Puistoretki, pyllymäki ja mustikkamehutankkausta kinoksessa – parasta just nyt

Kaupallisessa yhteistyössä Riitan Herkun kanssa

Ei mee aina, tai oikeestaan koskaan, niinku Strömsössä meidän lomailut. Tai on niissä toki jotain varmaakin. Lähinnä se, että joku, tai moni, sairastuu johonkin. Tai moneen. Joku saattaa ehkä muistaa viime kevään hartaasti odotetun ja valmistellun Wienin reissun, jonka lähtöä edeltävät 48 tuntia jännitettiin, pystyykö vastasairastunut influenssapotilas matkustamaan. No, niinhän siinä kävi, että 200 euron siivu veisteltiin matkakassan päältä apteekkiin ja päästiin lopulta erittäin moninaisten ja värikkäiden vaiheiden jälkeen matkaan.

Kuten teistä niin moni hyvin tietää, tällaista se vaan tuppaa lapsiperheessä olemaan. Mitä hartaammin jotain asiaa valmistelee, sen varmemmin sen ympärille punoutuu tautiverkosto, joka panee suunnitelmat uusiksi. Ja lapsiperhearkiko ei muka jännittävää?!

Toisaalta aina ei niin kauheasti tarvitse olla suunnitelmiakaan, riittää, että vapaat siintelevät horisontissa. Ihan tavallisen hiihtoloman alkuun saa ihan uudenlaisen säväyksen, kun yhtä vaille koko perhe viruu influenssassa ensin muutaman päivän, tai joku ihan koko viikonkin. Hassusti muuten juuri tuo viime kevään matkasairastaja sinnittelee tällä kertaa terveenä.

Itse olin suunnitellut tekeväni ahkerasti töitä alkuviikon, jotta sitten viime vuoden tapaan voisin olla lasten kanssa pidennetyn viikonlopun lomalla. Käytännössä loma alkoikin jo viikkoa aiemmin sairastumisella ja alkuviikon olen pysytellyt visusti neljän seinän sisällä toipumassa ja tehnyt vain pakolliset työhommat. Mutta huomenna. Huomenna minä aloitan suunnitellun pidennetyn viikonloppuvapaani joka tapauksessa.

Yritän aina näissä tilanteissa ajatella, että tämä on maailmankaikkeuden tapa muistuttaa pysähtymisestä. Että kun eniten lomiltaan kuitenkin toivoo lepoa ja yhteistä aikaa perheen kanssa, niin tässähän sitä nyt tulee. Tosi harvoin ollaan nimittäin levätty porukalla samaan tapaan kuin viime viikon lopussa. Jännästi sitä sohvanpohjalta myös muistaa aina aika kirkkaasti asioiden tärkeysjärjestyksen – kuinka onnellinen voi olla vaikka perusterveydestään. Tai lapsistaan ja niiden kanssa vietetystä ajasta.

Puolikuntoisena sitä ei myöskään haihattele turhia. Juuri nyt en haluaisikaan olla puolikuntoisena palmun alla, vaan pieni retki pulkkamäkeen, kuumat mustikkamehut kantohangessa ja pipon alta töröttävät huurteiset hiussuortuvat ovat ehkä parasta, mitä lomani voi juuri nyt tarjota.

Mehän aloitettiin kaupallinen yhteistyö Riitan Herkun kanssa loppuvuodesta (ekan yhteistyöpostauksen pääset kurkkaamaan täältä), ja sekä talven pulkkailureissuilla että nyt sairastaessa meidän mukeissa onkin höyrynnyt Riitan Herkun täyteläisen ihanaa mustikkamehua. Ja voi vitsi, miten hyvältä tämä maistuu höyryävän kuumana pakkaskelissä! Puhumattakaan siitä, kuinka ihanaa kuuma mustikkamehu on ollut myös nyt sairastaessa, kun usein kaikki maistuu kuumeisessa suussa vähän ankealta. Vaan niin se Riitta on tämän mehun tehnyt, että se maistuu flunssankin läpi ihan aidolta, oikealta mustikalta.

Nämä Riitan Herkun mehut valmistetaan nimittäin perinteiseen malliin kylmäpuristamalla – näin mehuun saadaan talteen sekä tärkeät vitamiinit että marjojen aidot maut. Mehuissa ei myöskään ole mitään ylimääräistä, ainoastaan vettä, marjoja ja hyppysellinen sokeria, sekä sitruunahappoa happamuutta säätämään. Ei siis ihmekään, että valmiissa mehussa maistuu loppukesän kangasmetsässä kypsyneet tuoreet mustikanmollukat. Tämä on ihanaa kylmänä aamiaispöydässä ja höyryävän lämpimänä retkellä. Toimii myös lenssun karkoitukseen vähintään yhtä hyvin kuin mummun keittämät mehutkin. Mutta Riittahan onkin varmaan kans mummu.

Meillä tätä ahkeraa mustikkamehutankkausta jatketaan ainakin loppuloman ajan, ja varmasti tuota lähiretkeilyäkin, jos kelit sen vaan sallivat. Tämän Riitan Herkun mustikkaisen mehun lisäksi kannattaa muuten etsiä käsiinsä myös mehujen uutuusmaut omena-pihlaja ja kaarnikka-mustaherukka. Ihanan suomalaista.

Kannattaa myös vierailla tuolla Riitan Herkun kotisivuilla, ihan vaikka muuten vain katsomassa tuotevalikoimaa. Itse tykkään tosi paljon heidän mutkattomasta tavastaan tehdä hyvää ja simppeliä kotimaisista raaka-aineista, suomalaisessa tehtaassa. Kannatettavia arvoja.

Täällä ei siis lomailla mai tait huulilla rantahietikolla vaan kippistellään mustikkamehumukeilla kotihangessa. Eikä mikään voisi olla tämän parempaa juuri tähän hetkeen.

Mitenkäs lomat siellä ruutujen ääressä sujuu? Ootteko pysyneet terveinä?

-Päivi