Kaupallisessa yhteistyössä Minisun Omega Junior
Tämä syksy toi tullessaan meidän perheeseen oikein urakalla uutta, jälleen kerran. Sen lisäksi, että kasiluokkalainen uskaltautui ottamaan vastuun pienemmille suunnatun tanssiryhmän vetämisestä ja aloittaa kohta rippikoulun, myös perheen nuoremmille koululaisille alkanut lukuvuosi tuo eteen uusia juttuja. Reilu kuukausi sitten, juuri siinä arjen alun kynnyksellä se iskikin tajuntaan kerralla – esikoisen haastavimmat vuosiluokat, kolmonen ja vitonen, alkaisivat meillä kahden nuoremman toimesta nyt samanaikaisesti. Oh joy! Arjen alussa ja oppimisen haasteissa meitä riensi sopivasti jeesaamaan Minisun Omega Junior, jonka kanssa tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä.
Ovathan lapset tietysti keskenään erilaisia, eikä vanhimmaisen koulupolun perusteella voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta myönnän olleeni vähän haluton tämän kouluvuoden edessä. Kolmosluokalla taisteltiin aikanaan ennen muuta siitä, että kokeisiin pitikin yhtäkkiä alkaa lukea ja valmistautua, vitosluokan uudet oppiaineet ja esimurrosiän ensikuohut olivat sitten se seuraava taistelutanner. Tosin näin jälkikäteen olen ihan tyytyväinen, että jaksettiin vatvoa ja vaatia. Nykyinen kasiluokkalainen on hyvin tunnollinen ja vastuullinen nuori nainen.
Erityisesti tuntosarvet ovat pystyssä nyt kuitenkin vitosluokkalaisen kohdalla. Poika on pärjännyt koulussa aina hirmuisen hyvin ja ollut nopea oppimaan. Samaan aikaan kaveri on kuitenkin myös aika eloisa tapaus. Ei nyt seinille hypi tai riehu, mutta viihtyisi urheilun, kavereiden ja pihapelien parissa vaikka aamusta iltaan. Ja kun etenkin kesällä sahuri sai painella menemään aika vapaasti, pulpettiin istahtaminen vaati taas arjen tullen omanlaistaan malttia. Uutena oppiaineena jätkällä alkoi historian lisäksi pitkä saksa, omasta toiveestaan. Kun yhtälöön lisätään viisi treeni-iltaa viikossa, turnausreissut ja tietysti kaveriaika, ollaan jo aika vauhdikkaissa tunnelmissa.
Juuri oppimiseen ja keskittymiseen kasvava lapsi ja nuori tarvitsee vähän jeesiä, kuten tää meidänkin vitosluokkalainen elohopea. Saatiin kaupallisen yhteistyön merkeissä testiin Minisun Omega Junior -kalaöljyä, joka on annosteltu tenavien makuun sopiviksi, värikkäiksi geelipaloiksi. Ainakin meidän porukalle tämä oli varsin mukava uusi tuttavuus, olen nimittäin lasten vauvaiästä saakka ollut mestari unohtelemaan vitamiinitippoja ja -tabletteja, ja kalaöljyt on useimmiten päässeet happanemaan pulloihinsa, koska… noh, ne vaan maistuu aika pahalle. Nämä Minisun Omega Junior -geelipalat sisältävät siis sekä erityisesti pimeään vuodenaikaan tärkeää D-vitamiinia että korkealaatuista kalaöljyä, joka turvaa oppimisen kannalta tärkeiden omega kolmosten saannin.
Muksut tykkäsivät geelipalojen makeasta mausta ja muistavat jo itse napsauttaa paketista palan itselleen aamiaisen yhteydessä. Geelipalan suutuntuma on veikeä, eikä kalaöljyn tunkkaisesta mausta ole tietoakaan. Yksi geelipala päivässä riittää takaamaan riittävien rasvahappojen ja D-vitamiinin saannin, ja omalta osaltaan tehostaa ja tukee kehittyvien aivojen toimintaa. Kun etenkin kesän jälkeen siellä pulpetissa istuminen ja keskittyminen saattaa olla pöksyissä juoksevien muurahaisten takia hieman hankalaa, on hyvä itseäänkin muistuttaa huolehtimaan siitä, että muksut saa tarvittavat levon ja ravinnon, sekä tietysti nämä tärkeät vitamiinit.
