Tapahtui eräänä tiistai-iltana:
– Mua sattuu vatsaan…
– No sit täytyy mennä lepäämään.
– Mutku mullon se tanssi!
– No mut se voi helpottaa ku liikut vähän. Onko se niin kipeä, ettet voi mennä?
– Emmä tiedä! Sattuuuuuu!!!!
– Meet nyt lepäämään ja ilmotat, ettet pääse tänään tanssiin.
– Mutku mä haluun sinne!
– Niin, mutta pystytkö menemään? Jos yhtään tuntuu siltä, niin mene vaan.
– MUTKU MUA SATTUU!
– Jos oot noin kipee, niin ei kannata mennä. Ei se haittaa jos on kerran pois.
– MUTTA MÄ HALUAN MENNÄ SINNE!
– Nyt tarttis pikkuhiljaa päättää, että menetkö vai et. Se alkaa kymmenen minuutin päästä!
– MUTKU EMMÄ TIEDÄ! MUA SATTUU IHAN SAIRAASTI! MUT MÄ HALUUN SINNE!!!
– Jos sä olet oikeesti noin kipee, ni et voi mennä. Jää kotiin.
– MUTKU MÄ EN TIEDÄ!!!
… ja samaa selkeää linjaa hän jatkoi noin kahdenkymmenen minuutin ajan. Joka asiassa sama juttu. Aina. Joka kerta.
Voisiksää ny dear Eki tai Sinkkosjari tai joku tulla ammentamaan tolle muksulle itsetuntoa ja päätöksentekokykyä hiukan?
Tai helpottakaa ny edes mun oloa sen verran, että kerrotte et muillakin on tällasta vääntöä? Joka asiassa. Aina. Koko ajan.
Mäejjjaks.
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Tytär; Mä vihaan sua! En haluu olla sun kaa missään tekemisissä!
Äiti; Minkä takia?
Tytär; Noku must vaa tuntuu nyt siltä.
Tytär 22v.
Tsemppiä sinne <3
Ahjah, en kestä 😁 meillä on jo kaks veen kanssa tällaista!
Ihanaa! Se ei lopu siis koskaan! 😀
Tytär 7v, harjoittelee ihan mitä tahansa asiaa: harjoittelee hetken ja turhautuu, jos ei heti onnistu. Lopettaa yrittämisen ja toteaa: “Mä en osaa.” Minä: “Ei sun kuulukkaan sitä vielä osata, vaan nyt harjoitellaan, niin opit.” Tytär: “Mutku mä en OSAA.” Ja tätä jatkuu loputtomiin…. Arvatkaa vaan miksi neiti oppi pyöräilyn vasta seitsemän kesäisenä….
Aaargh! Just tota jankuttamista mä vihaan, meillä siis sama juttu! Pahinta on, että meillä iskä jaksaa jankuttaa niiden kanssa vaikka kuinka kauan. Ja sithän mulla vasta hermo meneekin! 😀
Minkäs ikäinen teidän Mutku olikaan… Kuulostaa niin tutulta, kun meillä asuu 14v ja 12v tytöt. Mä jaan sun tunteen, aina ei vaan jaksais vaikka ne niin rakkaita onkin!
Oijoi, meidän mutku on just ton 12v. I feel you, sis!
😀 en kestä! Ensviikol sit 🙂
Ps. Nuorempi jakoi tänään tiedon meille että iskä istuu tunnin vessassa kun ihmettelin ääneen miks yhdellä tanssijalla kesti vessassa käynti 😀 oivoi oli hauskaa.. ohjaajalla 😀
Voillluoja! 😀 😀 En toki väitä, et olis yhtään vääristelly totuutta… 😀
Joo. Täällä yksi 3-vuotias poika, jonka kanssa tapellaan pukemisesta, illallusen syömisestä ja nukkumaan menosta. Hyvin on taas vauvakuume kadonnut. Toisinaan sitä miettii että mitä on tehnyt väärin.
Eiku tässä kohtaa aina kaikki supervalmentajat sanoo, että lapsia koettelee ja testaa rajojaan ja kasvaa vahvaksi aikuiseksi ja mitänäitäon. Helpottaa just sillä hetkellä ihan sikana!
Kuulostaa todella tutulta… Mun mielestä äitiyspakkauksen pitäis sisältää ohjekirja kivun määrittelemiseen eli siinä kerrottais, mikä on kipukynnys, jolloin voi mennä kouluun/harrastuksiin ja milloin jäädään kotiin. Nuo teinit ei pysty sitä itse kertomaan, HUOH!
KYLLÄ! Ja siinä voitais varottaa siitä, että yks teini voi olla sellanen, että sitä sattuu koko ajan. Kaikki. Ja kaikkialle. Huooooh!
Tuanoinnini. Tää ei varmaan kauheesti helpota oloa, men molen YHÄ samanlainen ja ikää on jo 37-vee… 😛 Notta ei muuta ko tsemppa på ja jaksuhalit! 😛 😉 Voin kertoo. Mä oon kans 90% ajasta ihan kus…lirissä itteni kanssa. Ai sou fiil jyy. Aika raskast o. Ja omat Kupeideni Hetelmät eivät luonnollisesti oo pali sen päättäväisempää sorttia. WhoopWhoop ja OlkoonVoimaKanssamme. Ja varsinkin kanssaihmisten.
Ei saakeli, apua! Mää jotenkin aattelin, että kyllä se siitä pikkuhiljaa helppaa varmaan. Mut nyt sää vedit maton alta kyl! 😀
Onnittelen sua kärsivällisestä reaktiosta! 😀
No oikeestihan mä luovutin jo 20 sekunnin kohdalla ja isänsä jatkoi tota jankkaamista. Kato ei meitsin kärsivällisyydellä. 😀