Eilen mun mieleen muutti syksy. Jaa mistäkö sen tietää? No mulle iskee joka syksyinen “mä haluan neuloa jotain”-into. Into kestää yleensä juuri ja juuri yhden sukanvarren, puolikkaan kaulaliinan tai muutaman isoäidin neliön verran. Hyvin harvoin saan mitään valmiiksi.
En ole tarpeeksi kärsivällinen. Kun neulos eteneekin hitaammin kuin olin ajatellut, eikä yleensä näytä yhtään niin siistiltä kuin visioissa, into lopahtaa ja työ jää kesken. Mutta kun olisi niin ihana osata! Ihastelen yrittäjäystäväni lankakaupassa herkullisia värejä ja upeita valmiita töitä. Huokailen ja haaveilen osaavani vielä joku päivä neuloa muutakin kuin oikein/nurin kaulaliinaa.
Mutta jostainhan se on aloitettava. Oikein/nurin kaulaliina on juuri sopiva tälläiselle neulenoviisille. Jälki on vähän tuollaista epämääräistä, mutta nyt on pääasia saada tämä valmiiksi. Mä olen päättänyt saada eilen aloittamani kaulaliinan valmiiksi, meni siihen sitten viikko tai vuosi. (ja todellisuudessahan mun tekis nyt mieli mennä ostamaan niitä ihania värikkäitä lankoja ja alottaa joku mahdoton projekti, mutta olen tiukkana ja aion saada tämän tehtyä ensin..)
Lasillisen punkkua vaati toi alottaminen kyllä eilen… 😉 (näin usein meillä juodaan viiniä, laseissa vielä Iittalan tarratkin..)
Mites, löytyykö muita tälläsiä “käsityöttömiä” kuin minä? Kun intoakin ehkä olisi, mutta taitoa ei niinkään.. 🙂
-Päivi-
Moi Päivi! Tuus arvontaan osallistumaan! 😀
Kävin ahneuttani heti! :D-Päivi-
Joo, intoa riittäis mut ei taitoa! =) Mä jopa olen hukannut äitini kutimet kun olin päättänyt kutoa… jotain… ihan mitä vaan. Paskat. Puikot hukkui muutossa ja mitä vielä “seli seli”. Mut joka syksy mullekin toi sama tulee mieleen. Sit mä muistan ne puikot – ja tyydyn vaan siihen viinilasilliseen! 😉
Haha, kuulostaa niin tutulta! Mut hei, viinilasillinen ei oo koskaan pahitteeksi, joi sen sitten puikoilla tai ilman. ;)-Päivi-
Jopa minulle, joka ympäri vuoden neulon, syksy on jotenkin aina se nyt-jotain-uutta-ihanaa-puikoille-vuodenaika. Se on ehkä jut ne pimenevät illat ja kynttilät ja teekupilliset jotka laittaa inspiraation liikkeelle. Syksy on muutenkin ihan mun ehdoton lemppari, sitä jo odottelen!Vinkki muuten tuohon kaulaliinaan: onko sulla pyöröpuikkoja? Niitten kanssa ainakin itse tykkään tehdä jos on yhtään leveämpi työ puikoilla. Ja bambupuikot, ne ne vasta on jotain!
Apua, ei nyt voi kesken kaiken tollasia pyörövinkkejä käydä heittelemään! 😉 Oikeesti kyllä eräs toinenkin vinkkas saman. Ehkä se seuraava värikäs ja ihana kaulaliina valmistuu pyöröpuikoilla. :D-Päivi-
Voi vaihtaa keskenkaikenkin! Suosittelen myös pyöröpuikkoja, siinä on sekin kiva puoli, että pysyvät puikot kiinni työssä, eivätkä kilahtele pitkin lattioita. Bambuiset sellaiset on vielä kivan keveätkin…
Mä olen varmaan käsityöllinen… mutta mutta. Kutominen on huippukivaa, ja usein jotain onkin vaiheessa. Saan jutut valmiiksi, mutta jos teen itselleni jotain, niin pitämättä jää, tulee liian tönkkö, liian iso, liian paksu, liian itetehdyn näköinen, liian veny, liian vanu. Tumput ja sukat menevät käyttöön, muista saa tekemisen riemun. Ja tätä samaa kaavaa toistan villiksestä toiseen, heh. Ja pyöröpuikot on must!
Mulle kävis varmaan kans jotakuinkin noin, jos saisin joskus jotain valmiiksi. 😉 Tekemisen ja valmiiksi saamisen riemua odotellessa.. :)-Päivi-
Joo mullakin riittäisi taitoa, mutta se kärsivällisyys. Optimistisena annan noiden lankojen odotuttaa tuolla arkussa jo ties monettako vuotta. Josko nyt vihdoin… miten se voikin olla niin vaikeaa keskittyä ja tehdä hissukseen. En tajua. Ihana että muitakin. Kiva että sulla on syksy jo, minä optimistisena oottelen vielä kesääkin ;D
Kärsivällisyyttä uupuu kyllä täälläkin… Mutta onneks me tiedostetaan tää ongelma itse. ;D-Päivi-
Kokeile patenttineulosta joskus – siitä tulee aina siistiä, on helppoa ja nopeeta, ja toimii kaulaliinoihin ja pipoihin hyvin. Googlettamalla löytynee ohje!
No itseasiassa tämä kyseinen työn alla oleva kaulaliina piti tehdä patenttia, mutta sit kun kone ei just aloituksen hetkellä ollu lähettyvillä, aloitin tolla, minkä jo osaan. 😀 Täytyy kyllä tota patenttiakin kokeilla.-Päivi-
Mä olen niin ylpeä sinusta! Kyllä siitä valmis tulee!
Jeeee! Nyt mäkin kerrankin luotan siihen, että se valmistuu. :D-Päivi-
No mutta, ehdottomasti olen sellainen 🙂 Ostelen ihania lankoja, mutta mitään en osaa niistä tehdä! Virkattu vauvanpeitto tarvitsi aloittamisen jälkeen kaksi uutta lasta perheeseen ennenkuin valmistui…..
Ihana kuulla!!! Mulla on ollu kasa isoäidin neiliöitä kans valmiina nyt kaks vuotta, niistä piti kai jossain vaiheessa tulla joku torkkupeitto… ;D-Päivi-
Oi, täällä löytyy intoa, mutta kantapään kautta opittuna aloitetaan vain niitä helppoja töitä. Ja niistähän se kannattaa aloittaakin. Jos ottaa pienen ja nopean projektin, jonka saa myös päätökseen, se se vasta itteään ilahduttaakin! ;DJoten tsemppiä! Ihanalta langalta näyttää… Ps. Ilman meidän “neulontakerhoa” en saisi kyllä mitään valmiiksi. Talvisin noin kerran viikossa (ja kesällä harvemmin) kun rouvien kanssa tapaamme jonkun luona, niin johan syntyy edes jotakin jälkea. Siellä on joku joskus silittänytkin, kun se on niin tylsää puuhaa yksikseen. Porukassa on voimaa! :DD