Tämä epämääräinen kuva esittää käsikirjoitusta. Sellaisen näytelmän käsikirjoitusta, johon minua pyydettiin yhteen päärooleista. Voi helvetti.
Juuri aiemmin tällä viikolla inisin, kuinka en ehdi mitään. Kun päivät, viikot ja kuukaudet on niin täynnä. Ni tottakai sit tullaan ehdottamaan tällasta. Ja mähän tiedän, etten mä ehdi. Koska työ, blogi, koulu, lasten harrastukset, elämä… Mutta silti luen plaria hihitellen, näen itseni lavalla ja pieni jännitys kouraisee jo vatsanpohjaa.
Voiko tällaisesta tarjouksesta kieltäytyä? Ja haluanko mä edes? Vai vedänkö itteni lopulta piippuun näiden vapaa-ajan puuhieni kanssa?
Perustelkaa nyt, hyvät kanssasisaret mulle, miksen mä VOI mennä lupautumaan tähän! Ennenku oon opetellu ekan näytöksen tekstit jo ulkoa…
-Päivi-
Sorry. En keksi kyllä yhtään syytä.
Damn it! 😀
Sorry. Samoin kuin edellinen, en minäkään. Kannustaa kieltäytymiseen, eikö? Siitä vaan myöntävää vastausta! En voi valehella ja yrittää keksiä jotain, miks sun pitäs sanoo ei. Sä voit. Tullaan kattoo sua sit!!
Oho, siis tossahn pitäis lukee “sä et voi” eikä “sä voit.” 😀 hianoo!
Hahah, nooooh, ymmärsin pointin. Kai sitä on sit mentävä, kun veri vetää. 🙂
Sanon itse aina, että kadun mieluummin tehtyä kuin tekemätöntä. Eli lavalle vaan.
Toi on kyllä hiton hyvä ohjenuora!
EI!
Sä et voi jättää sitä tekemättä
Piste
Ihana, kiitos! <3
Totta hekutissa Päkkänä!!!!
No näin se varmaan nyt vaan sit on. 🙂
Kyllä sua jäisi kaduttamaan kovasti,jos et näytelmään ryhdy! Pystyisitkö karsia jotain muuta tekemistä pois,esimerkiksi työt? No ei kai nyt sentään! Mutta jotain mikä ei olis niin välttämätön paha?
Hahahaha, voi mielellään! 😀 Harmi kun näistä intohimo-asioista harvemmin saa palkkaa.
Onko mitään, jonka voisit karsia aktiviteeteista vähäksi aikaa? Nyt kun nimittäin tietenkin menet näyttelemään!!! Kyllä!!
Kyl mun nyt täytyy vähän miettiä, josko jotain pystyis vähän jättämään. Ja jos saisin koulun hyvälle mallille, se helpottais kyllä.
Siitä fariinisokerista…. laitan sitä “omenahyväkkääseen” -tälläinen itse kehitelty ja nimetty herkku. Paloittelen noin 4 mehukasta omenaa esim. green delicus (ei niitä kovia vihreitä) laakeaan uunivuokaaan, pirskottelen päälle sitruunanmehua (pullosta) ja kanelia. Sekoitetaan. Sulatan köntin voita johon sekoitan kaurahiutaleita, fariinisokeria, vaniljasokeria ja kanelia. Kaurahiutaleita niin paljon kuin sulatettu voi vetää. Seosta saa olla reilusti, jotta peittää omenat. -Siksi laakea vuoka, jotta kuorrutusta tulee rippaasti! 🙂 (haarukalla voi kokeilla) -niin ja omput kypsyvät nopeammin. Paistetaan 200 asteessa kunnes omput pehmenneet ja mususeos ihanan väristä. Kaveriksi vaahdotettua creme vanilla kastiketta. -Aah!!
Mulla on yksi kaveri, joka on mukana kesäteatterissa varsinais-suomalaisessa pikkukunnassa. Kotona kouluikäiset lapset ja äiti on nyt lähes säännöllisesti sunnuntaisin teatteriharjoituksissa. Eikä sieltä parissa tunnissa selvitä vaan aikaa menee kuusikin tuntia. Hänellä on se onni, että äitinsä tulee kotiin hoitamaan lapsia ja huolehtimaan keittiöpalveluista. Eli ennen kuin teet päätöstä, koita kartoittaa, mitä se käytännössä vaatii. Kuinka monta tuntia päivässä / viikossa joudut olemaan poissa kotoa harjoituksissa. Kyllähän sitä käsikirjoitusta lukee vaikka vessassa istuessa. Mutta kun joudut ilmeisesti muutenkin olemaan poissa perheen luota, paljonko sitä poissaoloa tulee tämän myötä lisää.