt, onnistuisko tollanen lukijatapaaminen… sit menee sisu kaulaan, että tosi noloa, jos sinne ei tuliskaan ketään… :/ Mutta teitä lukijoita olis oikeesti kyllä mahtava tavata! Kyllä mä sen vielä toteutan! 😀
No mut hei, ällös huoli. Jos ei muita tulisi niin jäispä meille enemmän syötävää ja juotavaa. Kiehkieh. Ihanaa lomaa!
P.S Kummasti sitä alkaa tuntemaan itsensä ihan friikiksi kun jankkaa samaa asiaa (esim. tätä “lukijatapaamista”.) Oon kuitennii ihan tavis mudelson täältä Etelä-Suomesta. 🙂
k
[…] tähän syyskauden alkuun sopiva linkkivinkki. Näillä perusjutuilla homma sujuu… ainakin […]