Nyt, reilun kuukauden arkirutiinien jälkeen aletaan vähitellen päästä kesän kikkailun jälkeen jyvälle, että mites tää taas menikään. Tytöt ovat napanneet koulutöihinsä kiinni huolella ja poikakin jo vähitellen löytää malttia tehdä hommat hutiloimatta. Meille Minisun Omega Juniorit jää arkeen kaveriksi varmasti pidemmäksikin aikaa. Näitä hauskoja geelipaloja myydään muuten apteekeissa.
Mites siellä ruutujen toiselle puolella on lähtenyt arkirutiinit rullailemaan? Tarvittaisko teillä jeesiä opintoihin keskittymiseen? Entä millaisia haasteita koulujen tai päiväkodin alku on tuonut teidän perheen arkeen? Kerro kommenttiboksissa ja osallistut Minisun Junior -vitamiinipaketin arvontaan (arvo n. 60 €)! Skaban säännöt löytyy täältä. Arvonta-aika jatkuu viikon ajan, eli maanantaille 2.10. klo 10 saakka.
-Päivi
Yhteistyössä Minisun Omega Junior
Juniorilla sujuu kyllä hyvin, mutta äiti meinaa unohdella milloin mitäkin mm ne metsäretkien eväät. Minisun tulisi tarpeeseen kyllä !
Aikaiset herätyksen on tuskaa koko perheelle!
Kyllä olis tarvetta jotain nappeja vetää koko perheen, että pysyis mukana tässä arjen tiimellyksessä. ? Tiitu
Meillä perusarki alkoi pyörimään vasta viime viikolla, kun loputkin lasten harrastukset alkoi. Esikoinen aloitti koulun ja on tykännyt kovasti. Ainoa harmi on pidemmät päivät, mutta eiköhän niihinkin totu. Arjessa riittää vauhtia. Jaksaminen taataan monipuolisella ruoalla ja vitamiinitkin on hyvä taas muistaa!
Meillä arki sujuu jo rutiininomaisesti. Olen todella ylpeä molemmista tyttäristäni, jotka melko omatoimisesti hoitavat aamutoimensa ja pärjäävät iltapäivän ja alkuillan kriittiset tunnit mallikkaasti. Joskus on jopa jauhelihakastike odottanut töistä palaavaa:)
Läksyjen teossa iskee välillä tyhmät päät yhteen sekä äidillä, että tyytärillä. Mutta kaikesta selvitään, kun otamme pieni huilitauon toisistamne ja palaamme tuorein silmin pulmallisten läksyjen ääreen.
Jostain syystä joka syksy on sama juttu, meikäläisellä on pinna kireellä, kun tuntuu olevan niin kauheasti kaikkea! Töiden jälkeen saa juosta kellon kanssa kilpaa: esiteinin läksyjen ja kokeisiin lukemisen apuna, saman esiteinin tsemppausta sekä mielenmyrskyjen ja murheiden ratkaisua, koirakin tarvitsee ruokaa ja useamman lenkin, tee ruokaa, vie harrastukseen, puolisoakin olisi ihan kiva huomioida (positiivisesti)…ai jaa, että pitäis itsekin harrastaa jotain..juu ei tosiaankaan. Jossain vaiheessa onneksi palaset loksahtavat kohdalleen ja hommat alkavat mennä omalla painollaan. Niin tänäkin vuonna :).
Kyllä se arki jo rullailee, vanhemmat töissä ja esikoispoika 2-luokalla, ja tytär eskarissa. Huomaan että pojassa on samankaltaista “kesävauhtia” vielä, eikä läksyjenteko vielä meinaa napata. Tähän päälle harrastukset niin lisäpuhti ei olisi pahitteeksi! 🙂
Arki paiskautui päin naamaa jo elokuun alkupuolella, kun koulu ja harrastukset alkoivat samoihin aikoihin.
Vitamiinit ovat meillä jatkuvassa käytössä. Kesällä vähän vähemmän, mutta syksyllä tuntuu ettei tuplanakaan vaikuta.
Jos tuote tosiaan maistuu lapsille, niin tänne kokeiluun! Tämä mutsi on ehkä hajamielisin vitamiinien tarjoaja, mutta onneksi monipuolinen ruokavalio on osa arkea.
