Hallituksen suunnitelmat kotihoidontuen leikkauksista nostavat jälleen kerran pöydälle ikuisuuskysymyksen: kumpiko nyt sitten on parempi, koti – vai päivähoito. Itse tähän kysymykseen en kovastikaan ajatellut ottaa kantaa, asia kun ei missään nimessä ole yksiselitteisen mustavalkoinen, vaikka kiihkeästi vaihtoehtojen puolesta argumentoijat niin kovasti haluaisivatkin väittää.
Usein näissä keskusteluissa halutaan nähdä vain ääripäät: ituhippimamma, joka imettää ja perhepeteilee lapsen kouluikään asti vs. kiiltonahkakorkkareihinsa kompasteleva uraohjus -mutsi, joka on juossut vaavi kainalossa suoraan synnäriltä ensimmäiseen palaveriin. Tähän väliin kuitenkin mahtuu aimo joukko meitä ihan tavallisia vanhempia, joiden elämäntilanne on ihan jokaisen kotioven takana erilainen. Siinä myös yksi syy, miksen kovin hanakasti lähtisi kenenkään valintoja arvostelemaan. Minua ei henk.koht. kiinnosta viekö naapurin Pirkko lapsensa hoitoon ollessaan itse kotona, koska en voi millään tietää, millainen elämäntilanne Pirkon perheellä on. Ties vaikka Pirkko olisi sairas tai masentunut. Vaikka päiväkoti olisi Pirkon lapsille ainut normaalielämästä muistuttava asia ja tärkeä rutiini. Ja toiseksi; minua ei kovinkaan paljon kiinnosta. Koen kuitenkin pääasiassa tärkeäksi hoitaa oman perheeni asiat niin, että kaikilla on hyvä olla.
Sen sijaan haluaisin esittää meidän perheen kokemuksiin pohjaten päivähoidon puolustuspuheenvuoron. Harmillisen usein nimittäin kuulee ja saa lukea lähtökohtaisesti päivähoitoa ja erityisesti päiväkoteja parjaavaa tekstiä. Päiväkoteja verrataan jopa vankiloihin ja ties mihin pakkohoitoloihin ja lapsensa tuollaisiin syöpäläispesiin kiikuttavia vanhempia pidetään alimpana mahdollisena kastina. Niin itsekästäkin! Tehdä nyt lapsia vain viedäkseen ne päiviksi muualle, jotta itse pääsee töihin.
Usein nämä kritisoijat tuntuvat olevan vanhempia, joiden lapset eivät alkuunkaan ole vielä päivähoitoiässä ja joiden mielipiteet perustuvat suusta suuhun kulkeviin urbaanilegendoihin. Olen minäkin kuullut kaikki kakkavaipoissa istuttamisesta välipalatta jättämiseen, enkä väitä etteikö niin olisi jossain joskus tapahtunutkin. Ja onhan ne kuuluisat henkilökemiatkin. Ei hoitajan kanssa aina synkkaa ja siinä vaiheessa koko päiväkoti onkin ihan aunarista, eikä siellä ainakaan tehdä mitään oikein.
Tiedä sitten, onko meillä käynyt aivan uskomattoman hyvä tuuri, mutta meillä on kolmen lapsen ja useamman päiväkotivuoden jälkeen lähes pääasiassa positiivisia kokemuksia päiväkotihoidosta. Enkä väitä, etteikö nuorimmaisen pötkäleen jättäminen päiväkodin pihaan 4 vuotta sitten olisi tehnyt tiukkaa. Se oli kamalaa! Nähtyäni kuitenkin hyvin pian, kuinka neitokainen oli ryhmässään kuin kala vedessä, päätös tuntui oikealta. Ja sitä se oli.
Meidän lapset on tykänneet olla päiväkodissa ja ovat sieltä hyvää hoitoa saaneet. Aina ei meilläkään ihan jokaisen hoitajan kanssa ole synkannut, mutta toimeen ollaan aina tultu. Varsinkin nykyisen päiväkodin osalta voidaan puhua todellisesta yhteistyöstä. Asioista voidaan keskustella avoimesti ja tunne on todella sellainen, että lapsista välitetään. Ja koko meidän perheestä. Ymmärrän toki, että kaikilla ei varmasti ole yhtä onnellinen tilanne. Meidän pikkupäiväkoti on hyvin kodinomainen ja rauhallinen paikka. Kokemusta on suurestakin päiväkodista. Hyvää hoitoa saimme sieltäkin.
