Niinkuin olen joskus kertonut, oon aina ollut suuri ruotsalaisuuden, ruotsin kielen ja Tukholman fani. Jos joskus tulisin olemaan varoissani (tää on lottovoiton varassa, kyllä), ostaisin lägenhetin Tukholman keskustasta ja viettäisin vähintään kaikki lomat siellä. Tai ehkä muuttaisin kokonaan. Koska ne ruotsalaiset vaan osaa kaiken niin hyvin. Rennon olemisen, sujuvuuden, hyväntuulisuuden. Niin ja dekkarit ja tv-tuotannot, tietty.
Juuri vapun alla seilattiin siis länsi-naapuriin. Ja vaikkei siihen oikeasti mitään syytä edes erikseen tarvita, tällä kertaa syynä oli maailman lahjakkaimman, valoisimman ja taitavimman artistin konsertti.
Adele oli täydellinen, jokaisen odotuksen arvoinen ja miljoona kertaa enemmän. Itkeä vollotin, nauroin, nautin ja lauloin niin että ääni lähti. Nautin joka solulla, enkä voi sanoa kokeneeni koskaan mitään vastaavaa. Tuota kokemusta on hankala sanoittaa, kertoa miltä se tuntui tai hukuttaa artistia superlatiiveihin, vaikka hän ne kaikki ansaitsisikin. Sillä hetkellä se kaikki Tele 2 -areenalla tuntui elämää suuremmalta.
Ja olihan Tukholma meille myös muuten hyvä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, reissu ei ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta hauskaa oli senkin edestä. Aamulenkki laivalta Slussenin asemalle tuntui siinä kolmen tunnin yöunien jälkeen varsinaiselta via dolorosalta, eikä tainnut olla Valentin Konosmainen pitkä sylkikään kaukana. Metrossa yritettiin matkustaa luonnollisesti eläkeläislipuilla, ei saatu hotellin ulko-ovea auki (missä muka avataan ovi työntämällä, mitä?!), eksyttiin hotellissa, syötiin maailman paskimmat pizzat, jorailtiin hare krishna -kulkueessa ja laulettiin reissupäivien aikana kaikkea virsistä kasarihitteihin.
Ja jälleen kerran mietittiin, että kyllä vaan useammin pitäis käydä. Tukholmassa nimittäin. Kuinka kaunis, hyvätunnelmainen ja maailmaa syleilevä keväinen Tukholma onkaan. Ihana!
Tukholman lisäksi ihania ovat myös huippuihmiset. Ne, joiden kanssa voi olla ihan omanlaisensa neuroosiurpo, nauraa, laulaa ja pieraista. Ne, jotka ei naura sulle, vaan sun kanssa.
Kiitos Tukholma, kiitos tytöt! Pian taas!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Voi ihana Tukholma. Ihania fiiliskuvia.
Tukholma on niiiiiin ihana! <3 Ja kun ei ole edes kaukana, etenkään täältä meiltä lounaisrannikolta. Meren yli tuosta, vips vaan! 🙂
Terveisiä Tukholmasta! Tiedätkö, se ruotsalaisten rentous ja hyväntuulisuus on läheltä katsottuna usein vain pintaa. Ei ihmiset täällä oikeasti ole sellaisia, siltä pitää vain näyttää. Suomalaisena on välillä hankalaa kun ei tuo näytelmäpuoli kuulu vahvuuksiini.
Jos haluat jännitystä elämään, tule ensi visiitillä käymään täällä kaaoksen partaalla keikkuvassa mamulähiössä! Tarjoan kahvit ja pullankin!
Apua! Älä nyt vie multa mun täydellistä kuvaa ruotsalaisista. Mää haluan rakastaa niitä! 😀
Mutta jessus, pullakahvit kaaosmamulähiössä kuulostaa täydelliseltä. Tuun niin ens kerralla kylään!
Adele ❤ Super. Jaan kokemukset konsertista. Ihania kuvia sulla. Kirjoittamisen lisäks osaat kuvata hyvin.
Adele oli aivan jotain sanoinkuvaamatonta. Oon niin onnellinen, että pääsin kokemaan sen.
Ja kiitos kivoista sanoista. 🙂
[…] matkan Slussenille ja ottamalla siitä metron T-Centraliin. Keväällä, kun oltiin mimmien kanssa Adele-reissussa, tuo kilometrin taaperrus laukkujen kanssa tuntui varsinaiselta via dolorosalta, joten näin […]