Arki luistelee taas Uskolassa pikkuhiljaa perinteisellä painollaan. Eli liian nopeasti. Töissä olen edelleen pihalla, mutta en (ehkä) ihan niin pahasti, kuin vielä viime viikolla. Illat kuluu vauhdilla, tosin sentään sen verran olen skarpannut oman (ja myös perheeni) mielenterveyden tähden, että iltalenkillä koitan jaksaa käydä. Tai ehkä lenkki kuulostaa liian sporttiselta… oisko kävely kuitenkin oikeampi termi..?
No oli mikä oli, uomiinsa alkaa taas elämä asettua. Kovaa mennään, koitetaan selvitä, muistaa ja jaksaa. Onneks on kevät ja valoisaa. Aurinko on mun uusi bestis. Saa hyvälle tuulelle joka kerta.
Ihan kuin arjen vauhti ei riittäisi, kuopus ilmoitti täyttävänsä huomenna viisi vuotta. VIISI! Tuo ilmiömäinen kikkarapää ei ole aikoihin ollut enää mikään vaippahousu, mutta että viisi?! Päällimmäinen fiilis äidin mielessä on helpotus. Ihanaa, kun kasvavat. Oppivat ja alkavat olla jo myös aika hyviä seuralaisia. Nyt en anna haikeudelle tilaa, olen mieluummin iloinen, ettei olla noita tyyppejä ihan piloille saatu.
Vielä.
Ja kriisikin iski vasta siinä vaiheessa, kun 10-vuotias esikoinen ilmoitti käyneensä “vähä lukemas sun blogii”. Oh shit! (okei, se ymmärtää kyllä tän…) Tarkottaako tämä nyt sitä, että mun pitää suodattaa näitä juttuja? Ilmeisesti. Ainakin vanhimman osalta. Damn! (kai se tänkin jo ymmärtää)
Täällä koitetaan siis pysyä mukana lennossa. Ihan aikataulussa ei kyllä olla, nimittäin simat on vielä laittamatta. Ou nou!
-Päivi-
Kuva ei liity mihinkään. Paitsi siihen, että kohta on kesä. Ja jäätelö on hyvää!
Voi sinä ja sun ihanat muksut 🙂
Hihi! :)-Päivi-
:-)Onnea kikkarapäälle!
Kiitos, Vekarus. :)-Päivi-
Ihana postaus! Ajatuksenvirtaa… 🙂
Sitäpä sitä. :)-Päivi-