Pikaiset Tallinnat – tärpit vuorokauden karkumatkalle

Tehän muistatte, kun alkuvuodesta märisin täälläkin mönkään mennyttä Gdanskin matkaa. Sen verran tehokkaasti marttyyrintuolillani istuin, että siippa ymmärsi jonkunlaisen korvaavan reissun olevan ennemmin tai myöhemmin ajankohtainen. Ja mielellään tietysti hänen järjestämänään (itsehän olin jo ilmoittanut etten enää ikuna koskaan kuunakullanvalkeana järjestä mitään).

Synttärilahjaksi sain sitten sen toivomani kahdenkeskisen matkan. Koska kevät oli jo valmiiksi tupaten täynnä _ihan kaikkea_ (ja rahat huvenneet aika tehokkaasti Wienin matkaan ja terassiprojektiin), matka suuntasi toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Tallinnaan. Siis parin tunnin paattimatka, vuorokausi perillä ja jälleen laivalla yli.

Tallinna oli mulle entuudestaan oikeastaan kokonaan tuntematon, ensimmäisessä PING Helsingissä poikkesin maissa, mutta tuolloinkin bussi kuljetti suoraan paikasta a paikkaan b, eikä omatoimista kaupunkiin tutustumista ehtinyt tehdä ollenkaan. Mieheni oli kaupungissa käynyt kerran, mutta tästäkin oli aikaa jo vuosia. Eli hyvin avoimin kortein ja tietämättöminä lähdettiin Tallinnaan tutustumaan.

Olen ennenkin reissuraporteissani kertonut, etten hirveästi tykkää suunnitella matkoja ennakkoon, vaan menen mieluummin fiiliksen mukaan, sinne mihin nenä kulloinkin sattuu näyttämään. Tallinnasta olin etukäteen kuullut vanhan kaupungin ohella juttua Telliskivi-nimisestä alueesta, joten otettiin kiintopisteeksi nämä kaksi paikkaa. Vuorokaudessa ei kuitenkaan mitään valtavia ehdi kiertää, jos ei ihan juoksuksi tahdo panna.

Erityisesti kolme paikkaa itselleni jäi kaupungissa jolkottelusta mieleen ja ne haluan nostaa tärppeinä esiin teillekin, jos Tallinnan suuntaan olette suuntaamassa.

Oma Asi Design Store

Viru tänav 21, Tallinna

Pieni Oma Asi -putiikki seisoo vanhan kaupungin reunamilla ja on todella piristävä poikkeus kaikkiin meripihka-, neule- ja turistikrääsävalikoimiin. Kaupassa on yli 60:n virolaisen suunnittelijan tuotteita vaatteista erilaisiin asusteisiin ja pienesineisiin. Meikäläisellä meinasi mennä koko kieli väärään kurkkuun nähdessäni valtavat taulut täynnä toinen toistaan värikkäämpiä ja hauskempia korvakoruja (joista en _tietenkään_ ottanut edes kuvaa, mutta törpössä selfiessä kuitenkin yhdet ostoksistani). Hintakin oli (luonnollisesti) suomalaista designia halvempi ja korvisten kappalehinta pyöri jossain 10 ja 14 euron välillä. Ostin kuitenkin sit vaan kolmet…

Tämä on aivan ehdoton kohde etenkin sinulle, joka etsit tuliaisia. Itsellesi.

Chocolala

Suur-Karja 20, Tallinna

No suklaahan kiinnostelee aina! Meidän oli tarkoitus tutustua hyvinkin Tallinnan kehuttuun kohvik-kulttuuriin, mutta lopulta ei ehditty käydä kuin yhdet välisumpit hörppäämässä. Niiden paikaksi valikoitui sattumalta reitille osunut ihastuttava suklaapuoti Chocolala, jossa myydään käsin valmistettuja ihania suklaatuotteita. Entinen karkkikauppias todellakin arvostaa!

Oven ulkopuolella heittämäni läppä “petyn, jos ei oo suklaaputousta” konkretisoitui mukavasti heti kun päästiin sisälle: siinä sitä solisi, litratolkulla kiiltävän ihanaa suklaamassaa. Me jäätiin kahvilaan kahville ja maisteltiin samalla erilaisia konvehteja. Suosikiksi nousi suolatoffee-täytteinen ihanuus, joita ostettiin lopulta myös kotiin.

Tämä on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen kohde sinulle, joka etsit tuliaisia muille. (ja vähän ehkä itsellesi)

F-Hoone

Telliskivi 60, Tallinna

F-Hooneen nimeen ei ole voinut olla törmäämättä, jos seuraa yhtään ketään tai mitään somessa. Rouheisen rustiikkisella Telliskiven alueella sijaitseva ravintola näyttää ulospäin lähinnä tyhjältä teollisuushallilta (tuolloin raflan kesäterassi ei ollut vielä auki), mutta oven avatessaan pääsee osaksi ihanaa puheensorinan täyttämää loft-henkistä ravintolatilaa.

Ravintolaan suositeltiin tekemään pöytävaraus, etenkin viikonloppuiltaisin, mutta me lähdettiin riskillä ja päätettiin mennä johonkin viereisistä paikoista, jos pöytää ei satuttaisi saamaan. Maalaisia onnisti kuitenkin niin hyvin, että saatiin viimeinen kahden hengen pöytä ja päästiin nauttimaan jär-jet-tö-män hyvä illallinen.

Alkuruoaksi jaettiin tapas-lautanen, joka oli niin erinomainen, etten oikeastaan olisi välttämättä edes pääruoaksi tilaamaani burgeria edes tarvinnut. Kahdella alkuruoalla olisi mennyt homma aika mukavasti. Burgeri oli kuitenkin älyttömän hyvä sekin, mutta koko potin räjäytti lopulta jälkiruoaksi tilattu creme brulee. Väitän, etten ole 36 vuoteen syönyt yhtä hyvää jälkiruokaa missään. Se oli täydellinen!

Raflan hintataso oli myös ihastuttavan asiakasystävällinen ja kolme ruokalajia juomineen kustansi kahdelta karvan päälle 50 euroa. Tänne suunnataan melko varmasti toistekin, jos Tallinnaan vielä retkelle eksytään.

Mainitsemisen arvoinen on myös hotellimme L’Ermitage, joka sijaitsi loistavalla paikalla sekä vanhaan kaupunkiin että Telliskiveen nähden, käytännössä sama lyhyt kävelymatka oli molempiin. Hotsku oli tosi siisti ja viihtyisä, ja myös tosi edullinen, mutta siitä kerron lisää omassa postauksessaan ensi viikolla.

Tallinna oli kaunis, lempeä ja jo toukokuun alussa hyvin keväisen lämmin. Luulen, että tämä kerta ei jää viimeiseksi noissa maisemissa. Tosin ensi kerralla jo tiedän, että Eckerö Linen lautta on omanlaisensa elämysmatka, jossa takamustaan ei kannata istuimelta nostaa, jos sellaisen alukselta sattuu löytämään. Mutta jotain uutta sekin taas elämyspankkiin kerrytti.

-Päivi