Se on kuulkaas kokonaista kaksi päivää jäljellä armorikasta vuotta 2015. Koitin tossa tämän päiväisellä Turun reissulla hiukan fundeerata, että minkäslainen vuosi tämä nyt sitten oli. Mitä tapahtui, tapahtuiko mitään ja oliko tästä nyt kellekään mitään iloa.
Koska tämä bloggaajan elämä on ihan ensteks pöhköintä hommaa, jouduin tietysti tarkistamaan vuoteni kulun täältä. Enhän mä muuten mitään muista. Täältä löytyy kuitenkin raportoituna (näemmä) niin itkut, naurut, onnistumiset, kuin ryssimisetkin. Ei tämä nyt ehkä mikään ihan huippuvuosi ollut (onko sellasia ylipäänsä?!), mutta muutama pointteri selailussa kyllä nousi esiin.
Vuoden alussa sain ilahduttavan puhelinsoiton ja kutsun paikallislehden kolumnistiksi. Olin tietysti valtavan innoissani, oli jotenkin lapsellisen ilahduttava kokemus nähdä ensimmäinen oma juttu printtilehden sivulla. Syksyn myötä homma laajeni käsittämään myös muita, toimituksellisia juttuja, joita olen kirjoittanut niin paljon, kuin vain olen ehtinyt. Ehdottomasti vuoden kohokohtia ja mahdollisesti myös suuri käännekohta lopulta ammatillisessa mielessä.
Keväällä herätin sekä pahennusta että ymmärrystä kirjoittamalla tämän. Viikon aikana blogissa vieraili ennätykselliset 44 000 yksittäistä kävijää. Pääsi vähän yllättämään.
Pakkasin myös kimpsuni kertaalleen ja muutin blogeineni Bellaan. Järjestin ensimmäisen lukijatapaamisen “Spurgulenkin” merkeissä. Saattelin pienimmän lapsen kouluun. Kävin parhaan ystäväni kanssa huippureissulla Oslossa. Otin päätyön oheen pari blogia, lehteen kirjoittamisen, erään seuran sosiaalisen median ylläpidon ja vähän muita pikku juttuja. Tajusin ottaneeni liikaa.
Vuosi ei ole pitänyt sisällään siis varsinaisesti mitään järisyttävää, mutta monia pieniä juttuja kuitenkin. Sellaisia, jotka mahdollisesti vaikuttaa elämään vielä myöhemmin ja pitkään.
Keskiössä on vahvasti olleet työt. Tänä vuonna olen lopullisesti murtanut itseltäni sen illuusion, että olisin joskus vuosia, tai jopa kymmeniä, saman työnantajan palveluksessa, kuten vanhempani aikanaan. Nyt olen päättänyt, ettei mun tartte sopia mihinkään valmiiseen muottiin, vaan voin valaa ihan omani. Aika helpottava ajatus.
Seesteisin vuosi tämä oli aikoihin. Ei juurikaan paskajäristyksiä, vaan suht tasaista eloa, niinkuin taisin vuosi sitten toivoakin. Ei kai häijympää, noin kokonaisuudessaan!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
