Kokonaista kolme päivää, ilakoi hän. Ja kokonaista kolme päivää myöhemmin ihmettelee, joko ne kokonaista kolme päivää muka meni. Jo.
Lapset ovat parhaillaan matkalla kotiin ja läppärin kaivoin heti aamulla esiin. Tosin siirsin herätystä tunnilla, koska olisin halunnut vielä hetken vaan olla.
Tärkein lomahavainto lienee siis se, että jokainen tarvitsee lomaa. Vaikka kuinka tekisi maailman parasta työtä ja hommaa, jota rakastaa, on ihan jo henkisesti välttämätöntä irtaantua välillä ihan kokonaan. Tämän tyyppisessä työssä, jota mä teen, se irtaantuminen on yllättävän haastavaa. Sähköposti laulaa, olit sitten vapailla tai et, ja kun ei ole ketään, jolle vastuuta siirtää, vastaaminen on hoidettava itse. Vaatii oikeasti aikamoista luonteenlujuutta sulkea kone edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi. Kaikkein järkevintä olisi varmaan lähteä kokonaan pois kotimaisemista ja sulkea koko tekninen vehkeistö kokonaan.
Heti perään toisena havaintona ehdin huomata, että kolme päivää ei oikein vielä mene lomasta. Arjesta ja työasioista irtaantuminen vie aikansa. Tällaisen muutaman päivän vapaan aikana sitä ehtii päästä hieman lomailussa alkuun, kunnes onkin jo orientoiduttava takaisin työmoodiin. Se on vähän niinkuin se tippa, jota on kieli pitkällä nuolaisemassa, kunnes se kuitenkin tipahtaa juuri ennen kuin ehdit lipaista.
Kolmas havainto yllätti täysin. Ilman lapsia on jo toisena päivänä aivan tolkuttoman tylsää. Aina olen paasannut, että kuuluu saada sitä yksinäistä ja vastuutonta aikaa ja olla ihan kahdestaan. Samaa mieltä olen toki edelleen, mutta pääsi todella yllättämään, miten jo toisena päivänä oli tosi tyhjä olo. Iltapäivällä löysin itseni sohvalta istumasta ja kuuntelemasta pesukoneen linkousta. Huolestuin vähän. Tosin tähänkin ehti vasta tottua ja nyt muksut ovat tulossa jo kotiin. Mutta hyvä, että tulevat. Täällä onkin liian hiljasta. Siistiä. Rauhallista.
Neljäntenä ehdin huomata, että asiat näkee ihan eri valossa, kun on hetki aikaa pysähtyä. Niinkuin nyt vaikka tämän kodin. En muista koska oltais viimeksi seisty yhdessä pihalla suunnittelemassa jotain pihaan tai talon remontointiin liittyvää, saati oltu edes etäisesti kiinnostuneita jostain pihanhoitoon liittyvistä askareista. Samalla tavallaan aika surku, kuinka paljon omaa aikaansa uhraa muulle, kuin kotipesälleen. Eihän sen ihan niinkään pitäisi mennä.
Mutta se siitä lomailusta. Nyt on taas vähitellen orientoiduttava töihin. Eiköhän tää tästä lähde. Mutta sen verran tämä myös opetti, että kokonainen viikon aion jossain välissä lomailla. Ihan jo omani ja läheisteni mielenterveyden takia.
Mites teidän lomat? Juu vai ei?
-Päivi
Vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa. Lomien kannalta aika paska veto. Eli juurikin tuon mielenterveysviikon pidän, tuli sitten konkka tai ei. Tosin se mielenterveys meni jo anopin valituksesta, kun lapset kärsii jne…
Argh! Noista muiden valituksesta menee kyllä mielenterveys hyvin herkästi… lomaa on pakko pitää. Myös noista valituksista!
No täshän tää loma kuule etenee, virallisestihan oon toki hoitovapaalla. Mut loma kun loma, eli ei lomaa kun lapset pitää aina niin mukavasti arjessa kiinni. 😉 Ruokahuolto lounasaikaan tosin sujuu sutjakkaasti leikkipuistossa, nyt kun stadilaisia taas ollaan. (“Ilmainen” puistoruokailu) Tästä tulikin apropoo taas mieleen se parin postauksen takainen ruoka-aiheinen kirjoituksesi ja sen kommenttiketju..ah, niin paljon olisi ollut kommenttia vielä heittää, mutta ei aikaa tiputella sanoja viisaasti. Harvoin mulla noin särähtää, mutta asenne oli tällä terveyden suurlähettiläällä niin luotaan työntävä. On itseasiassa ihan virkistävää heittäytyä “tyhmäksi” ja antaa muiden päteä. Aika paljon tiedän ravitsemuksesta minäkin, mutta ite olen valinnut tien jossa nautinto on sallittu, eikä pikkuasioista nipoteta. On oikeastaan aika helvetin elitististä täällä pohjolan perukoilla pohtia, kun minä nyt tämän rypsiöljyn sijaan haluan voidella kehoni sisältäpäin macadamiaöljyllä. Ja satunnaisesti myös kookoksen kelpuutan. Terveys ei ole vain sairauden puuttumista vaan henkilökohtainen kokemus.
Noni, tilulilu, jos sitä iltakaljan hölpäsis, kun vanhemmatkin lapset on saateltu unille. Reipasta ja nautinnollista arkea sulle! Tääl ollaan.
Sylvia
Hihihi, mä odotin enemmänkin ton tyyppistä kommenttisettiä, mutta tää oli harvinaisen jäärä tapaus. Tosin on aina helppoa vaan käydä toteamassa, että minä osaan tämän homman kunnolla, näin se menee ja nyt poistun. 😀
Mä meinasin ottaa tossa miehen valmistamaa pizzaa pari palaa. Omnom.
1 päivä enään ja sit loma. Silmät, sormet ja mieli huutaa hoosiannaa. Tällä viikolla tunteja takana 12 x4. Yhden päivän vielä jaksaa. Lomaaaaa