Meidän kolme omenapuuta tuottaa tänä vuonna ihan älyttömästi hyvää hedelmää. Omput ei ole matosia, rupisia tai muutenkaan epäilyttäviä, vaan jopa hämmästyttävän täydellisiä. Noin niinku meikäläisen pihalla kasvaviksi.
Myönnän, että muutamana syksynä ensilumen alle on jäänyt tasainen matto omenanraatoja ja viimeisiä riekaleita on haravoitu kompostiin sitten vasta keväällä. Mutta muutaman piirakan ja kaura-omenapaistoksen olen joka vuosi leipassut, pari kertaa sentään tehnyt hilloakin.
Eilen huvitti puleerata keittiössä vähän pidemmän kaavan mukaan ja päätin parin vuoden tauon jälkeen tehdä myös satsin omppuhilloa. En voi sanoa olevani mikään hillojen keittelijä, vaan haluan tässä(kin) hommassa oikaista ja päästä suht helpolla. Muutama vuosi sitten tein ekaa kertaa hilloa uunissa ja voi pojat, en kyllä muita tapoja enää ajatellut kyllä harjoittaakaan! Uunissa omenahillo saa ihanan, jopa hieman toffeisen säväyksen ja maistuu kyllä ihan erityisen hyvältä talvisilla lettukesteillä.
Oiva ohje uuniomppuhillon tekemiseen löytyy esimerkiksi aina yhtä ihanasta Kokit ja potit -blogista. Itse mittasin ainekset tällä Johdatus kiusaukseen -blogin ohjeella (sama resepti kuin mulla viimeksi hilloillessa), mutta paistoaikaan sovelsin tuota Kokkipottilan ohjetta. Tarkoitukseni oli panna hillo uuniin hautumaan suuressa kannellisessa teräskattilassa (kuten kuvasta näkyy), mutta lopulta pannu oli niin täynnä, että kaadoin koko hoidon kuitenkin suureen teräspakkiin. Kannettomassa pakissa 150 astetta tuntui melkein parin tunnin paistelun jälkeen liian valjulta, joten nostin panoksia pariinsataan. Tämä taas meinasi kärventää jo pintaomput, joten laskin loppuajaksi lämmön 175 asteeseen. Se on varmaan aika passeli lämpö tuollaiseen pakkipaistoon.
Uuniomenahillo
2 kg omppuja
4 kanelitankoa
1 kg hillosokeria
2 sitruunan mehu
2 dl vettä
Lohko omenat muutamaan osaan ja lado uuninkestävään vuokaan. Lisää kanelitangot, hillosokeri, vesi ja sitruunamehu ja sekoittele.
Laita vuoka 175 asteiseen uuniin ja anna hillon hautua 2-3 tuntia. Sekoittele välillä ja tarkista, että uunin lämpötila on sopiva. (kannellisessa astiassa tehtävä hillo kestää kovempaa lämpöä) Jatka paistamista, kunnes omenat ovat pehmenneet ja seos alkaa olla jo hieman siirappimaisen oloista.
Poista kanelitangot ja surauta hillo tasaiseksi sauva- tai tehosekoittimella. Tai sit jos sauvasekoitin sattuis just sillä hetkellä hajoamaan, käytä perunasurvinta. Kröhöm. Onneksi pehmeäksi keittynyt hillo siliää survimellakin.
Purkita puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.
Tästä satsista tuli valmista hilloa sellaiset aavistuksen vaille pari litraa. Ja tuntuu muuten, että omenasato ei olisi vähentynyt yhtään…
-Päivi
Meillä ei ole omenapuita. Jäämme paitsi sekä kauniista kevätkukinnasta että syksyn sadosta. Jos omenavuosi on erityisen hyvä, löytyy niitä lahjoittajia, mutta aina ei näin käy.
Toki jäämme paitsi myös noista harava ja siivoushommista ?. Siksipä olenkin suunnitellut kasvattavani pihassa vaikka kirsikoita: niissä kun on kaunis kukinto, mutta ei lainkaan niin massiivinen sato kompostiin kannettavaksi.
Ps. Meidän lapset menevät tulevanakin talvena kaupan hillolla.
Kaupan hillo on veri guud! Meillä harrastetaan sitä myös kaikissa muissa paitsi ompussa. 🙂
Olipas onni, että luin tämän postauksen melko heti sen julkaisun jälkeen! Sain nimittäin kauppakassillisen omenoita ja olin huuli pyöreänä, että mitä niistä tekisin. Sitten luin tuttuun tapaani blogiasi ja siellähän oli resepti helppoon omenahilloon, jonka olin vuodessa tyystin unohtanut. Tein muuten ohjeesi mukaan, mutta en laittanut vettä enkä sitruunaa, kanelitangon tilalle laitoin jauhettua kanelia ja jauhettua inkivääriä.
Meillä tätä kutsutaan nimellä karamellisoitu omenahillo – uppoaa sillä nimellä paremmin! 😉
No jes! Täähän tuli sit juuri oikeaan hetkeen! 😀
Tälläiseen ohjeeseen en olekaan ennen törmännyt, kiitos vinkistä!
Vielä kun muistaisin sen ensi syksynä..tän vuoden sato on jo tuhottu… 🙂
Mä yritän muistaa muistutella! 😀
Mulla olis sulle yks omppuihin liittymätön kysymys 😉 En oo ikuna käyny Ukissa ja mietin, josko sinne 11vee tyttösen kanssa nelistäisin syyslomalla. Mitä kivaa nähtävää syksyllä kaupungissanne on? Bonkin ja automuseon googlaamalla jo löysinkin. Isokari ja Pilvilinna olis ihkuja kesäreissun kohokohtia.
Saa kysyä, myös omppuihin liittymätöntä. 😀
Piti oikein hetki mietiskellä, että mitäs syksyllä oikein olis. Riippuen tietysti vähän, minä viikonpäivänä tuutte, niin eiköhän tekemistä löydy! Bonk- ja automuseon lisäksi tässä keskustassa (meidän naapurissa) on myös Wahlbergin museotalo, missä on aina kivoja tehtäviä ja juttuja lapsillekin. Jos tykkäätte uimisesta, niin täällä on kiva pieni uimahalli ja kuntoputki Vahterusring on varmaan tuolloin myös jo auki. Siellä voi hiihtää ja kokeilla curlingia muun kuntoilun lisäksi ainakin.
Hotelli Aquariuksessa on keilarata (myös hohtokeilaus!) ja jos vaan kiva ilma on, suosittelen myös käppäilyä keskustan ympärille levittyvällä puutaloalueella. Kaupunginlahden rannalla keskustassa on tosi kiva leikkipuisto, Leijonapuisto, jos 11-vuotias vielä sellaisesta touhusta innostuu.
Syömään menisin Bistro Bayhin (jos tuutte loppuviikosta) tai Pookiin, lounaalle mieluiten Golfravintolaan. Sellaisia tuli äkkiseltään mieleen. Tervetuloa Ugandaan! <3