Nyt, kun tuo lyhyehkö opiskelujaksoni on suht kunniakkaasti saatu pikkuhiljaa päätökseensä, ajattelin kertoa vähän kokemuksiani oppisopimuksesta. Että miksi ja miten ja kenelle. En tiedä, kiinnosteleeko ketään, mutta jos yhtään olet miettinyt lisäkouluttautumista töiden ohella tai vaikka ammatinvaihtoa, kannattaa lukaista eteenpäin.
Mullahan homma lähti siitä, että olin yrityksen lopettamisen jälkeen ollut jo 1,5 vuotta “väliaikaistyöpaikassa”, johon heti kaupan suljettuani pääsin. Tarkoitus oli nimenomaan tuolloin hetki vetää henkeä, päästä jaloilleen ja sen jälkeen miettiä elämää eteenpäin. Sitä kuuluisaa “mikä musta tulee isona” -asiaa.
Ja kyllähän mä sitä veivasinkin. Oli ihan valtava tarve löytää raamit ja nimi sille, mitä halusin tehdä, jotta voisin jotain kautta lähteä sitä myös tekemään. Käytin ihan valtavasti aikaa tiedon etsimiseen ja kävin lopulta ammatinvalintapsykologillakin. Oppisopimus oli koko ajan varteenotettava vaihtoehto, en vaan meinannut löytää koulutustarjonnasta sopivaa sitten millään. Kunnes se vihdoin osui silmiin: markkinointiviestintä. Siinä sitten jo hetken löin naamapalmuakin; miksen mä tätä heti tajunnut!?
Löydettyäni vihdoin alan, jota halusin opiskella ja lähimmät koulutusta tarjoavat oppilaitokset (Turku ja Raisio), otin yhteyttä oppisopimustoimistoon. Oppisopimuksen käynnistämiseksi tärkeintä oli tietysti löytää alan työpaikka. Etsin paikkaa vimmatusti, lähettelin viestejä ja soittelin. Tämän kokoisesta kaupungista kun ei ihan hevillä löydy yritystä, jossa tarvittaisiin erillistä työntekijää markkinointiviestinnän tehtäviin. Parin paikan kanssa kävin jo vähän totisempia neuvotteluja, mutta niistä toisessa oli lopulta palkkauskielto ja toinen olisi siirtynyt myöhempään ajankohtaan. Lopulta tärppi kuitenkin kävi ja sain paikan, jossa toimenkuva oli laaja, mutta sisältäisi myös opintojani tukevia työtehtäviä.
Niinpä allekirjoitettiin määräaikainen oppisopimus, joka kestäisi 2 vuotta tai sen ajan, kun valmistuisin. Työskentelin yrityksessä siis ihan kuten kuka tahansa muukin työntekijä, käyden toisinaan opiskelemassa Turussa. Palkka juoksi ja lomat kertyi, kuten muillakin. Lähipäiviltä sain taas koulutuskorvausta, joka korvasi tuon päivän palkan menetyksen. Käytännössä lähipäiviä oli tosi harvakseltaan, noin 2-3 päivää kuukaudessa. Joskus olisin mieluusti käynyt koulussa useamminkin, mutta työt oli kuitenkin hoidettava, joten jätin menemättä. Se olikin ehkä ainoita miinuspuolia koko hommassa.
Päätavoitteeni oppisopimuksen suhteen oli saada tutkinto siitä, minkä tiesin jo osaavani. Olin tehnyt vastaavia töitä aiemmin, mutta paperia mulla ei ollut näyttää. Koulusta saatava oppi oli kaikki plussaa ja tykkäsin vaihtelevista lähipäivistä kyllä, mutta tavallaan pääsin hirmuisen helpolla. Oli puserrettava lopputyö valmiiksi, näytettävä siis osaamiseni ja tutkinto olisi takataskussa.
Alunperin suunnittelin valmistuvani tulevana keväänä, mutta kun töitä alkoi kertyä illat ja viikonloput täyteen, päätin nopeuttaa aikataulua. Ihan jouluksi en suunnitelmieni mukaan ehtinyt, mutta tehokkaan joululoman jälkeen pääsin tuulettamaan läpi mennyttä tutkintoa. Onnistuin ja sain koulutukselta juuri sen, mitä olin lähtenyt hakemaan; tutkintopaperin siitä, minkä jo osasin. Sekä tietysti plussana reilun vuoden lisää monipuolista työkokemusta.
Nyt oppisopimus siis päättyy ja jatkan kirjoittamisen ja markkinointiviestinnän töitä omaan lukuuni. Ja vaikken itse oppisoppari-yrityksessä työntekijänä jatkakaan, olen aika hyvilläni siitä, että tavallaan “loin” yhden työpaikan, johon nyt palkataan uusi henkilö. Eli vaikkei tätä työpaikkaa ikäänkuin ollut olemassa, oli se kuitenkin. Aina siis kannattaa soittaa, laittaa viestiä ja yrittää, jos johonkin mielii töihin. Näinkin voi käydä.
No, kenelle se oppisopimus sitten sopii? Juurikin munlaisille, jotka haluavat osaamisestaan paperin, oli se sitten nykyisessä työpaikassa, tai jossain toisessa. Ihmisille, jotka haluavat vaihtaa kokonaan ammattia, tykkäävät oppia nimenomaan tekemisen kautta tai ei vaikka ole varaa jäädä kokonaan opiskelijaksi. Heille, joita kiinnostaa lisäkouluttautuminen oman työn ohessa.
