Oli tossa jotain ihan oikeitakin aiheita mielessä, mutta en nyt tässä mielentilassa saanut niistä irti mitään järjellistä, joten päätin ilahduttaa teitä kaikkia kolmea lukijaani (moi äiti!) vaihteeksi nyt ihan tällaisella randomilla shitillä, mikä ei liity mihinkään. Vaikka kuulkaa alkavan kesäkuun kunniaksi.
Edellistä samantyylistä, erittäin akateemista ajatuksenvirtaa voi käydä halutessaan lukemassa täältä.
No niin. Here goes:
Olen aina viihtynyt hyvin yksin
- Jo lapsena saatoin istua tuntikausia värittämässä ja kuunnella satukasetteja (Bernard ja Bianca oli ehdoton suosikki), sukulaisten mökillä luttasin järvessä itsekseni helposti yhden iltapäivän. Erikoisuuteni oli pelata yksin tennistä. Isäni asunnon lähellä oli alikulkutunneli, jonka läpi kulki vähänlaisesti porukkaa. Marssin aamusella mailoineni tunneliin ja hakkasin tennispalloa seinää vasten helposti vaikka koko päivän. Samalla tietysti lauloin, tunnelissa katsokaas kaikui aika mukavasti. Olin varmaan aika erikoisen mukulan maineessa niillä hoodeilla.
Olen allerginen kissoille, ampiaisille ja leikkokukille
- Miksiköhän mulla tulee aina nää allergia-asiat mieleen tällaisissa listoissa? No, olen kumminkin. Kukkia meillä voi siis olla, mutta en voi niihin käsineni koskea, koska saan niistä erittäin pahan allergisen reaktion. Aikuisiällä olen kerran nyppinyt epähuomiossa amppeliorvokkia ja seuraavana päivänä käteni muistuttivat näppyläisiä nyrkkeilyhanskoja. Meillä siis mies asettelee aina kiltisti blogitulppaanit maljakkoon, kun mä ainoastaan hieman sivusta ohjeistan.
Pidän puhelinta melkein aina äänettömällä
- Mä en tykkää yhtään puhua puhelimessa ja kaikkein kamalinta on, jos puhelu keskeyttää työt (tai ihan vaan jonkun tärkeän ajatusprosessin). Siksi pidän puhelinta melkein aina äänettömällä. Vastaan kyllä, jos huomaan, ja soitan toki takaisin myöhemmin, jos en. Mutta yleisesti soittelen ihmisille vain, jos on asiaa. Jos silloinkaan. Sellanen puhelimessa roikkuminen on mulle ihan vierasta. En viihdyskele.
Olen surkea käsitöissä
- Ja monessa muussakin asiassa, mutta erityisesti kädentaidoissa. Meillä on sellainen reipas keskisuomalainen poppanasuku, jonka käsissä valmistuu kuulkaa matot, pitsit ja dekupaassit tuosta vaan, suitsait. Sitten on meikäläinen, joka ompelee takintaskuunkin napin niin, että se tasku menee samalla umpeen. Lapsetkin osaavat jo kiikuttaa parsittavansa isälleen.
Juusto kuuluu leivässä leikkeleen päälle
- Turha väittää vastaan, asia on näin.
Olen opiskellut sairaanhoitajaksi – puoli vuotta
- Totta tosiaan, pidin lukion jälkeen välivuoden ja hakeuduin sen jälkeen korkeakouluopintoihin, lähinnä sosiaalialalle. Yliopiston pääsykokeisiin en jaksanut lukea ja ammattikorkean puolella pääsin ainoastaan vihoviimeisen vaihtoehtoni pääsykokeisiin. Lopulta paikka aukesi varasijalta 36, ja otin sen vastaan, vaikka olin juuri saanut mukavan työpaikan. Lieneekö yllätys, ettei ollut missään nimessä oma alani. Puolen vuoden opintojen jälkeen jäin äitiyslomalle, enkä koskaan palannut tuohon opinahjoon.
Sinnikkäät ja idearikkaat ihmiset on kaikkein inspiroivimpia
- Arvostan suuresti sellaisia tyyppejä, jotka jaksavat yrittää, painavat eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta ja toteuttavat visiotaan tinkimättä ja täysillä. Toisena ääripäänä ärsyttää taustalta huutelijat, jotka eivät itse viitsi laittaa sitä kuuluisaa tikkua ristiin. Valitusoikeus ansaitaan yrittämällä itse.
Inhoan kiroilusta huomauttelemista
- En toki kannata vitun jakamista ihan joka tilanteessa (myöskään siinä toisessa merkityksessä), eikä raju kielenkäyttö toki sovi joka seuraan, eikä lasten suuhun. Silti en oikein jaksa nähdä voimasanojen päräyttelyssä kovin suurta vaaraakaan. Mä kyllä pyöräytän perkeleet, jos hommat menee pieleen ja kiroilen muutenkin, jos tilanne mun mielestä sitä vaatii. Tunnistan myös kaikkein tärkeimmät ihmiset ja lähimmät ystävät siitä, että niiden seurassa ei ole tarvis suodattaa.
