Mitä helvettiä? Tässähän pitäis olla postaamassa urakalla kuvia biitsiltä, auringosta ja varpaista hiekassa, mutta täällä mä koitan saada itseäni väkisin hyvälle tuulelle. Ihme tunnevammanen minäkin. Mutta näköjään maanantai on maanantai lomallakin. Jostain syystä aamusta asti on vituttanut, ahdistanut. Koska näin loman ensimmäisenä päivänä, jos joskus, kannattaa esimerkiksi murehtia sitä, että loma on kohta jo ohi. Tai miettiä ainoastaan harmillisia asioita noin muuten. Koskas niitä muutoin kun lomalla.
Sen lisäksi, että kaikki muu ottaa nuppiin, en voi katsoa tänään peiliin ollenkaan. On sitten aivan uudenlainen ruma-turha-tyhmä-läski-possu-läski -päivä. Sain sentään raahattua tämän valasmaisen olemukseni edes käymään kaupungilla, sielläkin tuntui että vähintään joka toinen ohikulkija ajatteli, että siinä onkin tynnyri, joka on vähintään yhtä pitkä, kuin paksu. Olin vartin ja tulin takaisin kotiin piiloon.
Ehkä nyt olisi vaan parempi keskittyä tekemään ihan jotain muuta, kuin tiski- tai pyykkivuoren raivaamista, niin tuntuisi enemmän lomalta, eikä siltä kammottavalta vanhempainvapaalta. Tosin lapset on aistineet äidin aurinkoisen mielen kilometrin päähän ja pysytelleet aika hyvin poissa kintuista. Ja syöneet tiuskivan äidin ansiosta einespinaattilättyjä. Joko sitä mother of the year -pystiä saa hakea?
Bloggaaminenkin on tuntunut vähän pakkopullalta viimeiset viikot. Tuntuu, että suollan kerta toisensa jälkeen vaan yhdentekevää sontaa, joka ei kiinnosta ketään. Harmittaa vietävästi tehdä aina kaikki vaan vähän sinne päin. Olisi ehkä ollut paras pitää ihan suosiolla lomaa tästäkin.
No, oikeastihan tämä kyllä muuttuu iloksi taas. Todennäköisesti pikemmin, kuin huomaankaan. Näitä päiviä vaan tulee ja menee. Kyl te tiiätte. Ei vaan aina ole helppoa olla nainen. Ens kerralla sit niitä varvaskuvia. Aurinkoa. Sateenkaaria ja fakin hattaraa.
-Päivi-
Kuule! Täällä on ihan samat fiilikset.
Ensinnäkin minua ahdistaa ihan hitokseen se, että nyt kun ihmiset on lomalla, ne pyöräilee, lenkkeilee tai jopa veneilee meille kylään. Sitä odotetaan että kyllä se äiti ihminen siellä on kiillottanut joka nurkan ja leiponut suussa sulavat herkut pöytään KESÄVIERAILLE!
Eli toisin sanoen, minä täällä yritän pitää hiekat, heinät, kävyt sun muut ulkona harjan ja rikkalapion avulla PLUS heilutan imuria tässä helteessä sillä aikaa kun uuni tunkee lisää lämpöä mökkiin kun siellä on paistumassa markapiirakkaa niille hiivatin kesävieraille.
Puhelin vaan aina piipattaa “Hei me tullaan kohta piristämään teidän päivää, kiva nähdä oikein ajan kanssa!!!” Mitä helvettiä!?!?!
Minä kun lähinnä kaipaan lomaa näistä kaikista kotiaskareista. Mutta turha toivo.
Ei täälläkään upoteta varpaita hiekkaan vaan väännetään selkä kyttyrällä siivota ja leipoa jotta vierailla ois kivaa.
Oispa ees kesämökki josta en kertois kenellekään jotta sinne vois mennä piiloon.
Sympatiat siis sulle sinne!!
Nämä on näitä ja näillä mennään 😉
Voi hittolainen, anteeks mutta mua nauratti tää sun vuodatus. Kuulostaa niin hemmetin tutulta! 😀 Oikeesti ainut mahdollinen OIKEA loma taitaisi olla sellanen, että lähtee oikeesti vaan pois. Ei olis noi pölypallerot tossa naamalla koko ajan, eikä likaiset ikkunat ärsyttäis.
No, koitetaan selvitä! Tsemppii!
Älä nyt, ihan mahtavaa kun kirjoitat myös näistä fiiliksistä. Tällaisia päiviä on jokaisella ja silloin pitää vaan tiedostaa että se menee ohi ja antaa kaiken olla. Mönkiä sohvan nurkkaan, syödä tai ottaa drinksu, mennä nukkumaan ajoissa ja herätä paremmalla mielellä. Mä oon välillä niin kyllästynyt kiiltokuvablogeihin joissa aina saadaan niin pirusti aikaiseksi, on siistiä ja energiaa piisaa, syödään terveellisesti ja liikutaan, kaikki on niin ihanaa. Ja paskat, minä ainakin raahaudun kuolleena töistä, siivoon karvasissa, kuolasissa ja kurasissa verkkareissa nurkkia, laahustan kusettamaan koiria ja karjun pää punaisena kun toinen kiskoo ja räksyttää eikä tottele vaikka seisoisin päälläni. Ja pelkään loman loppumista vaikkei se ole edes alkanut. Tsemppiä vaan sinne ja sidukka kouraan, huomenna on jo kivempaa!
No sidukan jätin eilen juomatta, mutta lähdin kyllä illalla ystävän kanssa tuulettumaan. Helpotti kyllä! Viikonloppuna saattaa (taas…) mennä sitten sidukka jos toinenkin. 😉
Taitaapi olla ihan normaalia, etenkin jos sitä lomaa on odottanut pitkään, niin pitkään, että odotukset vääristyy :/ ..mutta huomenna on uusi päivä! 😀 ..mun mielestä sä oot tosi kaunis.
Niinhän se varmaan on. Helposti kuvittelee, että se loma on jotain autuaaksitekevää. Huoh…
Mutta kiitos. Sait hymyn kasvoille. <3
k
Höpö höpö! Sä kirjoitat loistavasti… “sä olet viisas nainen” 😉 muista se.
Voi kuule, mulla on vähän samat fiilikset. Eka lomapäivä ja nyt jo miettii että ei hitto kohta tää on ohi. Täytyy yrittää vähän muokata tuota ajatusmaailmaa :D. “voi että tätähän on vielä monta päivää jäljellä!” 😀
Hyvin sä vedät, älä huoli!
Kiitos! 😀 Ja tosiaan, ajatusmallia olis ihan hyvä vähän muokata. Vammasta, että aina sitä ajattelee automaattisesti negaation kautta kaikkea… Vaikka onhan tässä näitä lomapäiviä vaikka kuinka vielä! 🙂
Päivän piristys! Joskus sitä vain tuntuu juurikin tuolta. Tsemppiä!
Näinhän se on. Paska päivä on paska päivä, vaikka voissa paistais ja kermassa hauduttais. Tänks! 🙂