…and then you die. Nyt se iski siis virallisesti uudestaan. Kammottava, ahdistava, kolmenkympin kriisi. Ku mittään en ossaa, mittään en tiijä, mikkään ei kiinnosta ja koko elämä pyörii n. puolen kilometrin säteellä kotiovelta. Jotenkin tämä tänään täyteen tullut kolmeyks tuntuu tuhannesti pahemmalta, kuin pyöreät vuosi sitten. Ehkä pientä vaikutusta on toki tällä samaan aikaan tapahtuvalla elämänmuutoksellakin… Kauppa loppuu. Enkä yhtään tiedä, mikä alkaa tilalle. Vai alkaako mikään.
Pään sisäistä hajoilua kuvaa myös hyvin tämä meidän upea kämppä. Niin on nättiä ja seesteistä. Not. Mutta kun ei mikään nappaa, vähiten siivoaminen. Ruoanlaitto. Pyykit. Nuhat. Kiukuttelu. Ja tämä ainaisesti jatkuva talvi.
Saisko kuukauden irtautumisen tästä kaikesta? Yksin, pelkästään omien ajatusten kanssa. No viikko edes? Viikonloppu? Ei vissiin. Parempi siis kai taistella tätä nuupahtamista vastaan jotenkin muuten. Jospa vaikka aluksi kävis muuallakin, kuin kotona ja töissä. Saattais vahingossa vaikka piristää. Jos yhtä asiaa sais toivoa, se olis työyhteisö. Tai no, ihan ensin tietenkin työ. Mutta pliis sellanen, missä olis hyvä porukka. Viime viikon jälkeen mä oikein huomasin, kuinka puuduttavaa onkin ollut pakertaa pitkään yksin, vaikka itsekseni viihdynkin.
No, kriisejä tulee ja menee. Nyt tuli. Ja kohta se menee. Toivottavasti opettaa matkalla jotain. Vaikkapa sietämään tätä toisinaan hajottavaa arkea. Ja siivoamaan ahkerammin.
Nyt on ehkä parempi vaan ottaa kipollinen synttärijätskiä, mennä ajoissa nukkumaan ja koittaa aamulla herätä ilman tätä tikkua hanurissa. Jospa se aurinko paistais taas. 😉
-Päivi-
Voimia! Kyllä se aurinko taas kohta paistaa!
Paistaa, paistaa! Ihan varmasti. :)-Päivi-
Eipä tuossa ole mitään epänormaalia, verraten siistiäkin sitäpaitsi…Muista – asioilla on tapana järjestyä, toistan sitä itsellenikin monta kertaa päivässä.
Toi “asioilla on tapana järjestyä” on sellanen munkin motto. Siihen uskotaan. :)-Päivi-
Siis synttärit?? Onneks olkoon!Minäkin toivoisin joskus, että saisin olla hetken rauhassa omien ajatuksien kanssa. Sen aikaa, että saisin ajatukset edes jonkinlaiseen järjestykseen tai edes ajateltua ajatuksia :)Voimia, tsemppiä ja iloisia ajatuksia!!
Kiitos onnitteluista! Kyllä kaikille tekis toisinaan hyvää olla vaan omissa ajatuksissaan. Pitäis melkein olla pakollinen oppimäärä sitä lajia. :)-Päivi-
Kiitos jälleen kerran elämänmakuisesta ja rehellisestä postauksesta. Saat sympatiat, koitahan jaksaa! Kyllä se kevätaurinko vielä paistaa ja elämä kirkastuu! 🙂
Kiitos, AnuElina! Kyllä se aurinko taas paistaa, olen siitä myös varma. :)-Päivi-
Toivon aurinkoa risukasaan. Jos siitä jäää säteitä yli, lähetä ne mulle.VOimia, kaikki kääntyy toivottavasti parhain päin.
