Koska viime postauksessa oltiin vahvasti kipeiden tosiasioiden äärellä, on välillä ihan hyvä keskittyä oikeasti olennaiseen, eli tyhjänpäiväisyyksiin. Koska mä olen sekä omalla tavallani hyvin neuroottinen että ajattelen alituisesti kummallisia asioita, ajattelin koostaa ihan randomisti parinkymmenen kohdan listan. Ihan siis vaan ei mistään.
Here goes.
- Mulla oli ala-asteella etuhiuksissa permanentti. Juu, kyllä vaan. Etuhiuksissa. Koska mikä voisi olla tyylikkäämpää kuin piikkisuora polkkatukka ja otsalla keikkuva tuhero. En usko, että mikään.
- Nuutinpäivä on täällä Varsinais-Suomessa paljon kovempi karkinkerjuusesonki kuin pääsiäinen. Muksut vetää mutsin vanhan hiihtohaalarin päälle, maalaa naaman punaiseksi ja käy ihmisten eteisissä joikhaamassa Rentun ruusua. Niille on pakko antaa karkkia, että lähtevät pois.
- Kanaviillokki on ruokapainajaiseni numero 1. Hyvänä kakkosena tulee toki pinaattilätyt ja nakit.
- Käytiin lapsena aivan hillittömiä skaboja keskisuomalaisten serkkujemme kanssa siitä, kumpi on kovempi paikkakunta Saarijärvi vai Uusikaupunki. Koska siis aivan jäätäviä metropoleja kummatkin.
- Olen murtanut lapsena käteni putoamalla rattaista. Aikamoinen reunallaeläjä siis jo tuolloin.
- Huulirasvan pitää aina olla käden ulottuvilla (mieluummin tietysti ei tuon murtuneen, öhö öhö). Vaikka mehukkaan ylirasvattuja huulia välttelen, Labello-puikon on paras olla taskusta vedettävissä heti, kun huulenreunaa kirvelee. Hampaidenpesun jälkeen huulet on rasvattava välittömästi, muuten alkaa ahdistaa.
- Synkät dekkarisarjat ovat salainen paheeni. Perhana, kun kiinnostaa ja pelottaa yhtä paljon. Luther, Varg Veum ja Marcella on ihan lemppareita. Lapsena pelkäsin Twin Peaksia niin paljon, että näen siitä lipaston takana väijyvästä Bobista painajaisia vieläkin.
- Musiikillinen sielunmaisemani löytyy jostain soulin, funkin ja r’n’b:n välimaastosta. I love a good rhythm!
- Taitava vittuilu on taidetta.
- Inhoan kaikkia taulukoita ja tilastoja, enkä tykkää numeroista. Mä mittailen asiat mielelläni fiiliksellä ja purjehdin autuaasti taiteilijuudessani hattarapilven päällä. Kirjaimista tykkään.
- Olin lapsena allerginen suklaalle (juuh, en ole enää!) ja koko kouluvuoden paras hetki oli, kun keittopäivänä oli jäätelöä jälkiruoaksi ja mä sain lakritsipuikon. Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvälle. Lakujätski on suosikki edelleen.
- Sekä poikani että mieheni ovat syntyneet äitienpäivänä.
- Olen käynyt meidän talon kellarissa ehkä kahdesti tämän seitsemän vuoden aikana. Siellä on kuiteski se Bob.
- Kadehdin kaikkia hentokarvaisia naisia. Oma naisellinen ihonihan puskee turkkilaisjugurttimiehen partaa sekä ylä- että alapäähän. Eeei, ei hiuksiin, tietenkään. Mutta komeet viikset kyllä kasvaa.
- Peruskoulussa mut pantiin aina lausumaan. Jouluevankeliumi, avajaissanat, runot. Kaikki mihin tarvittiin kovaääninen mukula. Musta olis varmaan tullu hyvä uutistenlukija. Radioon.
- Lauloin lapsikuorossa viisi vuotta. Sen kuoron nimi oli Pisarat. Tykkäisin edelleen laulaa, mutta lähinnä hoilaan yksikseni. Ja harvoin enää sitäkään. Laulaminen myös jännittää mua ehkä eniten maailmassa.