Ja mikähän tuote auttaisi äidin muistamattomuuteen. Dementia tuntuu iskevän päälle itselle, muksut tuntuvat jaksavan paljon paremmin.
Kolme kovasti vilkasta lasta (kaikki alakoulussa), miljoona harrastusta, kiireiset vanhemmat vaativine töineen. Koko perhe tarvitsisi mitä tahansa tukea vauhdikkaaseen arkeen, joten mukana arvonnassa olemme ?
Tokaluokkalaisen kouluarki on lähtenyt rullaamaan lähes pelottavan hyvin. Tasapainottava draama iskeekin sitten kotiovella vasten kasvoja. Reippautta kun ei meinaa riittää sekä kouluun että kotiin. Onneksi ollaan jo pikkuhiljaa yhdessä opittu luovimaan pahimmat karikot. Ainoana aikuisena arjessa tuntuu, että usein oma pää on se, joka vaatisi hiukan lisäravinteita. Onneksi huumorilla pääsee pitkälle ja vielä sen ylikin.
Kyllä se aiheuttaa eniten haastetta, että muistaa kaikki mörrimetsät, nallematikat, liikuntatunnit ja valokuvaukset. Eikä tilannetta ainakaan helpota yhtään näin heti syksyn alkuun saatu viesti “koulussa ja päiväkodissa havaittu täitä” ?
Välillä ottaa muistamiset koville, sekä äidillä että lapsilla. Kalenteri kovassa käytössä. Jos en kalenteriin menoja laita, niin varmasti unohtuu. Vielä kun muistais kattoa sitä kalenteria ?
Arki on lähtenyt syksyllä käyntiin vähän toisella tapaa kuin alkuperäisistä suunnitelmissa oli kaavailtu. Lapset on saatu kouluun , mutta itse vielä rypistelen sairauslomalla kotona. Arki ei siis vielä tunnu arjelta, mutta olisikohan tämä nyt sellainen “pehmeä lasku” arkeen?
Päiväkodin aloitus on tuonut mukanaan valtavan määrän flunssaa, yskää, korvatulehdusta yms., mikä tuntuu tarttuvan koko perheeseen. Jaksamista ja uutta energiaa tuntuu tarvitsevan koko perhe tämän arjen pyörittämiseen, sillä koko ajan joku meistä sairastaa! 😀
Tutulta kuulostaa, vaikka meidän aktiivinen ja liikunnallinen hulivili aloitti vasta ekan luokan! Siskonsa nelosella, eikä murkkuilu vielä onneksi myllerrä… 😉
2luokkalaisella on edelleen vaikeuksia jaksaa keskittyä koulujuttuihin. Sitä huudon määrää ja kiukkua… Ei voi käsittää miksi lapsi ei ota neuvoja vastaan. Äiti vaipuu kohta epätoivoon ja ei tiedä mitä tehdä. Wilma paukkuu kun pojan testien tulokset ovat matalahkot. Ei ole kunnon harrastusta missä olisi hyvä ja itsetunto paukkuu ?
Meillä vanhempi siirtyi kolmannelle ja nuoremmalla alkoi koulu – samaan aikaan viimevuotinen tuttu pieni eskari vaihtui järjettömän isoon kouluun ja järjettömän isoon ryhmään. Kiusaamisilta ei olla vältytty, koska joukossahan tyhmyys tiivistyy. Meidän 7v on vielä niin empaattinen ja maailmaarakastava, että vaikka häntä ei itseään kiusata, joka ilta keskustellaan siitä miksi muita kiusataan. Ja miten pahalta se mahtaa tuntua. Täällä äidin sydän on huolta pullollaan, samalla kun olen todella ylpeä pienestä joka niin aktiivisesti asettuu heikompien puolelle ja heitä puolustamaan.
Nuoremmalla koululaisella unohtuu välillä läksyjen teko tai kirja kotiin. Merkintöjä on tullut wilmaan. Muuten arki on lähtenyt rullaamaan melko sujuvasti.
Nelos- ja tokaluokkalaisen kouluarki rullaa mukavasti, kun muistaa ja malttaa tankata riittävästi unta ja ravintoa :). Syksyä kohti hämärtyviin aamuihin kaipaa kyllä itse kukin jo lisäbuustia vitamiinienkin muodossa.