Laittelen tulemaan, jahka oon napsinu oman osuuteni. ;)-Päivi-
Sama menossa täällä, koitetaan sinnitellä… Kesällä lähden kahteen retriittiin, olemaan hiljaa ja tutustumaan ajatuksiini. Se tekee niin hyvää. Työyhteisöä kaipaan minäkin. Käyppä kurkkaamassa minkälaisen kaaoksen minä tallensin tänään 😉
Retriitti tekis varmaan oikeesti tosi hyvää, uskon. Täytyykin käydä kurkkaamassa teidän kaaosta myös. :)-Päivi-
Onnea! oot ollu ajatuksis <3
Kiitos. <3-Päivi-
Sielä on legoukkelit vallanneet talon 😉
Joo, mä en kyllä tajua, mistä niitä niin paljon aina tuleekin! ;)-Päivi-
Voimia, tsemppiä ja uskoa siihen, että kaikki lopulta järjestyy ja kaikelle on tarkoituksensa. Kirjoitat niin ihanasti ja rehellisesti – kaiken takaa näkyy sun lämmin ja positiivinen asenne elämään <3
Voi kiitos! Parempi se on vaan kirjoittaa niistä negatiivisistäkin… eihän tässä pelkästään ruusuilla tanssita. :)-Päivi-
Voi että niin samoja ajatuksia täälläkin!!! Olen ihaillut rehellisyyttäsi jo joitain kuukausia täällä takaviistossa. Harva uskaltaa sanoa ääneen ne sanat ja tunteet, joita kuitenkin meistä hyvin moni kokee. Hyvä sinä!! Teillä on ihana koti, älä anna pienen epäjärjestyksen haitata sitä. Sotkuun, epäjärjestykseen, kaaokseen voi ehkä tottua, tai ainakin tottua siihen ettei se niin hirveesti ottais takaraivoon. Jotkut oppii helpommin, tässä yks joka ei varmaan IKINÄ opi olemaan hyvällä tuulella sekamelskan keskellä. 🙁 Iloa ja valoa arkeesi! Toivon valoisaa jatkoa työrintamalla, kunhan olet ensin saanu hengähtää!
Voi että, kiitos Henna! On ihana saada näin kivaa palautetta, vaikka välillä musta itsestä tuntuu, että vaan valitan… Tämä antaa voimia myös jatkaa kirjottelua, kiitos! <3-Päivi-
Haluan kertoa omasta elämästäni, jos se yhtään helpottaa :)Kärsin kolmenkympin kriisistä muutaman vuoden, se alkoi jo pari vuotta ennenkuin täytin ja jatkui pari vuotta sen jälkeen. Erokin meinasi tulla siinä rytäkässä, miehelle sattui samaan aikaan kanssa pientä kolmenkympin kriisiä.Siitä selvittiin ja muutama vuosi myöhemmin kaikki tuntui vaan pahalta unelta ja olin onnellisempi kuin koskaan. No, vuosi sitten aloin huomaamaan itsessäni samoja piirteitä, tyytymättömyyttä omaan elämään, mikään ei tunnu miltään ja ympyrät on niin pienet. Ajattelin, että olenko masentunut vai mitä tämä on. Meni varmaan puoli vuotta, kun tajusin, että tämähän taitaa olla nyt sitä neljänkympin kriisiä.. Nyt tiedän jo, että tämäkin aikanaan helpottaa, vaikka ei siltä nyt tunnu 🙂 Voimia sulle ja toivotaan, että kevät tulee pian ja aurinko piristää mieltä 🙂
Kyllä helpottaa, kiitos! :)Onneks jo tässäkin iässä osaa suhtautua näihin ohimenevinä juttuina. Ja eihän elämä voikaan olla vaan tasaista tallaamista. Nää ylä- ja alamäet kuuluu kuvioon.Aurinkoa odotellessa! :)-Päivi-
Tuosta firman lopettamisesta sen verran että tärkeintähän onmillä tavalla sen lopetattaa…Konkurssin kautta jolloin iso määrä yhteistyökumppaneita ja tavarantoimittajia ovat vaikeuksissa kun ei itse pysty maksamaan omille toimittajilleen.Siististi alasajettu toimimattomaksi todettu yritys ei yrittäjän mainetta tahraa.Itse useampaa alaa koettaneena kunnes omani löytäneenä en edes ole ajatelluttoisten suhtautumista alanvaihtoon sinun tavallasi.Vielä pätee vanha sanonta: “Yrittänyttä ei laiteta” jokainen soveltakoot ajatusta omaan tarpeeseen.Kiitos sinulle ajatustesi ja elämäsi jakamisesta,niistä moni nuori on löytänyt jotain ja samaistunut mielessään.
Toivon todella, että joku teksteistäni jotain saa. Vertaistukea, voimaa, rohkeutta. Mitä tahansa. Koitan rehellisesti blogata myös vaikeammista aiheista. Tämä on mulle myös ilmaista terapiaa. :)-Päivi-