Kyllähän me kaikki tiedetään, että on aina lähtökohtaisesti virhe yrittää jollain uudella ja ihmeellisellä arkiruokaviikkoa piristää. Itsehän lankesin tällaiseen erheeseen sunnuntaina, kun menin lisäämään päivän ruokalistalle niinkin eksoottisia aineksia kuin perunaa ja jauhelihaa.
Sain joulun alla yhden yhteistyön puitteissa Atrian jauhelihakirjan, johon on koottu yhteensä 100 jiilihareseptiä. Monta kertaa on kirja tuossa hyllyllä nakotellut, mutta enhän mää oikein mitään ole aikaiseksi saanut. Sitä samaa makaronimössö-jauhelihakastike -osastoa on pyöritelty taas viikkotolkulla.
Sunnuntaina ajattelin kuitenkin vaihtaa sen iänikuisen makaronilaatikon kirjasta löytyneeseen, älyttömän simppeliin peruna-jauhelihavuokaan. Meillä syödään pottua oikeasti tosi harvoin – arkena nopeat makaroniruoat vie melkein aina voiton. Lapset kuitenkin tykkäävät perunasta ja kun reseptiin kuului myös tomaattia, juustoa ja punasipulia, ajattelin, että nyt ollaan tarpeeksi simppelin kokonaisuuden äärellä.
Ja oikein vallan hyvää tämä sapuska olikin! Poika santsasi monta annosta ja itsekin tykkäsin, mutta teini onneksi kuitenkin antoi täysin ilmeettömänä kiittävimmän lausunnon: “tää on ihan ku jauhelihakeittoo ilman keittoo”.
Eikä siinä mitään, ehkä toki onkin, jos kaivaa lautaselle ainoastaan perunat ja muutaman jauhelihamurun.
Mutta siis oikeasti tämä oli mainiota! Simppeliä, maukasta kotiruokaa. Alkuperäisen ohjeen perunanpaistoaika tosin yllättyi meillä reilusti, mutta sunnuntaina ei onneksi ollut niin kiire.
Peruna-jauhelihavuoka
(ohje 4:lle, itse tein n. 1,5 x annoksen)
1 kg perunoita
400 g jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
1 iso punasipuli
1 rs kirsikka- tai miniluumutomaatteja
3 rkl oliiviöljyä
100 g juustoraastetta
tuoretta basilikaa
Pese ja viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi. (näitä ei kannata jättää kovin paksuiksi, jotta kypsyminen ei mahdottomasti veny) Levitä uunipellille ja esikypsennä 180 asteessa 10-20 minuuttia pottujen paksuudesta riippuen. (mä kypsensin 20 min ja ripottelin jo tässä vaiheessa päälle suolaa ja pippuria)
Ruskista jauheliha ja mausta. Viipaloi sipulit ja puolita tomaatit. Itse siirsin potut esikypsennyksen jälkeen uunivuokaan, mutta varmaan koko hoidon voi kypsentää myös uunipellillä. Lado pottujen päälle ensin jauheliha, sitten sipulit, tomaatit, ripsuttele öljyä ja lisää juustoraaste.
Paista 225-asteisessa uunissa niin kauan, että perunat ovat kypsiä ja juustokuorrute saanut kauniin värin. Alkuperäisessä ohjeessa lukee 15 minuuttia, minä paistoin 45 min, jotta sain perunat kypsiksi.
Päälle revittyä tuoretta basilikaa. Ja eiku syömään!
Erityisen nerokas tämä on muuten juuri tuon kerroksellisuutensa ansiosta. Kun sipulit ja tomaatit on tarpeeksi suurina viipaleina ja selkeinä kerroksina, sihtikurkkujen on helppo siirtää ne sivuun ilman sen suurempia ulinoita.
Niin, että siitä vaan kokeilemaan! Erinomaista keitotonta keittoa.
-Päivi
Hei, kiitos tästä. Meinaa mielikuvitus loppua näissä “mitä tänään syötäisiin’ jutuissa. Helpot ohjeet aineista joita voi löytyä jopa kaapista otetaan ilolla vastaan.
Tähän voisin perään heittää hyväksi havaitun reseptin jääkaappiin jääneistä keitetyistä perunoista, vähän samaan tapaan. Keitetyt perunat johonki laakeeseen pannuun, peltiin, kipposeen, kupposeen ja siihen päälle mausteet, paprikaa, sipulia, tomaattia jne. mitä sit millonki löytyy. Ja lihapuoleks jotain helppoa ja nopeeta, nakkia, lihapullia tms. tai sit toi jauheliha. Ja juustoa pinnalle. Halutessaan loraus kermaa mukaan. Sit vaan uuniin siks aikaa et juusto saa vähän väriä. Hurjan hyvää ja helppoa. Ja tosiaan helppo soveltaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy..
Aivan mahtava arkiruoka 🙂 Tuli heti tänään tehtyä ja ruoka sai teinin hyväksynnän. Ensi viikolla pitää tehdä tätä kuulemma lisää!
Pakko kokeilla ?! Kuulostaa herkulta.
Ja anteeks, mut pakko sanoa että ehkä pieni kirjoitusvirhe osui silmään..? aika joka yllättyi piti ehkä olla ylittyi? ?
Jotain kivaa jauhelihasta…
Kyllä totisesti aikuisen makuhermoja kyllästyttää!
Makaroonia en jaksaisi enää yhtään. Riisikin on vähän siinä ja siinä. Riisin tahtoisin korvata ohralla, olisi kotimainen, terveellisempi ja eteenkin kasvatuksellisesti kestävämpi vaihtoehto, mutta oma kroppa ei ohraa siedä.
Perunan käyttöä olen yrityänyt aktiivisesti lisätä ja ylläpitää. Lähinnä juurikin taas kasvatuksellisessa mielessä. Jos vaikka omatkin sitten joskus osaisivat kaivata lautaselle muutakin kuin spagettia. Kouluruokailussa perunaa on enää yllättävän harvoin (kun sitä
Meidän lapsuudessa oli “joka pöydässä joka päivä”). Samoin koulun tarjoama peruna eroaa jo kovasti siitä perunasta, jonka tahdon lasteni tuntevan.
Peruna sopii hyvin uuniin, vaikka se tuleekin valitettavan harvoin iltapäivän kauppakiireessä muistettua. Parhaiten homma toimii niin, että päivällismakarooni keitellessä kypsentää uunissa samalla perunaruuan jo seuraavaksi päiväksi. Kun kerran keittiössä seisoo.
Kiusaukset on aina hyviä, vaikka unohtuvatkin joskus valikoimasta. Itse en niin kinkkukiusauksesta perusta, mutta lapsille maistuu. Toisinaan teen kiusauksen useampaan pieneen vuokaa, jolloin voin omaani laittaa huoletta jansson fileitä tai maksaa…
Makaroonilaatikon sijaan voi ruuan tehdä muuten samalla reseptillä, mutta vaihtaa makaroonin perunaviipaleisiin. Ehkä muutama kokonainen maustepippuri sekaan myös. Jauhelihaa, sipulia ja munamaitoa. Arkinen, mutta toimii.