Tuntuu samalta kuin lapsena, kun kävi keittiössä keksivarkaissa. Ja vieläpä niin monta kertaa, että lopulta keksipaketista jäi jäljelle vain tyhjät kuoret. Tuntuu rikolliselta. Kuin olisi tehnyt jotain peruuttamatonta ja anteeksiantamatonta. Ei oikein osaa olla, eikä varsinkaan aloittaa mitään. Pyörii vain kuin puolukka, tiedätte kyllä missä.
Otin tänään kaupalla käyttöön uudet aukioloajat. Nyt sesonkien ulkopuolella suljen puoli tuntia aiemmin, kuin ennen. Ja olo on ihan kamala! Töistä lähtiessä tarkistin kellonajan moneen kertaan. Vitkastelin ja hidastelin. Jäin hetkeksi kaupan ulkopuolelle kuikuilemaan, ettei vaan kukaan ostohaluinen jäänyt ulkopuolelle. Koitan valmistautua henkisesti ottamaan vastaan haukut paikallislehden tekstaripalstalla. Mietin, pidetäänköhän mua nyt laiskana ja omahyväisenä.
Ja kaikki tämä, vaikka lähes poikkeuksetta keväällä ja alkukesästäkin vietin viimeisen puolituntisen kaupalla yksin. Vaikka olen luvannut, että soittamalla olen aina mahdollisuuksien mukaan pidempään. Vaikka jouluna ja kesäisin olen jatkossakin ainakin puoli kuuteen. Vaikka nautin siitä tietoisuudesta, että saan tästä lähtien viikottain 2,5 tuntia lisää aikaa perheen kanssa.
Joka tapauksessa vanha ystävämme syyllisyys on täällä taas. Kunpa joskus vielä voisin ylpeänä nousta ja vastata sille “Not guilty!”.
-Päivi-
ei kannata tuntea syyllisyyttä. Itse vaihtelen aukioloaikoja sesongin ja jaksamisen mukaan. Asiakkaat tottuvat ja eivät. Tänään piti olla suljettu-päivä, mutta olinkin paikalla, kun oli harjoittelijan ensimmäinen työpäivä. Aikas moni sisälle piipahti, vaikka ovessa lukee “maanantaina suljettu”. Taitavat käydä kolkuttelemassa ovea muinakin maanantai-päivinä?Sinä määrittelet omat rajasi! Se on yrittäjän yksinoikeus…
Kiitos tsemppaavista sanoista! 🙂 Kaipa tähänkin tottuu.-Päivi-
Täten vapautan sinut syyllisyydestä!Btw, se tunne, kun tajusi pikkuhiljaa, pala kerrallaan syöneensä KOKO laivalta tuodun yhteisen Maraboun, oli kamala!!! Eikä voinut kuin odottaa vääjäämätöntä kiinni jäämistä 🙁
Ihanaa, kiitos! :)Aika paha, toi Marabou. 😀 Mä myös muistan joskus käyneeni vieraisilla äitini säästöpossussa ja vahingossa hajottaneeni koko possun pohjan! Onneksi olin kuitenkin kekseliäs ja teippasin sen kiinni… Koska sillonhan sitä ei huomaa. :D-Päivi-
Voi, ei kannate tuntea syyllisyyttä <3 sinun liike, sinun jaksaminen, sinun perheaika..ostohaluset saa ostettua toisenaki päivänä, silloin ku liike on auki. Ei voi loppua ostajien elämä puoleen tuntiin, vaikka välillä niin tuntuuki :)Nouset ja vastaat ihan rennosti vaan “Not guilty!” ja meet kottiin <3
Huomenna mä lupaan kokeilla tota! 🙂 Kiitos ihanan lohduttavasta viestistä. <3-Päivi-
Ääk, kurjaa! Koska ihan turhaa! Toivottavasti tuo tunne menee ohi. 🙂
Eiköhän se aikanaan ohi mene. Luotamme siihen. :)-Päivi-
Ha hah, keksivarkaista tuli mieleen, kun lapsena harrastin ihan samaa. Salaa hiljaa kaapin ovi auki, yksi keksi kerrallaan…kunnes oli jäljellä yksi keksi. Siitä sitten purtiin pala, sitten toinen ja lopulta kaappiin jäi se viimeinen neljännes keksistä ja paperit. Loogista ajattelua lapselta, en saa haukkuja kun en syönyt kaikkea :))
Kuulostaa niin tutulta! 😀 Ja sama tuntuu, ainakin meillä, jatkuvan lasten keskuudessa. ;)-Päivi-
Pois turha huono omatunto! Ajattele miten hienoa on, että voit itse päättää miten puoti on auki ja antaa perheelle sen puoli tuntia. Toisen palkollisella ei läheskään aina ole sitä mahdollisuutta.
Sä olet kyllä oikeassa… Eikä tänään tuntunut enää niin pahalta. 🙂 Kyllä tähänkin tottuu. -Päivi-
Nyt syyllisyys romukoppaan ja nautit lisäajasta perheesi kanssa. Kyllä ne asiakkaat oppii äkkiä uuden aukioloajan :). Yrittäjänä olemisen yksi eduista on aukioloajoista päättäminen. Jos se viimeinen puoli tuntia ei ole päivän paras puolituntia, siitä voi ihan hyvin luopua ETENKIN oman hyvinvoinnin ja perheen yhteisen ajan vuoksi. Rohkeasti vain teet päätöksiä kantamatta syyllisyyttä. Sullahan on aina mahdollisuus palata vanhaan jos niin haluat, koska sä SAAT itse päättää ;).
Ihanan tsemppaava viesti, kiitos! <3 En kyllä kadu tätä päätöstä, tuntuu hyvältä. Ja tänään oli jo helpompi päivä. :)-Päivi-
Hei, tulehan katsomaan teatteriin (Ugin, siis!) Nainen isolla M:llä, (vielä pari esitystä jäljellä.)Pitäisit varmasti ja samalla näkisit mitä tehdään syyllistävien ajatusten kanssa!-teatterisihteeri