Itse olen nyt syksyllä aloittanut kokopäiväisen työn. Kyllä huomaa, että väsyttää kovasti illalla 🙂 Jospa tähän tottuu 🙂 Lapsellekkin on raskasta kun päivittäin tarhassa on 🙂
Meillä rullaa hienosti. Esikoinen aloitti 3. luokan, minkä huomaa mm. siitä, että äidillä alkaa olla vaikeeta matikanlaskuissa jeesaamisen kanssa etenkin illan myöhäisempänä tunteina ? Että kalanmaksa mulle varmaan suuhun sitten vaan ???
Muutokset on aina raskaita. Kesän jälkeen on aina pieni väsymys, mutta se menee ohi kun pääsee takaisin arkiseen rytmiin 🙂
Vitamiinit tulis tarpeeseen et saa murkkuikäiset aamulla ylös ja kouluun ajoissa.
Täällä 4 luokkalainen vauhtihemmo, joka harrastaa tavoitteellisesti ja jolle se harrastaminen on koko elämä. Tänään olen viimeksi istunut opettajan kanssa alas miettimään, kuinka saada tilannetta rauhoittumaan ja poika innostumaan koulutyöstäkin vähän paremmin. Saattaisi olla kaikki mahdollinen jeesi tarpeen!
Lisäksi taloudessa myös suorittaja-esikoinen, joka paahtaa juurikin tuota viidettä vuosiluokkaa. Kova poika suorittamaan, kahta A-kieltä täälläkin opiskellaan, suorittaa koulua muutenkin hyvin arvosanoin ja harrastaa paaaaaaaljon ja tavoitteellisesti hänkin. Ei olisi ollenkaan huono veto pieni omega3-lisä hänellekään!
Mukana arvonnassa tottakai!
Mä kun oon niin pähee mutsi että unohdan aina ostaa ne vitamiinit… Ja sitten kun kerrankin muistan niin ne on muka aina loppu.
Meillä seiskaluokkalainen, kolmosluokkalainen ja päiväkotilainen. Ja työssäkäyvät isä ja äiti. Ja kellariremontti kesken. Harrastuspalettiakin löytyy kiitettävästi. Ja mää täytän ens vuonna nelkyt! 😮
Kyllä tähän syksyyn nyt jotain nappeja tarttis. Arvonnassa mukana!
Kyllähän tässä melkoisessa ruuhkassa eletään. Ei voi puhua enää ruuhkavuosista, paremminkin ruuhkaa elämässä :). Vanhin tytär asuu ja opiskelee omillaan. Toiseksi vanhin lapsi lähtee tammikuussa armeijan harmaisiin ja perheen nuorimmat aloittivat 5 luokan (poika) ja 2 luokan pieni prinsessa. Töissä menee matkoineen pitkät päivät, koululaisilla uuden opetussuunnitelman mukaisesti läksyä paljon ja joka päivä. Siihen päälle lasten harrastuksiin kuskailut, turnaukset, esiintymiset…pisteenä iin päälle keittiön kosteusvaurio ja siitä johtuen remontti. Itsellä alkaa tulla 50 kriisi. Kyllä tässä vitamiinille olisi käyttöä 🙂
Flunssa ehti jo iskeä vaikka kuinka oli luullut että kaikki vitamiinit sitä vastaan käytössä… Eli d-vitamiinit tulisivat tarpeeseen. Kai siihen syksyyn pitää taas vain tottua ja ottaa aika rauhassa, ei liikaa haalia ohjelmaa, vaan enemmänkin sitä kaakaokuppi kädessä viltin alla oleilua sohvalla 🙂 Leppoisaa syksyä!
Mukana arvonnassa! 🙂 jos nää tuo jeesiä keskittymiseen, niin kyllä kiitos ;D
Jes, mutta jos parantais vaikka tota teini-ikäisen muistia vähäsen, keskittymisen ohella. Sälli kun ei muista mitään lippuja ja lappuja vanhemilleen näyttää ja vanhempana ei niitä aina muista ees pyytää
Wilma pelastaa paljon kahden teinin kanssa, joista vanhempi asuu n.150km päästä kotoa. Jos rehellisiä ollaan, niin toivotonta, kaikki on rempallaan enkä vieläkään ikävä kyllä osaa lukea ajatuksia.
Flunssat ja muut sairastelut rassaavat muuten ihan perushyvin toimivaa arkea.