Mitä yritys sitten hyötyy oppisopimuksesta? Yritys voi esimerkiksi kouluttaa juuri tiettyyn tarpeeseen työntekijän oppisopimuksen kautta tai lisäkouluttaa nykyisiä tekijöitä. Oppisopimuksesta maksetaan yritykselle pientä koulutuskorvausta (muistaakseni 50 €/kk) ja mikäli palkattava on työttömänä työnhakijana ennen oppisopimuksen tekemistä, on myös mahdollisuus palkkatukeen.
Ja mites noin kokonaisuutena? Näin jälkikäteen olen maailman tyytyväisin, että uskalsin lähteä tähän, vaikka välillä vähän hammasta tulikin purtua ja joskus itkuakin väännettyä. Tämä oli paras mahdollinen tapa suorittaa pätevyys ja tienata samalla palkkaa. Olen älyttömän onnellinen, että jaksoin saattaa opinnot loppuun etuajassa ja se ammattitutkinto on nyt taskussa, kuten toivoinkin. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille, joilla vähääkään on kiinnostusta toisen asteen opintoihin työn ohella.
Mutta pakko myöntää. Ammatinvalintapsykologin “ei noilla kilometreillä kannata kakkosasteen tutkintoa lähteä suorittamaan” -lausahdus soi korvissa edelleen. Samoin takaraivossa kumisee Turun AKK:n ihanan opettajan kannustus hakeutua vielä korkeakouluun. “Kato sekin on siinä työn ohessa, kyllähän sä tän jo osaat!” Ja vaikka kuinka lupasin itselleni vetää hiukan henkeä, google laulaa taas. Että jos kuitenkin se yksi tutkinto vielä… Siinä vaan, “vähän töiden ohessa”.
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Onnea! Mitä nyt sitte käytännössä teet kun jäät pois töistä? Vai tuleeko tästä oma postaus? 🙂
Hei, hauska kuulla oppisopimuskoulutuksesta! Hieman erilaista verraten monimuotokoulutukseen, mutta tämän parin vuoden kotona olon ja lasten saamisen jälkeen ajattelin hakea sh-monimuotokoulutukseen maaliskuussa. Hui!!
Mua pelottaa, ahdistaa ja jännittää, mutta samalla houkuttaa päivittää lähihoitajan ammatti sairaanhoitajaksi. Kävisin töissä n. 75% täydestä työajasta. Lähinnä pelottaa se, että miten hemmetissä mä selviän töistä, koulusta ja kaipa noi lapsetkin äitiä tarvitsis. Ovat niin pieniä vielä, puolivuotias ja lähes kaksivuotias. Toki nuorempikin ehtisi täyttämään vuoden, ennen kuin koulutus alkaisi, mutta silti!! Jäätävää.
Ennen lapsia mulla oli paikka sh-opintoihin, mutta sain juuri silloin samaan syssyyn vakituisen työpaikan, joten kouluun lähtö jäi. Mähän oisin jo ollut yli kaks vuotta sairaanhoitaja. Tsiisus, miks en mennyt ja ottanut opintovapaata?
No, nyt mulla on mahdollisuus siihen, edellyttäen toki koulupaikan saamisen ja pääsykokeista läpi pääsyn. Haen Rauman kouluun, siellä on vielä vanha menetelmä käytössä ilman hakumateriaaleja, helpompi siis 😉 Odotan innolla, miten saan kaikki yhdistettyä ja ennen kaikkea houkuttaa se itsensä haastaminen! Opiskelumotivaatio on ehdottomasti parempi kuin lähärikoulussa. Sillon oltiin 16-19 vuotiaita teinejä eikä koulunkäynti niin napannut, vaikken juuri koskaan poissa koulusta ollutkaan. Kerran-kaksi taisin lintsata.
Ehkä nyt vähän paremmalla motivaatiolla kohti tulevaa, edellyttäen edelleen sen koulupaikan saamista!!
Ja onnea hirmuisesti uudesta ammatista! Meni niin hölöttämiseksi, ettei edes muistanut onnitella! ?
Se koulutuskorvaus voi olla yritykselle jopa 350 €. Mun kohdalla ainakin oli kuvallisen ilmaisun perustutkintoa tehdessä. Ammattitutkinnon kohdalla se oli sitten vähempi. Ja tosiaan jos on työtön työnhakija kyseessä niin sit mahdollisuus siihen palkkatukeenkin kuten sanoit. Mulla oli sama homma, että ei ollut mitään avointa työpaikkaa, vaan ihan vaan itse kyselin ja markkinoin itseni firmaan johon halusin ja siinä olikin isossa roolissa noi rahalliset tuet, jotta sain työpaikan.
Itsekin siis suosittelen oppisopimusta lämpimästi.
Moi!
Mähän opiskelen nyt kolmatta vuotta Amk:ssa töiden ohella tradenomiksi, liiketaloutta. Markkinoinnista on just opparin teko menossa ja ainoaa opintovp viikkoa vietän tällä viikolla. Koulu menny mukavasti joka toinen viikko illat, lapset jo isoja 15 ja 12, mies hoitaa kotityöt kouluviikoilla. Harjottelua ei tarvinnu tehä, työt korvas sen ja kirjotin raportin.
Välillä on ollu aika raskasta, ku miettiny mistä repii sen ajan läksyjen tekemiseen, mut kummasti sitä on ehtiny.
Keväällä toivottavasti valmistun, pisteet opparia vaille kasas. Mitäs mä sitten teen..?
[…] tässä toistaa, mutta tarinaa voi käydä halutessaan lukemassa vaikka täältä, täältä ja täältä. 2,5 vuotta olen kuitenkin nyt tehnyt töitä itselleni, juurikin projektiluontoisesti, kuten mulle […]