Rakkaat nakkilaiseni, olen niin pahoillani, että alkuvuosi on lähtenyt blogin osalta liikkeelle hieman nihkeästi. Viimeiset pari viikkoa on olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Olen käynyt jännityksen ja innostuksen huipulla, pudonnut välillä ahdistukseen ja pelkoon, lopulta pudoten kuitenkin helpotukseen. En tiedä, reagoiko kroppa jännityksen laukeamiseen väsymisellä, mutta viime päivät olen ollut äärimmäisen poikki, jotenkin epänormaalin väsynyt. Olo on ontto ja aikaansaamaton. Normaalisti innostavat työkeikat tuntuvat kummallisen stressaavilta ja kurkussa on möykky. En ole oikein oma itseni.
Ärsyttääkin tämä aikaansaamattomuus, mutta niin kai ihminen vaan toimii. Ison rutistuksen jälkeen kroppa vaatii palautumisen ja jos sitä ei saa, ottaa se sen väkisin. Niin ihana kuin joululoma olikin, meni sekin enemmän tai vähemmän koulu- ja työhommien parissa. Nyt, kun se arki oikeasti alkoi, viikonloput ja illat täyttyy siihen malliin, että möykky ei ainakaan ota pienentyäkseen.
Kaikkein parasta taitaisi nyt olla pieni karkaaminen johonkin. Niin paljon kuin noita tenaviani rakastankin, juuri nyt pelkkä yleinen kakarahälinä saa silmäni juoksemaan sahalaitaa. Tiuskin niille, vaikken halua. Olen äkäinen ja epäreilu. Just tällä hetkellä voin melkein yhtyä teinin mielipiteeseen, että olen “tyhmä idiootti”.
Siksi siis olen ollut aika hiljaa. En halua, että blogista tulee mitään uupuneen äidin päiväkirjaa. Ja tiedän, että tämä kyllä helpottaa, kun ehtisin hetken palautua. Ehkä joku pehmustettu huone kaukana kaikesta vois toimia..?
Oikeesti kevääksi on tulossa tosi paljon mahtavia juttuja, joista olen jossain tuolla möykyn alla ihan lapsellisen innoissani! Siksi tämä vetelyys ehkä niin paljon ärsyttääkin. Kun se on kuitenkin hetkellistä ja ehkä parin viikon päästä jo helpottaa. Nyt pitää vaan tiputtaa berocat suoraan suoneen ja rutistaa viimeisillä mehuilla hommat kuntoon. Ja mennä ajoissa nukkumaan…
Postausaiheita on jo valmiiksi mietittynä, joten I’m not going anywhere, mutta hetkellinen suvanto vaan vaivaa. Ihan kohta taas business as usual.
Rentouttavaa viikonloppua!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Voimia ja haleja sinulle täältä San Isidrosta Teneriffalta! <3
Yritä huilata ja antaa itsellesi aikaa… ja herkuttele jotain ihanaa <3 🙂
Terveisin Katriina <3
http://katriinatenerife.blogspot.com.es/
Kyllä mä taas lepään, kun sille aikaa siunaantuu. 😀 Ei tää ihan aina näin hurjaa pyöritystä ole… kai. 😉
Kiitos tsempeistä ja terkkuja sinne lämpimään!
Olen koukussa sinun blogiin. Niinkun oikeesti koukussa. Yleisesti vaan lueskelen postaukset ja hihittelen hiljaa ruudulle, mutta nyt on pakko kommentoida: Tsemppiä nainen! Anna aikaa itsellesi, kyllä se siitä taas iloksi muuttuu! Ugh!
Ja sitä paitsi oot ihan hirmu kauniskin!
Pidetään nakki-lippu korkealla!
Iiiiiiih! Maailman ihanin viesti oli täällä odottamassa. <3 Kiitos kauniista sanoista ja tsemppauksesta, kyllä tällä taas jaksaa eteenpäin. <3
Hyvää suvantoa!
Tänks daarling! Tosin täällä mää jo taas olen. 😀
Nii määki 😀
Kolahti: “Ja mennä ajoissa nukkumaan…” Mä en oikeen ees kehtaa valittaa väsymystä, koska tiedän että olipa arki tai pyhä niin herätys on klo 7.00 lasten toimesta. Ja silti en saa itseäni ajoissa nukkumaan… kun illalla on niin ihanan rauhallista ja hiljaista ja muuten vaan mukavaa :). Mutta nyt ajattelin sammuttaa tän koneen ja lähteä kohti sänkyä. Ja sit koitan vielä malttaa jättää kirjan lukemisen vain pariin sivuun…
Voimia uudenlaiseen arkeen! Päivät pitenee jo kovaa kyytiä, joten valoisuus tuokoon virtaa sinnekin!