Toisinaan näitä jaksoja tulee. Kun ei yht’äkkiä olekaan mitään sanottavaa. Päässä on ajatuksia valtavasti, mutta niitä ei jostain syystä saa järkeviksi lauseiksi, tai aiheet ovat liian henkilökohtaisia julkaistaviksi. Luonnoksista tekisi mieli poimia joku kirjoitus julkaisuun, mutta yllättäen muutama viikko sitten loistavalta tuntunut postauksen aloitus tuntuukin täysin typerältä.
On se jännä, miten toisinaan tekstiä soljuisi vaikka millä mitalla ja joskus taas jokainen väkisin rustattu sana melkein ilkkuu kirjoittajalleen. Mä ehkä liikaakin haluaisin, että joka kerta olisi jotain sanottavaa. Tai jos ei ole sanottavaa, olisi edes kunnon kuvia. Mutta nyt ei löydy niitäkään.
Koska kuitenkin tilanteesta riippumatta nautin kovasti syömisestä, keskitytään nyt siihen! Olen aina ollut ihan pöhkönä erilaisiin leipiin, täytettyihin patonkeihin, ciapattoihin, sämpylöihin, toasteihin ja kaikkiin reilulla kädellä täytettyihin versioihin. Näitä monenlaisia majoneeseilla ja kaikilla ihanilla herkuilla höystettyjä leipiä mulla on täällä asuessa kamala ikävä. Mutta voi mikä riemu repesi viikonlopun Viking Grace-risteilyllä voileipävalikoimaa tutkaillessa! Olisin halunnut maistaa kaikkia!
Päädyin kuitenkin (näitä elämän suuri valintoja) ilmakuivatulla kinkulla, pestolla ja mozzarellalla täytettyyn ciapattaan. Ja koska siihen ikihyvikseni ihastuin ja lähikaupassa oli, kuin sattuman kaupalla, ilmakuivatut kinkut tarjouksessa, askartelin moiset leivät myös kotona. Näihin voi upottaa just oikeestaan mitä lystää, mun leivät pitivät sisällään seuraavaa:
– 2 palaa ciapatta-tyyppistä leipää
– voiteluun tuorejuustoa/muuta levitettä
– ruukkusalaattia
– ilmakuivattua kinkkua
– aurinkokuivattua tomaattia
– mozzarellaa (reilulla kädellä!)
– pestokastiketta
– muutama oliivi/kapris
– pari tomaattisiivua
– rucolaa (tätä mulla ei ollut, koska lähikauppa on kai lopettanut sen myymisen?! KRIISI!)
Kootaan leivät jokseenkin tuossa järjestyksessä ja survotaan ääntä kohti! 🙂
Jos teillä on ohjeita tämän tyyppisiin “läskileipiin”, ilmiantakaa niitä kommenttilootaan. Jospa sais vaikka joskus töihinkin tehtyä eväät valmiiksi…
Nyt valmistautumaan leffaan! 20 tapaa pilata avioliitto on kokeiltu jo, joten mennään nyt vielä tsekkaamaan se kahdeseka… 😉
-Päivi-
Ah, mikä leipä. Kuolaillen sitä katselen ja yritän vähentää venän käyttöä, just silloinhan sitä haluttaakin eniten kaikkea ei salittua.Ihanaa iltaa! Tää oli oikein hyvä postaus 🙂
Kyllähän se niin just on, että kun jotain itseltään kieltää, sitä meinaa tehdä entistä enemmän mieli! :)-Päivi-
Samanlaista sanattomuutta liikkellä täälläkin ja siksi blogikin ollut aika hiljainen. Ehkä se tästä…Aivan ihana leipä, kaikki täytteet suosikkiherkkujani!
Ihan tuttua… toisinaan vaan tuntuu, ettei irtoa asiaa mistään! Toivotaan, että “kuiva kausi” päättyy pikkuhiljaa, niin siellä kuin täälläkin. :)-Päivi-
Sun postauksia on aina ilo lukea ja katsella :)Ah, mikä herkkuleipä. Itse mutustelen juuri iltapalaksi pestoleipää. Kahden paahtiksen väliin pestoa, tomaattia, punasipulia ja juustoa. Leipägrilliin ja parempiin suihin 😉 Helppoa ja herkullista!Toi leffa pitäis päästä katsomaan. Kovasti sitä on kehuttu.Hauskaa iltaa! 🙂
Oi, kuulostaa ihanalta toi sunkin pestoleipä! Meillä ei voileipägrilliä ole, mutta joskus ollaan mietitty hankkimista, kyllä.Suosittelen tota leffaa, oli tosi hyvä! Uppos meidän porukkaan ainakin ihan täysillä! :)-Päivi-
Odotan, milloin tarjoat mulle noita leipiäsi. 😉 Olen myös nähnyt noista sun kapriksista jo untakin! 😀
No varmaan sit, ku musta tulee… tiät kai? 😉 Kaprikset ei ole lainkaan huonoin mahdollinen unelmoinnin kohde. :D-Päivi-
Ah mitä ihanuutta…onneksi päätin, ettei tänä iltana enää yhtään mitään ja se pitää! Nautin siis vain kuvasta.
Mä just mietin itsekseni, että pitäis useemmin “jaksaa” tehdä vähän parempaa ruokaa, siis vaikka vaan tälläsiä voileipiä. Kun helposti arkena syö vaan jotain nopeeta ja ravintoköyhää. Ei tämäkään nyt ravitsemuksellinen helmi ole, mutta… ;)-Päivi-
Ai ai, mitä herkkuleipiä!!Et ole yksin noiden postausajatustesi kanssa. Ihan samoja asioita olen minäkin usein miettinyt. Mutta jatka vaan samoilla linjoilla, vaikka hölmöltä tuntuisikin; juttusi ovat aina kuitenkin yhtä herrrkkua! ;D
No ihan hyvä kuulla muiltakin saman suuntaisia mietteitä! Joidenkin bloggaaminen tuntuu vaan niin hurjan vaivattomalta, ei mulla ainakaan aina ole! Joskus saa oikein ponnistaa, että saa edes jonkun postauksen aikaiseksi. ;)-Päivi-
Uuuuhh miten hyvannakoset somalaisen muijan ciabattaleivat!! Ei kai, oikeestikin, tykkään hirveesti ilmakuivatusta kinkusta ja pestosta 😛 Ja nyt tuli ihan kaamee nälkä!Ja älä ota paineita tekstien kanssa. Välillä irtoo, välillä ei 🙂 Noin niinku yleensä sulta tulee kuitenkin niin hyvää läppää, ilosempaa tai melankolisempaa♥
Kyllä muuten uppos aika helposti nää leivät. 😀 Ylläri… ;)Ei kyllä pitäis ottaa paineita. Mutta ois kiva kuitenkin suht tasaseen saada näitä päivityksiä aikaseksi, ehkä se enemmän luo niitä paineita… :)-Päivi-