HUOMIO kaikki kaltaiseni käsityöttömät ympäri Suomen! Ahdistaako lankakerän vyötteiden merkinnät, kauhistuttaako kantapää, putoileeko puikot, puratko enemmän kuin saat valmista aikaan? No niin minäkin! Liittykäämme yhteen!
Joka ikinen syksy mä päätän kutoa sukat. Viime vuonna sain aikaiseksi yhden kaulahuivin (oikein/nurin, you know) ja aloitinpa sukkaakin. Joka vaihtui kesken lapaseksi. Joka makaa edelleen keskeneräisenä lankakassissa. Aika säälittäviä yritelmiä, myönnän. Mutta onneksi ei kuitenkaan niin kovin vakavaa, lopulta.
No, vakavaa tai ei, mua ärsyttää kun asiat jää kesken. Joten nyt olen tehnyt vedenpitävän päätöksen. Minä aion kutoa villasukat tämän talven aikana. Ihan itse, ihan valmiiksi. Alusta loppuun, valmistui ne sitten jouluksi tai vasta kevään kynnyksellä.
Kaipaan ehkä hieman tukea. Olisitko juuri sinä innokas lähtemään poropeukaloiden sukkarinkiin? Tukiopetus ja doping on sallittua, apua saa pyytää isoäideiltä, anopeilta tai vanhalta käsityöopelta, katsoa videoita youtubesta, printata selkeitä ohjeita avuksi, rytmittää puikkojen kilinää viinilasillisella ja neuloa vaikka silmukan illassa, kunhan jokainen silmukka on neulottu itse. Ja kunhan sukka (mieluummin jopa kaksi) valmistuu lopulta.
Minä lupaan raportoida edistystäni viikoittain. Tai no ainakin aina, kun jotain raportoitavaa on. Jos saan muitakin käsityöttömiä innostumaan mukaan tähän projektiin, olisi aika vinkeää esitellä lopulta kuvat valmiista aikaansaannoksista täällä blogissa. Oli ne sitten kuinka ruttuisia ilmestyksiä tahansa. Villasukkapostauksissa voidaan sitten yhdessä nillittää epäonnistumisia, purkamisia ja niitä perhanan kantapäitä. Hankalat asiat on niin huimasti paljon mukavampia yhdessä.
Tästä siis lähdetään. Sukkalangat, check! Puikot, check! Paniikki, check! (punkku, check!) Sitten vaan luomaan silmukoita. Mites se nyt taas menikään…?
Kuka on mukana?!
-Päivi-
Määä olen mukana. Kuulen edelleen siitä, kun piti pojalle tehdä villasukat, useampi vuosi sitten, toisen sain valmiiksi, koko n.35, nyt pojalla jalan koko 44.. enkä vielä oo tehny toista sukkaa valmiiks 😀 tytönkin jalan koko on jo 38, joten ei varmaan edes kannata tehdä sitä toista enää..
Jes! Mahtavaa! Tervetuloa poropeukaloiden sukkarinkiin. 😀 Toi kuulostaa just mun meiningiltä, yhden jos saa just ja just valmiiksi, se on jotenkin vääränlainen ja toista ei koskaan edes tule. Mutta nyt tehdään porukalla valmiiksi! 🙂
-Päivi-
Pakko osallistua! Sukkien kutomista olen miettinyt jo 20 vuotta 😉 Nyt on varmaan se juhlavuosi ja hyvä aloittaa 😉
Upeeta! Tervetuloa mukaan! 😀 Mä olen miettinyt sukkien tekemistä varmaan kans helposti ton 20 vuotta, joten eiköhän meidän ole jo aika saada onnistumisen kokemuskin? 😉
-Päivi-
..harkitsen huomis iltaan 😉
Mukaan vaan! Tsempataan toinen toisiamme. Kyllä varmasti onnistutaan! Ja pidetään sit yhdessä sukkabileet! 😀
-Päivi-
Mä niiiin samaistun sun sukka-ahdinkoon. Opettelin itse jokunen vuosi sitten tuskalla ja hiellä tekemään villasukat. 7 veljestä kerässä on hyvä sukkaohje. Sen mukaan teen edelleen sukat 🙂
Oi, kiitos vinkistä! Ja mulla on onneks pikavalita äitille kantapään tullen. 😉
-Päivi-
Hei tosi kiva idea! Olen hengessä mukana! Sukkien neulomisesta en edelleenkään tykkää, mutta ilo että opettelin jokunen vuosi sitten. Nykyään vaan kallistuu eniten aikapulaan, pöh!
Kävin lukasemassa taas monta postausta kerralla. Halit ja pusut! Ja koetetaan nähä taas! <3
Hei jee, kiva ku tsemppailet! Sä oot näissä kudinhommissa ihan kingi, mä koitan saada edes nää yhet sukat valmiiksi. Ku se mun käsityöpeukalo viottui varmaan synnytyksessä… 😉
Hei, terkkuja sinnekin! Olis kiva nähdä pian! 🙂
-Päivi-
En tiedä, onko mitään yhtä mukavaa, kuin istua mukavasti, katsoa kivaa ohjelmaa telkkarista ja kutoa sukkaa! Se on niin rentouttavaa. Kantapään kun opettelee, niin muuta vaikeaa siinä ei olekaan. Itse aina odotan sitä kantapäätä, se on mukava tehdä.
Tällä siis yritän kannustaa opettelemaan!
ps. puikot kannattaa valita bambuiset, niillä on kivampi neuloa kuin metallipuikoilla.
Mä vähän epäilen, että mun sukkiin tulee vaan vartta, ku pelkään sitä kantapäätä niin paljon. 😀 Kiitos tsemppauksesta! 🙂
-Päivi-
Hei joo, mä voisin kans tul mukaan! Miulla on kyllä yks neulosprojekti tuossa vaiheessa, mutta jos talven aikana tarvis valmista saada, ehdin varmast mukaan. 😛
Joo! Jee! Mukaan ehtii varmasti, koska mä vähän luulen, että ihan hetkessä ei tule valmista… 😉
-Päivi-
Mulla on keväällä (vai viime syksynä?) aloitettu puuvillapipo kummitytölle vielä puikoilla, saattaa olla, että se valmistuu sillein et on kummitytön omalle tytölle tulevaisuudessa valmis ;).
Suurella rakkaudella viime vuonna neuloin miehelle villasukat, kantapäistä tuli erilaiset, ja toiseen kantapäähän jäi pikkurillin mentävä aukko, mutta ehdottomastii ylitin itseni.
Saanko näillä meriiteillä siis liittyä kerhoon? 😀
Hihihi! Kuulostaa ihan mahtavalta! Olet ehdottomasti mukana sukkaringissä, tervetuloa jäseneksi! 😀
-Päivi-
Hyvä Päivi! Varmasti onnistut sukkaprojektissa. Tsempit Kouvolasta. 😉
[…] Kuten varmaan vakkarilukijat ovat jo aavistaneetkin, mä olen tyystin unohtanut suurella uholla aloittamani villasukkaprojektin! […]
[…] ideani ja koko homma kompastuu omaan mahdottomuuteensa. Niinku vaikka tää legendaarinen villasukkahaaste (ensimmäinenkään vielä valmis…) tai nyt tämä uudenvuoden tienoilla innostanut […]