Ei se mitään pelkkää liirumlaarumia ole, se lepopäivän pyhittäminen. Nyt kun taas tuli vietettyä pari viikkoa putkeen aika tiiviisti työmaalla, tuntui enemmän kuin hyvältä, kun mieheni lupasi mennä pitämään kauppaa pystyssä täksi päiväksi. Kyse ei näin sunnuntaisin ole kuin muutamasta tunnista, mutta on silti niin eri asia olla menemättä kokonaan. Olen nukkunut väsymystäni tuntikaupalla eilisen illan ja yön aikana, katsonut esikoisen kanssa hömppäleffaa, lukenut sisustuslehtiä, siistinyt paikkoja ja kahvittanut ystäviä. Ajatus kulkee selkeämmin, tuntuu että elämässä ehkä sittenkin on muutakin kuin kauppa ja nukkuminen. Virkistävää!
Rouvan viherpeukalo on tänäkin kesänä taas aivan erityisessä iskussa. Juhannusruusu ei kukkinut lainkaan (johtuu vissiin leikkaamisesta..) ja Pioni teki ihan tasan kaksi kukkaa. Ehdin vielä kukinnan loppuvaiheilla pelastaa nuo ihanat kukat tuoksumaan ruokasalin akkunalle.
Kostean lämmin (yök!) sunnuntai-ilta jatkuu lepäillen. Koitan jaksaa valvoa sen verran myöhään, että näkisin norjalaisdekkari Varg Veumin ykköseltä. Realistinen ja osittain aika julmakin sarja, mutta tosi hyvä. Suosittelen lämpimästi pohjoismaisten dekkarien ystäville!
Jännittävää kesäiltaa!
-Päivi-
Jaksamisia yrittäjän arkeen ja työn+perheen yhdistämiseen. Se on melkoista kyllä. Olet sisukas!
Kiitos, Laura! Onhan tämä aikamoista, vaatii kyllä niitä kuuluisia verta, hikeä ja kyyneleitäkin välillä… Sisua, sitä erityisesti. Mutta parhaansa kun yrittää, sen täytyy riittää. :)-Päivi-
Ahaa, on olemassa siis joku joka on tasan yhtähyvä kukkien kanssa kuin minä 🙂 Voimia ja jaksamisia, ei se yrittäjän homma helppoa ole, vaikka ihanaa kuitenkin varmaan kun saa olla itse itsensä herra.
Mä olen siis aivan täysin onneton, viherpeukalo keskellä kämmentä! 😀 Koitan pitää muksut hengissä, ei riitä paukut enää noihin kukkiin… ;)Kiitos tsempistä! Tykkään työstäni valtavasti, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteikö se olisi aika rankkaa myös. :)-Päivi-
Täsmälleen samanlaiset fiilikset! En ilmoittanutkaan olevani sunnuntaina auki, mutta kun viime sunnuntaina väkeä lappasi ovesta (vaikka meillä oli muutto pahimmillaan kesken) niin ajattelin käydä tänään tekemässä paperihommat putiikissa. Samalla palvelin asiakkaita, joita kyllä poikkesikin. Katselin torin yli sinun putiikkiisi, mutta näin oven olevan kiinni ja ajattelin, ettet olekaan paikalla! Olen myös nukkunut, nukkunut ja nukkunut – enkä siivonnut yhtään! Ruokapöytä on kuin sikolätti, kun mieheni (minun kotiapulaiseni) lähti mökille. Sen verran täytyy raivata, että toinen pääsee ulko-ovelta sisälle…. Yritetään vaan jaksaa vielä muutama viikko tätä rumbaa, syksyllä se sitten rauhoittuu – sesonki.
Mulla on sunnuntaisin auki 12-15 tämän heinäkuun ajan, ihan mukavasti on ihmiset kierrelly sunnuntaisinkin. Kyllähän tämän tässä jaksaa, nyt painetaan veren maku suussa, että pärjäillään syyskauden läpi. 🙂 Tsemppiä sinne torin toiseen laitaankin!-Päivi-
Täällä ilmoittautuu myös yksi sellainen puutarhuri jonka puutarhassa kukka saa etsiä toista :)Voimia uuteen työviikkoon!
Helpottavaa, etten ole ainut… Mä harrastan sisätiloissakin ihan vaan noita leikkokukkia, kun jostain syystä muut aina kuolee… ;)-Päivi-
Täällä on kukkinut tänä kesänä todella runsaana… voikukat. Ja jotku rehut, mutta ei paljoa ne, joiden toivoisi (kukkapenkissä). Nooooh, vastahan tässä opetellaan… :PJa kyllä kuullostaa virkistävältä sun vapaapäivä. Kunpa saisit nauttia niistä useammin! Ajattelin jo mielessäni, että ai kun asuisin lähempänä, niin tulisin päästämään sut vapaalle silloin tällöin. Karkkipalkalla. Mut se ei ehkä olis sun bisneksille kovin hyvä juttu, hehheh. 😀
Onneks meidänkin pihassa on suurin osa kukista ollut jo iän kaiken ja ne elelee vähän melkein kuin itsestään. Mitään uutta ei kyllä kannata laitella, se on heti varma kuolema tässä pihassa… ;)Ihana ajatus, kiitos! Heinäkuun jälkeen taas helpottaa, kun ei kauppa ei ole sentään ihan joka päivä auki. :)-Päivi-
🙂 lepo tulee varmasti tarpeeseen!Meillä mies kulki ruohonleikkurin kanssa pioneiden ohitse ja varisutti niiden terälehdet maahan… siellä ne nyt nurmikkoa koristavat, joten enpä tiedä ennättääkö yksikään maljakkoon saakka :/Kiva kun olet taas täällä <3Mari
Voi pioniparkoja! 🙁 Me jouduttiin siirtämään meidän toista pionia terassin tieltä… mä vähän pelkään, että tais kyllä olla sen pionin loppu.. :/Kiva, kun säkin löysit tänne! :)-Päivi-
🙂 lepo tulee varmasti tarpeeseen!Meillä mies kulki ruohonleikkurin kanssa pioneiden ohitse ja varisutti niiden terälehdet maahan… siellä ne nyt nurmikkoa koristavat, joten enpä tiedä ennättääkö yksikään maljakkoon saakka :/Kiva kun olet taas täällä <3Mari