Onneksi kaiken sen riittämättömyyden, ja kiittämättömyydenkin, keskellä on ne pienet jutut. Ne, kun esiteini kuiskaa vielä äidille ne ihan kaikkein suurimmat salaisuudet. Ne, kun pienimmän kanssa suunnataan aina yhteisinä vapaapäivinä kirjastoon ja kahvilaan, ihan kaksin.
Ne, kun joka ilta iltapusujen jälkeen käydään pätkäpojan kanssa sama keskustelu.
“-Hyvää yötä. Mä rakastan sua.
– Hyvää yötä, äiti. Määkin rakastan sua.
– Sä oot mun lempipoikani.
– Mä oon sun ainut poika.
– Siks just.
– Säkin oot mun lempiäiti.
– Mähän oon sun ainut äiti.
– Siks just.”
Päivän paras hetki. Without a doubt.
-Päivi-
♡
Hih. <3
<3
<3
<3 <3 <3
No niinpä! <3
Nää on näitä elämän pieniä iloja 🙂 <3
Sanos muuta. Pieniä, mutta kuitenkin niin suuria. <3