Voi tätä alkuvuotta. Yks on sata päivää ilman viinaa, toinen lankuttaa, kolmas kyykkää, neljäs ilmottaa ettei ainakaan aio tehdä seuraavaan sataan päivään yhtään mitään, vähiten osallistua mihinkään haasteeseen.
Mä kuulunen ehkä varovaisesti tohon viimeseen ryhmään. Varovaisesti siksi, että taisin just viime kerralla ilmoittaa osallistuvani lukuhaasteeseen. Mutta se oli sellainen leppoisa, pakoton haaste. Mukava. Sen sijaan musta ei ole noihin lankuttajiin (hei miettikää ny, kyllä uppotukki olis lähempänä), alkoholia käytän sen verran maltilla, etten koe haasteita sen osalta tarpeelliseksi. Enkä myöskään lupaa osallistua juoksukouluun, pyhäkouluun, uimakouluun, enkä edes siihen perhanan autokouluun (tarttis, tiiän).
Mutta koska jotain uutta ja fressiä kuuluu uuden vuoden alkaessa tehdä, ni mä siirsin sohvaa. Juu, kuulkaa. Se on nyt seinustalla, kun se ennen oli ikkunoiden edessä. En tiedä, kuinka surulliseksi se mun elämäni tekee, mutta oon ihan liekeissä! Tällänen järjestys on ollut viimeksi neljä vuotta sitten, ihan ku ois muuttanu! Mut ehkä mä vaan osaan iloita pienistä asioista. Tai sit oon hiukkapikkasen säälittävä.
Voin mäkin silti jotain vähän yrittää luvata. Tai itteni haastaa. Lupaan parhaani mukaan käyttää paikallisia palveluita. Suosia oman kaupungin pikkuliikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. Kannattaa paikallista, pientä elokuvateatteria ja hienoa teatteria. Hommata lippuja konsertteihin, enkä vain meinata. Aktivoitua vielä lisää paikallisurheilun seuraamisessa. Maksaa edelleen kiltisti myöhästymismaksuni kirjastoon. (jollainhan sekin toiminta on rahoitettava…) Osallistua paikallisiin tapahtumiin yhä vain enemmän.
Ja nautiskella kaikin aistein vapaudesta siirtää sohvaa. Yli 100 päivää.
-Päivi-
100 päivää nautiskelua voisi olla asiallinen haaste 😀
Oi kyllä! Tai jopa 365 päivää! 😀
Täällä nousi peukut ja varpaat pystyyn oikealle asenteelle. Tänä päivänä on tärkeää suosia paikallisia <3 Sen kun muistas moni muukin! Terkuin serkkumamma Annukka
Ehdottoman tärkeetä! Mä koitan ainakin skarpata ja tehdä oman pienen osani paikallispalveluiden säilymiseksi. Terkkuja teidän koko porukalle meiltä! 🙂
Paikallisuus on kaunista – hyvä sinä! 😀 Kauniita kuvia myös, on vissiin ollut siivouspäivä?
Noooh, sen verran oli siivouspäivä, mitä kuusenvieminen edellytti. 😉 Kyllä tänään vissiin on taas imuriin tartuttava.. plääh!
Oiva lupaus, tykkään. Se sai mut toivomaan, että asuisin itsekin vähän pienemmässä kaupungissa ja voisin ylpeänä tunnustaa “paikallisväriä”. Rakastan kyllä kotikaupunkiani ja sen ihmisiä ja ilmiöitä, mutta ei se oo sama. Hyvä sinä!
Onhan näissä pikkupaikoissa aina ne huonotkin puolensa… (niinku tietty kaikissa). Mutta mulle tämä paikka on valtavan tärkeä ja pidän aina oman pienen kotikaupunkini puolia. 🙂
Yhden asian lupasin; vietän vähäsokerisemman tammikuun. Ja varmaan jatkan sitä sitten loppuvuoden, mutta se nyt oli taas semmonen ajankohtanen juttu.. ei liity mitenkään tähän uuden vuoden hömpötykseen! 😀
Se on tietty hiukan vaikeeta, kun tälleen koulussakin istuessa opettaja puhuu Fazerin Sinisestä.. suklaata.. raaah!