- Murteet tarttuu mulle helposti ja voin suht sujuvasti vaihtaa Jetrosta Jutiin hetkessä. Siis omasta mielestäni.
- Olen aina pitänyt Kate Winsletistä. Ja Tom Hanksista. Will Ferrell sen sijaan on hieman häiriintynyt, märkä päiväuneni.
- Mun mies aivastaa aina kahden sarjoissa. Se on hämmästyttävää.
- Sanaleikkihuumori naurattaa mua. Käännän nimet, sanonnat ja lyhyet lauseet automaattisesti päässäni ja aijjettä, kun naurattaa, jos joku on nimennyt lapsensa Pasi Kuikaksi. Ja kyllä vaan, mukit ja natsi teki tästä vielä hauskemman. Alivaltiosihteeri-tyyliset nokkeluudet, niinku vaikka koirien tietovisa Tiedä häntä tai väsynyt teekkarihuumori ovat aina myös uponneet. Palitististä eskaa, eikö totta?
Semmonen. Kannattaa kokeilla. Yllättäviä asioita tulee näemmä mieleen.
-Päivi
Onpa hassua, en muistanut ennen tätä että olin itsekin suklaalle allerginen lapsena. Luojan kiitos se hävisi! 😀
Sanos muuta! 😀 Mä olin muistaakseni myös ehkä mansikalle ja tomaatille, mutten ole enää niillekään. Hyvä niin. 🙂
Oi! Se permis! Tästähän on juteltu ennenkin, että mulla oli kans! Ja vielä punaset raidat siinä polkassa. Voi luoja!
Samaistun myös tohon “kovaääniseen kakaraan”, on nään puhuttu ja kutosella esitetty Lumikin pahaa äitipuolta näytelmähässäkässä (kuulemma hyvin, mutta kyllähän tuo nyt traumatisoi herkän esiteinin iäksi).
Alivaltiosihteeri on kyl kova. Muistan, että Valtakunnan Virallisessa Ohjelmassa oli “yksi tai kaksi hauskaa kohtaa”.
Mulle on erityisen hyvin jääny Alivaltiosihteeristä mieleen muutama palindromi. Niinku vaikka “Ota Marko okramato” tai “Alli lepo, nunna Haajanen ajaa Hannun Opelilla”. Jälkimmäinen oli suosikki. 😀
Alivaltiosihteeristä on myös ystäväni ja minun hyvin muistama: “Atte kumiorava, varo imuketta” 🙂 Aina jaksaa nauratta 😀
Haha, hauskoja! Mulla oli samat näissä: 1, 7 (pelkään Bobia vieläkin, myös peileissä), 8 ja 9 uppoo myös, 13 en mene pihasaunaan yksin mielelläni koska möröt, 14 karvaa kasvaa myös päässä, hiukset ja viiksikarvat mittailee kummat on vahvemmat, 15 jouduin lausumaan myös ja esittämään “isokokoisten” rooleja kuten äitiä, ja lauloin monta vuotta kuorossa 😀
Hyi helvetti, peilit olin unohtanu, mutta kipusivat just pelkolistan top kolmoseen! Väijyy kumminki siellä takana.
Ja siis mehän ollaan käytännössä melkein sama ihminen! 😀
Jäätävä metropoli Saarijärvi mainittu 😀
RantaEsso nevö foget! <3
Voi iltapäivähörötysten aikaan! Kiitos! Ja hei, ne Twin Peaksin maisemat on ihan tossa naapurissa ja se kahvila tarjoile edelleen cherry pie:ta listallaan…ruoka on ihan yes ja paikka sarjasta autenttisen tyylitön 😉
Iuuuuuh, apua! En uskaltais ikinä. Jatkuva painajainen. En siis uskalla edes katsoa sitä uudestaan, vaikka oon olevinaan aikuinen, saati käydä siellä!
Mun elämäni yksi käännekohdista oli, kun radio Mafia lopetettiin. Lakkasi kuulumasta Alivaltiosihteeri meidän radiosta 🙁
Siihen asti ohjelma uusintoineen tuli kuunneltua viikoittain, ja edelleen niitä kirjoja lukiessani voin vain ihailla sitä sanan käytön taitoa. Sanataide oppoaa, mutta saan toisaalta samaa viihdykettä tarvittaessa myös numeroista ja taulukoista.