Tämä ei ole missään nimessä kotihoidon vastainen puheenvuoro, kuten alkutekstikin varmaan jo antaa ymmärtää. Molempi parempi ja kukin tyylillään. Enemmänkin ehkä haluaisin ravistella toisinaan jopa vähän vihamielistä suhtautumista päiväkotihoitoa kohtaan. Erityisesti niiden vanhempien, joilla ei itsellä kokemusta kyseisestä hoitomuodosta ole. Useinhan nämä on asennekysymyksiä. Jos et halua lapsen viihtyvän päiväkodissa, hän ei siellä varmastikaan viihdy. Jos olet valmiiksi sitä mieltä, että mikään ei onnistu, näin varmasti tulee tapahtumaan. Ehkä olisi kuitenkin parempi suhtautua päiväkotiin avoimin mielin ja unohtaa ne turhan tiukat “juuri meidän pikkupetterille laaditut hoito-ohjeet”. Jos haluat lapsesi nukkuvan päiväunensa ulkona kolmevuotiaaksi asti tai syöttää piltillesi välipalaksi ainoastaan luomumangoja, kotihoito voi olla parempi ratkaisu. Kaikkien kannalta.
Päiväkodissakin kuitenkin kasvaa yksilöitä, ei harmaata massaa. Siellä kun voi, ihan oikeasti, saada hyvää ja kokonaisvaltaista hoitoa. Lisäksi päiväkodit on pullollaan aivan uskomattoman ihania ihmisiä, heitä jotka jaksavat päivät pitkät pyyhkiä meidänkin pikkupettereidemme räkänokat. Lähtökohtaisesti myöskään kotihoidetut lapset eivät ole millään tavoin parempia tai rakastetumpia, kuin päivähoidossa käyvät lajitoverinsakaan. Vähintään yhtä lapsellista on vanhempien vertailu. Kukin paras omilleen. Se riittää.
Lopuksi vielä erityiskiitos meidän lasten hoitajille läheiseen päiväkotiin. Olette uskomattomia!
Ja nyt; sana on vapaa. Millaisia kokemuksia sinulla/perheelläsi on päivä(koti)hoidosta? Oletko saanut epäileviä kommentteja viedessäsi lapsesi päiväkotiin? Oletko kaikesta väittämästäni täysin eri mieltä? Ihan mitä tahansa aiheeseen liittyvää. Kerro.
-Päivi-
En ole ikinä parempaa tekstiä aiheesta lukenut! Vau ja kiitos! Tv. yksi äiti
Tiedätkö, tämä oli ehkä kaunein yksittäinen koskaan saamani palaute. Kylmät väreet ja hyvä mieli. Kiitos. <3
-Päivi-
Mä niin laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että olen saanut lapseni lähes kaksikymmentä vuotta sitten . Tämän päivän äitien suorittamista katsoessa ja kuunnellessan tuntuu että täytyisi suorittaa vähintään akateemisen tason koulutus lasten odottamisesta, hoidosta, imettämisestä,pukemisesta, ihan kaikesta.
Näitä suorittajaäitejä kuunnellessa on suorastaan ihme, että omani ovat a) hengissä b) järjissään c) eivät istu vankilassa. Ja nyt kärjistän tarkoituksella, varmasti siellä ruudun takana on monta maalaisjärjellä varustettuja äitiäkin, jotka osaavat pitää suunsa supussa muiden ratkaisuista.
Tämä oli Päivi hyvä teksti. Ajattelen noin itsekin. Kukaan muu kuin asianomainen, ei voi tietää toisten ratkaisujen taustoista ja mikään asia ei ole mustavalkoinen, ilman harmaansävyjä.
