Juuri kun mä olen jotenkin saanu itseni vakuuteltua siitä, että oon ihan kohtalainen äiti vaikken askartele omaa saippuaani, säilö kurkkuja, marjasta tai vala lasten kanssa kynttilöitä, löytyy uusi rima ylitettäväksi. Tai mun kohdalla alitettavaksi.
Nyt ne letittää.
Kaikki some-kanavat pullistelee toinen toistaan upeampia palmikoita, idyllisiä, ylivalottuneita kuvia, hymyjä ja yhdessäolon riemua. Nämä näppäräsormiset äidit ahertavat aamuisin pellavapäisten tyttäriensä pehmeisiin hiuksiin putouksia ja ruotoja (niin mitä ja mitä?!) vailla ahdistavaa aamukiirettä. Viimeiseksi he vippaavat omat kiehkuransa upealle letille, ihan tuosta vaan, suit sait!
Selvää on, että tämä on täysin epäreilua. Olen niin kateellinen, että halkean! Meidän lapsilla ei, yllättäen, ole lettejä. Olen niitä onnettomia äitejä, jotka ehkä kerran viikossa muistaa muistuttaa lapsia harjaamaan tukkansa. Niitä, joiden lasten kuontalosta saattaa paljastua lehtiä, oksia ja pillimehun pilli. Tarina kertoo myös äidistä, joka kaivoi lapsensa pitkästä takkutukasta hapankorpun. Se en tosin ollut minä. Kai.
Jos meidän tytöt pyytää kampauksen hiuksiinsa, mä saan aikaiseksi ponnarin (mut hei, kuitenkin sivulle tai keskelle) tai sitten vaan ne ihan tavalliset palmikot. Yleensä en niitäkään, koska a.) ei ole aikaa, b.) ei löydy hiuslenkkiä, c.) joku huutaa, d.) kalanruoto? Mikä hemmetin kalanruoto?!
Ärsyttävintä on silti se, että nyt letittää sit isätkin. Viettävät isä-tytär-aikaa ja loihtivat upeita kampauksia ihan vaan siinä ohessa. Aamuisin, kun meillä huudetaan eteisessä ulkohousuja jalkaan, nää isukit ehtii istua rauhassa ja loihtia tyttärilleen ranskalaisia ja twistejä. Tosta vaan. Ja minä väännän kerta viikkoon sen saakelin sivuponnarin.
En osaa. Ei ole kärsivällisyyttä. Olen surkea.
Pliis letti-iskät ja –äiskät, saaks mun hapankorpputukat tulla teille letitykseen?
Pliis.
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Olet sinä hyvä…. ainakin kirjoittajana. Tämän päivän paikallislehdessäkin se todistettiin, sait kehuja kirjoituksestasi ja niitä pyydettiin lisää! Kyllä minustakin se kirjoitus oli hyvä.
Jätä suosiolla isälle se letityshomma. Ja sitä paitsi, jos sun lapset ei vaadi lettejä, niin tätsit.
Se oli kyllä kiva, se tekstaripalsta-juttu. Tuli tosi hyvä mieli. Varsinkin kun siellä yleensä enemmänkin haukutaan. 🙂
Osu ja uppos! Älä muuta sano. Onneks mun tytöllä on nykyään vähän olan yläpuolelle ylettyvät hiukset ja saa ne itse kiinni tarvittaessa. Helpottui se harjaaminenkin; mun valittaminen takuista ja tytön kiljuminen takuista. Se oli koettelemus, kun tansdiharrastuksen näytökseen piti tehdä nuttura. Mä sit vaan kattelin kuinka mun tekemässä pinnit ja hiustupsut tökötti. Muiden äidit osasi kyllä… No, tuo harrastus jäi nyt pois…
P.S. Se tangle teezer on muuten oikeasti tosi hyvä harja!
Meillä alkaa tuota vanhinta hiukan kiinnostaa letitysjutut ja toisinaan tekeekin pikkusiskolleen kampauksia. Onneks, ni mun ei tartte. 😀
Noi harrastusten hiustörröt kuulostaa just multa! 😀
Mä en osaa edes sitä sivuponnaria.
