Täällä siis. Hengissä ja elossa. Tosin vaan, harvinaista kyllä, aika hiljaa. Jotenkin kaikki asia on tuntunut valuneen tuon sulaneen lumen mukana viemäriin. Tai voi olla, että se oli lauantaina nautittu annos Tequilaa. Olin siinä ihan, että joojoo, voin tälleen synttäripäivän kunniaksi ottaa. Ni en ois voinu. En.
Eilen sitte koitin olla ihan tosi reippaana, vaikka oikeesti kohmelo piteli otteessaan jo toista päivää ja iski ihan puun takaa aivan armoton vitutus. Tiättekö sellanen maailmanluokan “vihaan kaikkea ja kaikkia” -henkinen tila. Survouduin sitten loppuillaksi peiton alle, enkä puhunut kenellekään. Varmaan hyviä kasvatuksellisia vaikutteita noille lapsillekin.
Aamulla olis nukuttanut aina vaan. Ihan ilman melatoniineja. En tiä, onko se nyt tää 34, kevätväsy, or what, mutta nukuttaa. Alituiseen. Vai olikohan sekin se Tequila..?!
No, joka tapauksessa aamulla rassaili vähän edelleen. Näin vaan pursuilevat roskapussit, pölypallerot ja treenikassit pitkin lattioita. Sain puserrettua yhden työhomman valmiiksi, mutta sitten karkasin ulos. Koska aurinko. Ja kevät.
Otin ehkä just kolme valokuvaa ja puuskutin menemään niinkuin tällainen “emmä tämmöttis pimiäl lenkil lähre” -ihraperse nyt puuskuttaa. Kuka sitä nyt talvisin liikuntaa harrastaa. Ei kukaan. Kun voi pidellä sohvaa paikallaan ja syödä. Syö-dä. Nyt ne viimesen viiden kuukauden sipsit puskeekin takaspäin tohon alaleukaan. Oon väittäny niitä hormoninäpyiks. Vaikka oikeesti se on vaan se syöty paska, mikä sieltä kukkaan koittaa puhjeta.
Ja hei, nää lenkkarit. Ne on paikallisesta kenkäkaupasta, täältä. Ihan omalla rahalla ostettu. Onneks kengät mahtuu aina, vaikka vaatteet kinnaiskin.
Joo, koitan piristyä.
-Päivi
P.S. Pääsiäinen on kuulemma ens viikolla. Mitä helvettiä?!
P.S.2. Tässä kaupungissa kaikki on vatsataudissa. Odotan hartaasti.
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Myös sukat, hatut, hanskat ja huivit mahtuvat yleensä siitäkin huolimatta, että talvipimeä olisi kasannut muutaman epäreilun lisäkilon taakaksi.
Mä olen siirtynyt kynsilakkoihin. Nekin mahtuu aina…
Mutta ihanat kengät! Jotain tuollaista kaipaisin.
Kynsilakat on hyvä kans. Ja laukut! Onhan näitä. Jos vaikka kukaan ei lopulta huomaa, että sitä onkin pukeutunut puolijoukkuetelttaan…
Hyviä puolijoukketelttoja on nykyään vaan niin harvassa… 😀
Tiedän tunteen. Täällä on oltu alakuloisia ja sairastettu, mulla oli kans synttärit ja harmillisesti kissa kuoli samana päivänä. Tsemppiä, hauskasti kirjoitat aina 🙂 Ja onnea vielä synttäreiden kunniaksi! Niin ja ihanat kengät!
Hei onnea sinnekin! Ja pahoittelut kissasta. 🙁
Toivotaan, että tää kevätaurinko alkais pikkuhiljaa osoittaa tehojaan. 🙂
No well hello. Täällähän sitä myös. Hetkittäin samoissa tunnelmissa. Aivan epistä muuten, että toi suht pienenkin alkojuoman nauttiminen kostautuu tätä nykyä ei vaan seuraavana päivänä vaan myös sitä seuraavana ja.. Eipä siinä mitään jos oliskin vaan se “norjan puhuminen” ja armoton jysäri (Juu eipä, ahistun jo ajatuksesta..) mut se henkinen puoli alkaa olla niin kovaa shittiä et pitää nykyään harkita tarkkaan kannattaako huuliaan kostuttaa. Ankeeta olla tylsä aikuinen!
Mä oon niin puhki. Kuka käski muuttaa omakotitalosta toiselle paikkakunnalle remontoitavaan kerrostalohuoneistoon kolmen kekaran kanssa joista yksi herättää vähintään viidesti yössä ja loputkin aamulla viimeistään seiskalta. Niin, tai siis eihän me vielä olla muutettu. Kaikki pakkaamatta ja yksin täällä väännän lasten kanssa kun mies kaikki päivät siellä remonttihommissa. Jotkut vissiin suunnittelee tällaisiakin vähän fiksummin. Pakko elää hetki sitku-elämää. Koska eihän tätä muuten jaksa ellei luo katsetta horisonttiin ja ajattele et sitku tää on ohi. Niin lähden yksin hotelliin. Tai Tallinnaan. Vetää ne perseet. Tai sit vaan nukkumaan. Jonnekin. Edes oman makkarin viereiseen huoneeseen.
Hitto kun harmittaa kun missasin sekopäissäni pojan korismatsinkin. Tyyppi oli venannut voitonkiiltosilmissä koko aamun peliä, mut äitipä vie hallille neljä tuntia myöhässä. Nyt ollaan siis siinä pisteessä et se oma pääkin unohtuis jos ei olis kiinni hartioiden välissä.
Oliskohan se kolmas kuppi kahvia ja ulos. Saanen huokaista.
Niin ja paljon onnea synttäreiden johdosta! Perästä tullaan. <3
Sylvia
No mulle on onneks toi laattaaminen aika harvinaista (humala-yhteydessä, siis), mutta muuten kyllä tuntuu. Päässä, kropassa ja sielussa. Aijjjettä. Muistaa taas, miksi lopulta aika harvoin tulee oteltua…
Vai tollaseen projektiin te lähditte! Ou gaad! Tsemppiä rekkalastillinen täältä, paistaa se risukasaankin ja muuta paskaa. 😀 Puss!