Sanos muuta! Kyllä sitä monesti on miettinyt, miten meistäkin tuli ihan oikeinkin hyviä ihmisiä, vaikka kasvettiin 80-luvulla vielä aikalailla itsenäisesti. Mä olen kyllä liian laiska suorittaja-äidiksi ja lähinnä olen huvittunut tuosta ryhmästä. Mutta kukin tyylillään tässäkin… kunhan ei lasten kustannuksella. Niille kun on ihan hyvä välillä sanoa eikin. 😉
Ainiin, ja kiitos. <3
-Päivi-
Päiväkoti on paikallaan, jos vanhemmat käyvät töissä, opiskelevat tms. Mutta multa ei heru ymmärrystä, jos lapsi viedään päiväkotiin virikkeellistymään, vaikka vanhempi olisikin kotona. Puhun nyt kuitenkin ihan normaaleista perheistä, sosiaalitapaukset erikseen. Ei lapsen arjen tarvitse olla jatkuvaa viriketulvaa, leppoisampikin meno riittää. Kerhoja löytyy varmaan jokaisesta mutkasta, naapureihin voi tutustua ja saada seuraa, puistoissa voi jutella kaltaistensa kanssa. Päivähoitopaikat kuuluvat työssäkäyvien lapsille.
Olen samaa mieltä, että jatkuvaa viriketulvaa ei lapsi tarvitse. Kuitenkaan ihan yhtä mustavalkoisena en asiaa näe. On esim. tilanteita, joissa on myös lapselle varmasti parempi pitää sama tuttu hoitopaikka, vaikka toinen vanhempi jäisi hetkellisesti vaikkapa työttömäksi.
-Päivi-
Naulan kantaan! Tosi hyvin kirjoitit juuri sen miten minäkin asiasta ajattelen. Kukin tyylillään ja maalaisjärki käyttöön!
Kiitos! Tämä on usein aika arka aihe, mielipiteet kun ovat helposti ainoastaan joko puolesta tai vastaan.
-Päivi-
Wau! Osasit pukea sanoiksi juuri sen mitä itse ajattelen asiasta! Kerrassaan mahtavaa lukea välillä myös ihan järkitekstiä aiheesta. Muutenkin ihan mahtava blogi 🙂
Kiitos kivasta kommentista! Tuli hyvä mieli! 🙂
-Päivi-
Mä kyllä ehdottomasti haluan, että lapseni viihtyy päiväkodissa, jos joskus sinne menee. Ja uskon kyllä, että päiväkoti voi olla hyvä paikka lapselle. Olen itse ollut päiväkodissa töissä ja siellä oli hyvä meininki ja lapset vaikuttivat onnellisilta. Mutta päiväkodeissa on varmasti eroja ja suurin ongelmahan on jos on liian isoja ryhmiä/liian vähän henkilökuntaa ja varsinkin pätevän koulutuksen työntekijöistä on pulaa. Suurin ongelma siinä, jos kaikki laittaakin lapsensa päiväkotiin, onkin mielestäni se, että miten ihmeessä saadaan tarpeeksi ammattitaitoista henkilökuntaa hoitamaan kasvavaa lapsimäärää ja miten edes tilat riittää? Juurikin kun itse olin töissä niin päiväkoti oli jo niin täynnä kuin vain voi olla ja tuli ilmi ettei siellä olisi saanut olla niinkään paljon, koska paikan ilmastointi oli suunniteltu pienemmälle ihmismäärälle. Silloin joutui kaikille hoitoon hakeville sanomaan, että sori tänne ei vaan mahdu enää yhtäkään lisää. Ja ainoa vapaa hoitopaikka oli todella kaukana, itse en pystyisi ainakaan lastani niin kauas viedä hoitoon.
Olet varmaan ihan oikeassa. Tosi tärkeää on, että hoitohenkilökunta on osaavaa ja motivoitunutta. Eikä näin varmastikaan joka paikassa ole. Ja tietysti kuntien heikentynyt talous osaltaan vaikuttaa siihen, että päiväkodeissa on mm. sisätilaongelmia.
Se on aina harmi, kun juuri pienimmiltä säästetään…
-Päivi-
Poikani, 2 ja puol vuotias, oli pakon edestä päiväkodissa, kuukauden. Ihana paikka. “Kivat tädit ja kiltit lapset”, kertoi lapsi. Hoitohenkilökunnan mielestä kiltti, helppo, reipas ja sosiaalinen poika. Poika, joka sopeutui pakon edessä, vaikka itki joka aamu “äiti, älä vie minua sinne!”. Yli 9 tunnin päivät 34-paikkaisessa päiväkodissa olivat vain liikaa, eikä minua harmita yhtään äkillinen lomautukseni ja kotihoidon jatkuminen.
Mutta hei. Jokainen lapsi huutaa ensimmäiset viikot, kun häntä päiväkotiin vie. Muutamassa viikossa hän sitten yleensä tottuu, tutustuu ihmisin ja paikkoihin, heti aamusta suuntaa tyytyväisenä leikkimään tai aamupalalle.