Tämän kesän paras jäätelö on paluun tehnyt SUPER LAKU!
- Nostalginen super on bäk! Täydellinen vaniljan ja lakritsin yhdistelmä. Kiitos maailmankaikkeus tästä!
Tää tais nyt riittää. Viikonloppua!
-Päivi
Lukija nro 1. Ilmottautuu.
Olipa hyvää perjantai viihdettä. Kiitos postauksesta ?
Jes, oot ihana, ku oot aina messissä! <3
Ja kiva, jos viihdytti. Kyllä mää taas omaa päätäni pyörittelin kirjottaessani. 😀
Tääl ilmottautuu lukija, joka lukee siis ihan kaikki sun jutut… ja nauttii, eläytyy ja myös samaistuu tosi usein. Nytkin olen samaa mieltä, että se juusto todellakin kuului siihen päälle ja toi Superlakun paluu on mahtavaa!
Käääk! Ihana kuulla. Kiitos paljon! Ja totta, voileipää ei tule rakentaa toisin ja Superlaku on SUPER! <3
Ah, meissä on paljon yhteistä! Ainoastaan sairaanhoitajaksi en ole opiskellut ja tuon jätsin sijaan lempparini on vaaleanpunainen serkku. Vai muistanko väärin, mielestäni tuollainen jäde oli vuonna nakki vaaleanpunaisena ja suussa “paukkuvana”?
Me just puhuttiin tosta poksuvasta vaaleanpunasesta Superista! Oli sellanen ja se oli ihanaa, se poksuminen ja kaikki! Tulispa sekin takas.
Mä voin sit olla kolmas ilmoittautunut lukija (enkä oo sun äiti ?)
Mukavaa perjantaita, näitä sun juttuja on aina kiva lukea ?
Hei sä oot jo neljäs, eikä äitiä näy mailla halmeilla! Enkat! 😀
Kiitos paljon! Ja ihanaa viikonloppua!
Lukija ilmoittautuu! Oot mahtava! Luen blogiasi säännöllisesti, kommentointi vaan tuppaa unohtumaan! Kirjoitat upeasti ja usein pystyn hyvin samaistumaan tekstiisi! Jatka samaan tyyliin! Hyvää kesää sinulle!! ❤
Ps: Samaa mieltä, juusto kuuluu päälle! 😉
Oi, mahtavaa! Kiitos hurjasti kauniista ja tsemppaavista sanoista. <3
Juusto todellakin kuuluu päälle! 😀
Hei onhan täällä nyt ainakin jo tuplasti se kolme lukijaa (ja poislukien se äiti vielä!)
Ihanaa että on joku muukin jonka puhelin on äänettömällä. Miulle ei ikinä kannata yrittää soittaa – puhelimessa puhuminen on ihan vihoviimeistä hommaa ja sitä pitää karttaa kuin ruttoa, on miun mielipide.
…käsityö-vaikeuksista tuli mieleen, eikös siulla ollu se villasukka(pari)(?) tekeillä joskus, onko projekti haudattu? ?
Ja oletko ikinä harkinnu että ottaisit lapsuudenharrastuksesi takaisin – nykysinhän toi on ihan kelpo urheilulaji, kantaa nimeä squash. Jos sitä nyt voi edes pelata yksin? Ainakin sais laulaa sydämensä kyllyydestä kun kukaan ei häirittis!
Ja äiti ei oo ees ilmoittautunut, ehkä se ei oo vielä ees käyny! 😀
Ja hei kössi, en kestä! Pitäiskö alottaa taas, vallata joku tunneli ja mennä lätkimään?! 😀
Kivoja nämä irralliset! Ja muuten tosi ihku kuva susta siellä kukkien ja superin välissä! ? Mä tykkäsin muistaakseni jostain toffee /kinuski tmv superista, mut en muista mikä se oli!? Eikä oo muute ikinä käyny mielessä, että kukka-allergia voi aiheuttaa tollasta, kun jotenkin vaan yhdistää ekana niiskutuksen ym vaivan siihen..
Oi, kiitos! Ihanasti sanoit. <3 Mä muistelisin, että sellanen kinuskinenkin Super kyllä oli, niitähän oli silloin yhdessä vaiheessa vaikka kuinka. Mun makuun se on ehkä liian makea, mutta oispa kiva, jos tulis koko sarja takaisin!
Mä en oo koskaan tavannut ketään, joka reagoisi kukkien koskettamiseen vastaavasti. Mulla tää alkoi jo lapsuudessa. Puuvartisiin, niinku syreeniin tai vaikka ruusuun voin koskea, mutta kaikki pehmeävartiset leikkokukat on ihan nounou. On aika ärsyttävää, mutta osaan jo vältellä. 🙂
Oot niin huippu, tulee aina parempi fiilis ku lukee näitä sun juttuja! Käyn aina pari kertaa viikossa katsomassa onko tullut uutta postausta ?
Kiitos Jenni! Tosi kiva kuulla! Ihanaa kesää ja kiva, kun jaksat poiketa lueskelemassa. 🙂