Kaupallinen yhteistyö Hyvä merkki -kampanja ja Pro Luomu
Viimeisen parin vuoden aikana ajattelutapani ruoasta on muuttunut. Aina olen toki ollut sen niin sanotun hyvän ruoan puolestapuhuja, siis siinä mielessä että käytän mielelläni tuoreita ja hyviä raaka-aineita ja teen kohtalaisen paljon itse. Tai ainakin sen, mitä kussakin elämän hetkessä ehdin ja jaksan.
Viimeisten vuosien aikana tietoisuus omista kulutusvalinnoistani myös ympäristön näkökulmasta on noussut suorastaan räjähdysmäisesti. Jos ennen kannoin aika huoletta jääkaapin täyteen mahdollisimman suuria ja edullisia tuotteita, olen viime aikoina keskittynyt aiempaa enemmän ruokatarvikkeiden laatuun. Ja totuudenmukaisesti se on ollut nyt myös taloudellisesti mahdollista.
Meidän ruokapöydässä ympäristötietoisuuden lisääntyminen on näyttäytynyt ennen kaikkea uusien kasvisruokien kokeilemisena, ruokahävikin minimoimisena ja lähi- ja luomutuotteiden hankkimisena. Askeleet ovat olleet haparoivia, hitaita ja toisinaan jopa peruuttavia, mutta ajattelen, että jokainen kokeilu ja pienikin teko vievät kohti kokonaisuudessaan vastuullisempaa kuluttamista. Suurimpia ponnisteluja vaatii edelleen hävikkiruoan käyttäminen ja jatkojalostaminen. Ahdistun, jos ruokaa pitää heittää pois, mutta siinä olen silti selkeästi huonoin.
Kasvisruokia ja erilaisia lihankorvikkeita meillä kokeillaan aika ennakkoluulottomasti, ja luomutuotteita suositaan erityisesti hedelmä- ja vihannesosaston ostoksissa. Luomumerkillä eli vihreällä lehtimerkillä varustettujen pakkausten sisällöstä voi aina nimittäin olla satavarma – luomutuotteet on tuotettu alusta loppuun saakka sekä luonnon, eläinten että ihmisten hyvinvointia kunnioittaen. Luomumerkki kertoo myös tiukasta valvonnasta: tuotantoa tarkastellaan ensihetkistä viimeisiin minuutteihin siten, että minä kuluttajana tiedän oikeasti saavani puhdasta ruokaa.
Vähäisimpänä syynä luomukasvisten ja -juuresten käyttöön ei myöskään ole niiden aito ja täyteläinen maku. Porkkana tirskahtaa suussa yhtä makeana kuin lapsuuskesien mummulan takapihan pellolla ja yhden luomusipulin tiiviisiin kerroksiin tuntuu mahtuvan makua enemmän kuin pussilliseen tavallisia.
Tästä syystä valikoin myös jokavuotiseen meidän kuistilla järjestettävään piirakkailtaan tänä vuonna aiempaa enemmän luomutuotteita. Piirakoiden kanssa nautittava salaatti ja raikas tzatziki valmistuivat luomuaineksista, samoin itse piirakka, jossa pyrin hyödyntämään mahdollisimman pitkälle sesongin aineksia.
En ollut koskaan aiemmin tehnyt galettea, saati maistanut keltajuurta, mutta kiusallisen itsekehun uhallakin väitän, että tästä tuli yksi parhaista koskaan valmistamistani piirakoista. Ja luomuna tietysti.
Reseptin kehittelin fiilispohjalta (tosin pohjan ohjeen nappasin täältä), mutta yhdistelmä osui ainakin omaan makuhermooni täydellisesti. Pohjasta tuli ihanan pehmeä ja makean keltajuuren ja suolaisen sinihomejuuston liitto on kertakaikkiaan valloittava. Kivaa tässä on myös se, että täyte on helposti muunneltavissa: keltajuuren tilalle käy yhtä hyvin puna- tai raitajuuri (punajuurta voi olla helpoin löytää luomuna ympäri vuoden) ja juustoksi voi sinihomeen sijaan valita vaikka luomuvuohenjuustoa tai luomufetaa.
Keltajuuri-sinihomejuustogalette
Pohja:
3 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
100 g luomuvoita
½ dl luomusmetanaa
2 tl luomusitruunan mehua
½ dl kylmää vettä
Täyte:
5-6 luomukeltajuurta (myös luomupunajuuri käy)
3 luomupunasipulia
100 g luomusinihomejuustoa
1,5 dl luomusmetanaa
1 luomukananmuna
luomuhunajaa
luomuoliiviöljy
tuoretta timjamia
suolaa
pippuria
Valmista ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon pieneksi kuutioitu tai raastettu kylmä luomuvoi. Nypi ainekset keskenään murumaiseksi seokseksi.
Sekoita keskenään luomusmetana, sitruunanmehu ja jääkylmä vesi. Lisää neste taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa. Tee taikinasta pallo, kääri se kelmun sisään ja jätä jääkaappiin odottamaan noin tunniksi. Taikinan voit tehdä jääkaappiin myös jo edellisenä päivänä.
Aloita täytteen valmistaminen harjaamalla keltajuuret puhtaiksi (älä kuitenkaan kuori tai poista kantoja vielä tässä vaiheessa). Keitä juurikkaita kiehuvassa vedessä n. 35-45 minuuttia niiden koosta riippuen. Keltajuuret saavat jäädä vähän napakoiksi keskeltä. Anna keltajuurten jäähtyä ja kuori.
Kuori ja viipaloi luomupunasipulit. Laita ne uunivuokaan ja ripsauta päälle oliiviöljyä ja hunajaa sekä suolaa ja pippuria. Anna paahtua 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.
Kauli jääkaapissa jähmettyneestä taikinasta jauhotetulla alustalla reilun kokoinen ympyrä ja siirrä se kaulimen avulla leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle.
Levitä pohjan päälle luomusmetanaa siten, että jätät reunoille n. 5 cm tyhjän kaistaleen. (reunat käännetään lopuksi piiraan päälle) Lado smetanan päälle paahdetut luomupunasipulit sekä makusi mukaan tuoretta timjamia.
Asettele päälle ohuiksi viipaloidut luomukeltajuuret, pirskota päälle hieman öljyä ja hunajaa, viimeistele rouhimalla suolaa ja pippuria. Murustele koko komeuden ylle luomusinihomejuustoa. Taittele reunat piiraan päälle ja voitele ne munankeltuaisella.
Paista galettea 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes reunat ovat kullanruskeat. Ja lopuksi tietysti viimeistellään vihreällä, eli ripottele piiraan hunnuksi tuoretta timjamia.
Nauti syysiltana hyvässä seurassa, täyteläisen luomupunaviinin kera.
–Päivi
Tämä materiaali on tuotettu Euroopan unionin tuella. Artikkelissa esitetään tekstin kirjoittajan näkemyksiä ja ainoastaan hän on vastuussa sen sisällöstä. Euroopan komissio ja kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto (Chafea) ei vastaa mistään tekstin sisältämien tietojen käytöstä.