Mutta on se kyllä sydäntäsärkevää se huuto. Meillä on pyörävarasto pienten puolen ikkunan takana ja nelivuotias on ihan hädissään, kun siellä ikkunan takana joku pieni huutaa äitiä.
Ja tosiaan, tottahan useat lapset itkevät hoitoon viedessä alkuun. Mikä kertoo minusta taas oikeanlaisesta kiintymyssuhteesta vanhempiin. Ja lapsetkin on toki erilaisia, toiset ovat itsenäisempiä jo pienestä. 🙂
-Päivi-
Mutta toisaalta just ihana tilanne, molempi parempi! Lomautus voi tuntua tuohon väliin vähän kuin lomalta ja tervetulleelta vaihtelulta siihen perus päiväkotiarkeen. 🙂
-Päivi-
Minun mielestäni 9 kk ikäinen ei vielä kuulu päiväkotiin. mielipiteeni on, että ihan pienten, alle 3 vuotiaiden paikka on kotona. Ja vasta lähemmäs 3 vuotiaan on hyväksi mennä päiväkotiin.
En usko, että monellekaan ihanteena on alle vuoden ikäistä viedä päiväkotiin. Mutta niitäkin perheitä on, joille se on ainut vaihtoehto. En näe mitään perusteltua syytä syyllistää näitä vanhempia yhtään enempää, kuin muitakaan. Monilla varmasti omaatuntoa pistelee tuossa kohtaa jo valmiiksi.
-Päivi-
Loistava kirjoitus!!
omani vein tarhaan vasta 3v kún pakko palata töihin mutta toisaalta alkoi myös selvästi kaivata muuta kuin äidin seuraa noin 2,5v , kakkosen kanssa seuraan milloin alkaa kaivata kodin ulkopuolelle (kerhojen lisäksi) mutta veikkaan 2,5v kuten esikoisellakin joka on viihtynyt mainiosti 3 päivää viikossa tarhassa vaikka olen kotona vauvan kanssa- enkä ottanut pois juuri koska viihtyi tarhassa vauvan syntymän jälkeenkin osapäiväisenä ja olisi viihtynyt 5 päivääkin mutta en halua/kehtaa pitää koko viikkoa kun tietää miten tarvetta lähitarhapaikoille Hesassa on. Hoitaja-kemioissa meilläkin haasteita ollut mutta aina toimeen tultu, muuten jopa erinomaista hoitoa etenkin nyt isompien ryhmässä mahtavaa, tosin lapsen kielenkehitystä ei ainakaan auta että ryhmässä on ei-suomalaisia enemmistö kun itselläänkin viivettä puheen lausumisessa..
Meillä oli aikanaan samanlainen tilanne. 5-vee oli ollut päiväkodissa ja tottunut juuri rutiiniin ja kavereihin, kun kuopus syntyi. Keskimmäisen, tuolloin 2-veen otimme kokonaan pois hoidosta, mutta katsoimme, että isommalle oli paremmaksi jatkaa osa-aikaisena tutussa paikassa, kuin heitellä häntä välillä johonkin uuteen kerhoon ja kohta taas takaisin. Nämä on juuri niitä tilanteita, miksi kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta.
-Päivi-
ihan tuo 2,5v meilläkin sopi tarhaan menoon, alkoi selvästi kaivata ikäistäänsä seuraa!
Niin totta. Meillä lapsi jatkaa osa-aikaisena päiväkodissa, vaikka itse jään äitiyslomalle. Syy on se, että pojalla on häiriöitä liikkumisen kehityksessä, eikä mikään ole siihen parempi apu, kuin toisten lasten esimerkki ja seura. Itse olisin kyllä halunnut pitää lapsen kotona, mutta tämä on nimenomaan lapsen fysioterapeutin ja sairaalan kuntoutusohjaajan suositus. Syy päivähoidon jatkumiselle on siis ihan pätevä, mutta tiedän saavani sen vuoksi tuomitsevia mielipiteiltä ulkopuolisilta. Lapsen tilanne kun kumminkin on sellainen, ettei sitä viitsi jokaiselle vastaantulevalle ruveta selittämään.
Kuten sanottu, koittakaa ihmiset ymmärtää, että tarhapäätöksen takana voi olla jokin muukin syy kuin äidin laiskuus.