Otsahiuksien permanenttia en koskaan lapsena saanut (ja turha tulla tyttäreni edes kysymään, et tule saamaan sinäkään!), mutta muistan omistaneeni luokan ensimmäiset Levikset.
Suklaa-allergian jättämän vajeen olen minäkin pyrkinyt ottamaan myöhempinä vuosina kiinni.
Vahva karvankasvu taas on ilmeisesti suoraan verrannollinen vahvaan ääneen. Vain koulunäytelmien roolijaossa siitä on ollut todellista hyötyä. Siis vahvasta äänestä.
Alivaltiosihteeri oli jotenkin lohdullisen tasainen kaikessa lakonisessa äänimaailmassaan, että mää sit tykkäsin. Kirjoja ostin veljelleni lahjaksi joka joulu aikanaan.
Enpä ollut tajunnut karvankasvun ja äänijänteiden yhteyttä! That must be it! Kreikkalaismuijatkin pitää varmaan jäätävää metakkaa!
:D!
nyt ymmärrän, miksen halua mennä kellariin. (autuaasti unohtunut)
Karvat!
Sanaleikit! (Studio Julmahuvin Sharkman!)
Joo, yök! Fakin Bob! Mieti, kuinka monen nuoren naisen sielunmaiseman se pilasi?
Sanaleikeille jee, karvoille vähän vähemmän. 😀
Mukit ja natsi 😀 😀 😀
Forevö! Ja ihan vinkkarit rutussa!
Tää oli hauska! Saatanpa kopsata idean. Ja mäkin oon laulanut vuosia lapsikuorossa! Esiinnyimme jouluisin Temppeliaukion kirkossa. Ja murteet tarttuvat… Olin ysiluokan jälkeen vaihtarina Etelä-Saksassa, jossa viännetään schwäbischiä. Kun tulin takas Suomeen ja palasin saksantunneille, opettaja ei ymmärtänyt puheestani sanaakaan 😀
Mukavaa päivää sulle!
Ens kerralla, kun törmätään, viritetään vähän kaanonia ilmoille! Saksaksi! 😀
Kivaa viikonloppua! Jään odottelemaan sun randomeja.
Älykäs vittuilu on taidetta! ?✌ sä oot varmasti hyvä siinä ? Terv. Ex-sappinen
Väittäisin, että sillä mittarilla olen taiteilija. Viimeisen päälle. 😀
Tää oli ihana! 😀 Mulla oli teininä ihan kokopääpermis. Kun on muutenkin tuuhea tukka, ja se on permanentattu tiukahkolle kikkuralle plus leikattu malliin Matti Nykänen (takatukalla), niin voin sanoa, että poden vieläkin ulkonäkötraumoja…
AUTS! Kuulostaa aika.. no varmasti muodikkaalta tuohon aikaan! Eiks Bogart Companyn kaikille jäsenilläkin ollu jotain tota luokkaa? 😀
Vitsit että oli ihan täydellinen lista. Suurin osa nauratti sen verran että meinasin tukehtua pullaan. Kunnon mukit ja nat… Eikunsiis nakit ja mutsi-meininkiä. Sanaleikit on kyllä parhainta, pitää aina auton kyydissä ollessa (miehän en aja) todeta joka mutkassa että “olipas hillitön kurvi”. Vaikkei edes oliskaan. Että niih!
Ainiin, kohta 9 on tästä lähtien mun tunnuslause. Pitäiskö hommata t-paitaprinttinä.. 😀
Ai kauhia, on maar hyvä, ettet menny tukehtumaan. Olis pian tullu syytteitä tähän suuntaan. 😀
Ja hei, ehdottomasti t-paita! Muikeata viikonloppua!
Luen tätä luennolla ja meinasin just revetä ääneen sadan ihmisen edessä. Kiitos näistä!
Mä tiedän yhden Pasi Kuikan! Oikeesti! Sen niminen on olemassa! 😀 😀 😀
Mut tajusin ton mukit ja natsi vasta nyt, kiitos.