No mut Esko! Mä voin pitää sulle sivuponnarikurssin! 😀
Meillä on hei niin hyvin asiat, että tuo kymppivee opettaa äitille lettejä. Ei nyt tähän saakka muuta kuin kalanruodon, mutta jotain se on sekin. Ja meillä myös tyttö letittää Äitin hiuksia toisinaan ?. Tytöllä on just ne pellavaiset hiukset, mutta aivan hurjan ohuet ja nyt lyhyetkin vielä. Muutaman kerran kuussa saan tehdä letin tai ranskiksen. Mua myös harmittaa etten aamuisin ehdi laittaa tytön hiuksia, tyyppi jää nukkumaan vielä kun mä jo singahdan töihin.
Meillä kans 12 vee on hiukan kiinnostunu, joka sekin on siis enemmän kuin minä. 😀 Mä oon pienestä asti laittanu omaa tukkaani, mutta en oo koskaan oikein saanu kiksejä muiden hiusten letittelystä. Kai multa puuttuu joku hoivavietti. 😀
Mä voin letittää teidän lasten tukat siihen asti, kunnes tuo oman neidin (2kk) tukka kasvaisi siihen malliin, että sais letitettyä. 😀 Mä tykkään tehdä, mut mulla ei oo ketään, kelle tehdä 😩 oon siis myös aika surkea. 😂
Joooo!!! Ihan mahtavaa! Jos tuut vaikka aamuisin aina tähän meille letittelemään, ni helpottaa meitä molempia. 😀
Kiitos jälleen vertaistuesta :).
Täällä väkerretään joka aamu ekaluokkalaiselle ne kaksi palmikkoa. Ja menee jo ihan rutiinilla. Suurin syy niihin on se, että jos ne estää yhdenkin täin eksymisen siihen päähän, niin se on sen arvoista! (Eskariaikana niitä täitä oli kahdesti!!!)
Kerran vietin aikaa youtubessa opiskelemassa juuri niitä kalanruotoja yms. kiemuroita. Mutta siihen se “innostus” sitten jäikin. En kertaakaan selvinnyt edes koittamaan :).
Ihanaa, että joku jaksaa oikeesti opiskella noita lettejä! Ku onhan ne tosi hienoja. Mut mulla ei vaan kärsivällisyys… se ei vaan riitä!
Voih! Minä letittäisin! Mutta mulle on siunaantunut vain poikia (ja tiedä sitten mikä todellisuus olisi jos tilanne ei olisi tämä). Onneksi on veli ja veljen tytöt, ei sillä että niiden hiuksia letittelin, vaan panin hankkien lettikirjan lahjaksi 😛
Meille saa tulla letittämään!!! Noi lettikirjat on oikeesti varmaan hyviä ja ehkä jopa mä voisin oppia.. jos vaan jaksaisin opiskella. 😀
Olen opetellut trendikkäät lettikampaukset YouTubesta. Itse pidän amerikkalaisista videoista, sillä jostain syystä suomalaiset videot ärsyttävät. Innostuin leteistä jo ennen kuin niistä tuli “hitti”. Meidän pitkille hapsutukille ei muita vaihtoehtoja aamuisin oikein ole, kuinletittää kuosiin. Olisipa tuollaiset kiharat, jotka voisi vain pilvenä antaa leijailla olkapäille…
(Letitän muuten mielelläni myös muiden lasten ja aikuisten hiuksia. )
Noissa kiharoissa on vaan se takkupuoli… että kun tuossa harteilla lainehtivat, parin tunnin kuluttua ovat jo ihan takussa. 😀
Mä niin tykkään sun tavasta kirjoittaa. Tätä blogia on aivan huippua lukea! Ja mitä tohon letitykseen tulee, mulla on onneksi 2 lyhythiuksista poikaa. ?
Kiitos! 😀 Arvaa onko yks mimmi muuten just kitisemässä lettiä tossa vieressä… aaargh! 😀
Oi, letittäminen on ihanaa! Mä en ole koskaan osannut ja nyt saan omalla ekaluokkalaisellani harjoitella 😉 Tytöllä on paksu kiharapilvi jo alaselkää hipomassa, joten materiaalia riittää. Mulla on nyt hanskassa tavallinen ranskis ja sen eri variaatioita. Kalanruotoletti on vasta opeteltu ja sen kanssa nyt treenataan. Seuraavaksi listalla on kampauspään (:D) toiveesta vesiputousletti. Letittäminen on kivaa yhdessäoloa ja samalla tulee rupateltua ummet ja lammet. Ja kiharapäisen äitinä olen hoksannut, että se tukka tosiaan kannattaa pitää kiinni, niin se ei ole niin solmussa koko ajan 😀