Nimenomaan! Uskoisin, että monissa tilanteissa ajatellaan nimenomaan lapsen parasta ja toimitaan sen mukaan. Ulkopuolisena on vaan niin kovin helppo tuomita. Ikävä kyllä.
Tuo ratkaisu on varmasti teille paras mahdollinen, älä tunne huonoa omaatuntoa. Tsemppiä! 🙂
-Päivi-
Hieno kirjoitus ja täynnä asiaa! Sen verran lisäisin vielä, että päiväkoti vs. kotihoito -keskustelusta Suomessa puuttuu lähes täysin kasvatuksellinen näkökulma. Vaikka Suomen varhaiskasvatusta pidetään maailman parhaana, päiväkodeissa tarjottavaa kasvatusta (sitä se sosiaalistuminenkin on!) ei ehkä arvosteta samalla tavalla. Ei niillä päiväkodin hoitajilla turhaan ole se lastenhoidon tai varhaiskasvatuksen ammattitutkinto!
Oma tyttäreni (1 v) aloitti noin kuukausi sitten päiväkodin ja vaikka hänen sinne jättäminen tuntui aluksi vaikealta, syyllisyydentunne hävisi pian, kun näki, miten paljon hän siellä viihtyi. Ja jossain vaiheessa oppi jo syömään lusikallakin, kun katsoi muilta lapsilta mallia! 😉
Kiitos tästä tekstistä, Päivi ♥ terveisin ensi kuussa päiväkotiin hyvin mahdollisesti menevän poikasen äippä!
Tsemppiä päiväkodin aloitukseen! Hyvin se menee, kun menee uutta kohti rennolla asenteella. <3
-Päivi-
Meidän neiti meni meni päiväkotiin ollessaan 1 v 9 kk kun äiti meni muutamaksi kuukaudeksi töihin ennen uuden vauvan syntymää. Nyt on siis reilut 2 v ja äiti on kotona mutta tyttö jatkaa päiväkodissa parina päivänä viikossa. Itse suunnittelin puolipäivähoitoa mutta päiväkodin toivomus oli että niinä päivinä kun on hoidossa olisi kokopäivän. Niinpä hän on nyt kaksi päivää viikossa hoidossa noin 7 tuntia. Jaa miksikö? Minusta lapsi on kehittynyt valtavasti hoidossa ollessaan eikä juurikaan aamuisin itke hoitoon vietäessä. Minä kai sitten olen huono äiti kun en osaa tarjota lapselleni virikkeitä mutta lapsi tuntuu tysistyvän kun joutuu koko viikon olemaan kotona ja alkaa kiukutella. Nyt saa purkaa egergiaansa parina päivänä ja tavata tuttuja tätejä ja lapsia. Perhepäivähoitoa en valinnut, koska kaverien lapsi joka on perhepäivähoidossa, joutuu aina hoitajan sairastuessa menemään eri paikkaan varahoitoon. Päiväkodissa on aina joku tuttu täti ja samat kaverit. Siksi mielestäni parempi vaihtoehto.
Ihanaa tekstiä!!!!! ja kuinka joku ihminen vaan voi nauttia niistä ihanista pikkuräkänokista, jotka ovat eri syistä hoidossa…minua ei kiinnosta onko vanhemmat töissä/kotona, kunhan lapsi voi hyvin. Uskon, että kukaan ei tuo lastaan päiväkotiin lastaan huvin vuoksi (tai no 99% ei tee niin ja jos joku tekee niin luultavasti lapsen on parempi silloin olla päivät päiväkodissa). Ja, miettikääpä oikeasti tuota itkua, onhan se kauheaa, kun oma lapsia aamulla jää itkien hoitoon, mutta toisaalta se kertoo myös, kuinka tärkeä oma vanhempion. Edllisessä työpaikassa opetin eräälle vanhemmalle, että jää hetkeksi ikkunan taakse kuuntelemaan..lapsi lopetti itkun heti, kun vanhemmat olivat sulkeneet oven. Näin vanhemmat saivat lähteä töihin hyvillä mielin 🙂 Rakastan työssäni lapsia, jotka ovat kaikki ainutlaatuisia yksilöitä, yksikään päivä ei ole samanlainen, lisäksi arvostan vanhempia, jotka luottavat kalleimat aarteensa minun hoivaan koko päiväksi. Ja hei, tää työ on asiakaspalveluammatti, kokonaisuus on tärkeä!!!!