Niin että vielä kyllä lomailen ja maanantaina sitten niitä kouluhommia. Vaan ei siinä auta, kun herää sunnuntaiaamuna kylmässä hiessä, näkymätön veitsi kurkulla. Tuli ahdistus, paniikki, epätoivo. En saa sitä ikinä valmiiksi, en osaa, teen väärin, en pääse läpi.
Niinpä istuin ilman aamukahvia koneelle ja aloin paukuttaa. Välissä itkasin epätoivoiset krokotiilin kyyneleet, hälytin opettajan (joka onneksi vastaa näin pyhinäkin…) apuun ja sain tsemppiä jatkaa. Pusersin aamusta tähän saakka, ilman taukoja. Ja nyt se hiivatin lopputyö on muutamaa liitettä ja tarkistusta vaille valmis. Voi olla, että se tulee tarkistuksen jälkeen punakynää täynnä takaisin, mutta helpompihan se valmista sontaa on muokata, kuin vääntää kokonaan uusi. Vai häh?
Ehkä mä sittenkin valmistun tammikuun puolivälissä. Tai voihan olla, että katsovat säälivästi ja lähettävät takaisin opintielle. Mutta parhaani olen ainakin tehnyt.
Oisinkohan ansainnut lasin viiniä..?
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Hyvä SÄ!
JESSS!
Heti viinille siitä 🙂 Oot sen todella ansainnut.
Otin lasin kylmää valkkaria. Kyllä teki terää! 😀
Väitgäidin, että pullollisen… vähintään.
Voi apua. Onneks hei ei ole montaa kirjoitusvirhettä kolmessa sanassa 😂.
En kestä! Joko sä sen pullollisen ehdit vetää ennen kommentoimista? 😀 😀
Hyvin se menee, hengitä ja lasillinen (pullo) viiniä lääkinnällisiin tarkoituksiin 😉
Kyllä! Oli pakko ottaa lääkinnällinen lasillinen heti eilen illalla! 😀
Todellakin olet ansainnu ison lasillisen viiniä.
JES, niin mustakin! 😀
Onnea!!! Toi tunne on jotain niin hienoa! Nyt voit lomailla sitten huomenna :).
On! Siis ihan epätodellinen fiilis. Ja vaikka vielä muokkaamista varmasti on, tosi tosi vahvasti voiton puolella ollaan! Tänään oon pysynyt visusti pois kouluhommien ääreltä. 🙂
Voi saisinpa saman draivin jostain. Valmistumisesta uupuu tasan opinnäytetyö. Ja tuntuu, että maratoninkin sais helpommin suoritettua (laiskumukselle). Voiko udella, että mitä opiskelet?
Mutta hienoa, että sait homman alkuun, pitää jostain kaivaa raivo päälle ja pyrkiä samaan ite välipäivinä.
Paniikki on paras persuuksille potkija. Kun deadline lähestyy ja ahdistus kasvaa, niin väkisin sitä näköjään saa itsestään edes jotain irti!
Mä opiskelen oppisopimuksella markkinointiviestintää, ihan ammattitutkinto kyseessä siis. Oikeasti ei mikään maailman vaativin tutkinto, mutta kyllähän se koville tässä kaiken arjen ja työnteon ohella meinaa silti otella. 😉
Tsemppiä lopputyöraivoon sinne!!!