Onhan se. Sellanen perusmies. Jättää sukkia lattialle ja roskia pöydälle. Ei saa tavaroita millään omille paikoilleen. Se nukahtelee kesken lauseen ja on harkitsevaisuudessaan raivostuttava. Tuntee kaikkia mahdollisia tunteita, mutta sisäänpäin. Se vaihtaa autoon renkaat aina vähän liian myöhään ja ärsyttää koko naapurustoa paukuttamalla rumpuja. Jääräpääkin se on.
Mut sit kuitenkin. Se on maailman kiltein mies. Tietää aina lasten luistinten ja talvivaatteiden sijainnin. Hoitaa nurisematta kauppa-asiat. Tekee se ruokaakin. Jaksaa kuskata muksuja harrastuksiin, lukee niille iltasadun, seuraa koulun Wilma-ilmottelua, ku mutsi ei kuitenkaan muista. Tekee peiton alla nurisevalle vaimolle iltapalaa, vain vaatimattoman huokaisun saattelemana. Antaa inisemättä mutsin leikkiä taiteilijaa, eli luuhata tuntikausia teatterilla monta kertaa viikossa. Se pesee pyykkiä ja hyvänä päivänä viikkaakin. Se jaksaa muksujen ämpyilyä uskomattomalla tavalla. Pelaa ja leikkii.
Eikä se oo vieläkään pistäny mua pihalle, vaikka toisinaan oon aika perseestä.
Mä oon aina ollut isin tyttö, enkä olis uskonu, että joku voi sitä paikkaa horjuttaa. Ennenku toi hämäläinen otti hitaasti, mutta varmasti paikkansa mun vierellä. Mun lapsilla on maailman paras isä. Ja mulla on aika hieno mies.
-Päivi-
P.S.Nyt ku kerta kehuin sitä, ni vieköhän se mut leffaan ja syömään..? Mitä luulette?
Jaa miten niin AIKA hieno mies? Käytät varmaan sanaa ”aika” tässä tapauksessa varsinaissuomalaiseen tapaan superlatiivisuuden korvikkeena?Jos näin on, leffailtaa tod.näk. pukkaa. ;D
Aaahahaha, olet täysin oikeassa! Ei tehdä täst ny mittä numero kuitenkaan. 😀
Iiiiihana postaus. Terkut Juhalle!