Pitäis. Haluis. Mut löysäis.

Mutseilla joskus kiristyy. Mulla ainakin. Milloin syynä on eteiseen räjähtänyt ulkovaate- ja koulukamakasa, milloin keittiöön pamahtanut tiski- ja ruoantähdevuori. Usein ärsyttää miesten uskomaton kyky olla häiriintymättä edellämainituista asioista, mutta toisaalta noista ukkeleista voisi ottaa toisinaan vähän malliakin. Pakkoko meidän aina on pingottaa.

En usko, että olen ainut äiti-ihminen, jonka pää on alituisessa käymistilassa. Päivittäisten kotiaskareiden lisäksi päänvaivaa ja sitä jeevelin huonoa omaatuntoa aiheuttavat pesemättömät keittiön kaapit ja pieniksi käyneiden lastenvaatteiden lojuminen vaatekaapin perällä. Ku pitäis ja pitäis.

Mulla on nyt edessä pari arkivapaata. Mun pitäis:

– kerätä ne pienet lastenvaatteet ja laittaa myyntiin

– pestä sohvan- ja tyynynpäällisiä

– siivota keittiön kaapit

– pestä lattiat

– kaivaa kamaa kirppikselle

Voisin:

– käydä lenkillä

– värjätä hiukset

– leipoa sämpylöitä

– pestä ruokasalin verhot

– öljytä keittiön puutasot

– kutoa niitä sukkia…

Taidan:

– nukkua pitkään

– napata kiharapilven kainaloon

– lukea kirjaa

– leipoa mokkapaloja

– suunnitella remonttia

– juoda aamukahvia… pitkään

– sisustaa

– ja hei, katsoa takamus homeessa olympialaisia!

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vakuuttuneempi olen siitä, ettei taivaspaikka huonone yhtään, vaikka toisinaan ottaa ihan rennosti eikä nipota turhia. Ja sitäpaitsi, äitiyteen kuuluu vakiona päivittäinen pyykki- ja tiskikoneellinen, sekä yleisen järjestyksen hallinta. Eikös sen kuulu riittää, varsinkin näin pimeään talviaikaan? Ollaan reippaita sit taas keväällä. Tai kesällä. Tai sit ku lapset muuttaa kotoa. No eläkkeellä.

No kui vaan! Mutta rentoillaan kuitenkin. Ei tee huonoa kellekään.

Osaatko sinä olla vapaapäivänä vapaalla, vai rypistätkö kaikki rästiin jääneet kotihommat kerralla kuosiin?

-Päivi-