Tiedättekö sen tunteen, kun aloittaa uudessa työssä. Jännityksen, innon ja pelon tunteet sekoittuvat aikamoiseksi sekamelskaksi ensimmäisinä päivinä ja iltaisin olet väsyneempi kuin koskaan. Uusia asioita tulee hetkessä noin kaksituhatta ja vaikka kuinka yrittää muistaa, osata ja tajuta, ei ne vielä ensimmäisten päivien jälkeen mene kuin vettä vaan. Välillä tekee jo mieli kiljua, etten mää kyllä opi näitä koskaan ja juosta karkuun.
Onneksi joku fiksu aina noina hetkinä muistuttaa, että muutaman päivän jälkeen kai kenenkään ei oletetakaan vielä osaavan kaikkea. Niinhän se on. Pitää vaan muistaa ottaa rauhallisesti. Keskittyä. Kuukauden päästä sitä varmaan osaa jo jotain. Ainakin enemmän, kuin nyt.
Täällä totutellaan siis uuteen arkeen ja vähän uudenlaiseen rytmiin. Mutta ah, kuinka kivalta tuntuu viisipäiväinen työviikko ja työporukka. Ja varmaan se palkkakin, kunhan tilille rapsahtaa. 😉
Kuvissa brunssi kivan ystävän kanssa viime viikolta. Ihanan Kelorannan ihana Teija poikkesi aurinkoisena aamupäivänä kyläilemässä. Oli hurjan mukava pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia ihan rauhassa. Pitäis muutenkin tavata ystäviä useammin. Niin helposti vaan sekin arjen kiireiden keskellä unohtuu…
Mukavaa loppuviikkoa, ihanat!
-Päivi-
Just. Kerkesin jo miettiä, et ei voi olla totta – jollain on aina näin ihana aamupalapöytä…Onnea uuteen työhön! Mies tuli puutarhakerhosta ja kertoi.
Onnea uuteen työhön. Oppiminen on rankkaa mutta palkitsevaa. Herkulliset tarjoilut siellä.
Nälkä tuli… 😛 Oi, Teijalta näitä kuvia jo näinkin. 🙂 Paljon onnea uuteen työhön! ♥
millainen tää työ on,hipaseeko se yhtään vanhaa…..
Hei kiitos vaan emännälle! <3 Pitää ehdottomasti nähdä useemmin!