Hoidetaanpas tuo laattahomma välittömästi pois alta. Eli sairastilasto näyttää tällä hetkellä 4/5. Minä ainoana yritän sinnitellä vastaan, hirveen jännä nähdä, kuinka kauan. Desinfioin ihan villinä ja imeskelen noita maitohappobakteereja. Lopulta kuitenkin ryynään pää pöntössä, mutta oonpahan yrittäny sit ainakin!
Oli mulla muutakin asiaa kyllä. Jotta tasapaino pysyy, tautiketutuksen ohella tähän viikkoon on mahtunut hyvääkin. Tänään nimittäin ilmesty mun ensimmäinen kolumni printtilehdessä, IIIIIK!
Asiat on varmaan blogin lukijoille aika tuttuja, esittelytekstillä kun aloteltiin. Ja mistäs sitä bloggaaja muusta kirjottaa, kuin itsestään. Mutta jos haluatte koko tekstin käydä lukasemassa, se löytyy täältä.
Olen tosi iloinen tästä mahdollisuudesta, valtavan hyvää kokemusta tuo myös tuonne printin puolelle kirjoittaminen. Ja onhan se muutenkin ihan eri asia kirjoittaa lehteen, kun ladella höpönlöpöä blogiin. Kerran kuukaudessa olen luvannut tuolla Uudenkaupungin Sanomissa sanaisen arkkuni avata ja myönnän, palaute jännittää.
Kaikkea hienoa sitä tielle osuu! Kiitollinen voi olla. Ei hassumpi alku tälle vuodelle.
-Päivi-
P.S. Koitan urakoida vastauksia edelliseen postaukseen vielä tänään, ootte ihanan ahkerasti vastailleet!
Ihana yllätys oli aamulla lehteä lukiessa!! Ja loppukaneetti oli kyllä paras; ei pahalla, mut tahallaan. Otan tuon ohjenuoraksi
Hahaa! Oli vähän ylläri mullekin. Mutta kiva, jos tykkäsit! Ehkä pienet paineet kyllä iski nyt seuraavaan kirjoitukseen… 😉
Hienoa, että sun kirjoittajan lahjat saa lisää käyttöä! Onnea siitä! Ja onnea yrjön väistelyyn!
Kiitos! Yrjön sain väistettyä, mutta paskatautia en… Mieluummin kuitenkin niin päin. Nyt jo ok! 🙂
Sulla on sana hallussa! Sujuvaam hersyvää kirjoitusta ilman kliseitä, Tykkään!
Kiitos, Kirsi! 🙂
Hienoa ! Onnea ! Sä varmaan kohta alat järkätä meille sun blogin lukijoille lukijamatkaa Uuteenkaupunkiin ?
No siis kyllähän se alkaa olla pakko. 😀 Katsotaan, mitä kesällä keksitään!
Peukut ja varmaat pystyssä, että uhmaisit kohtaloa ja säilyisit terveenä kaiken laatan keskellä. Itse en ole vielä päässyt todistamaan sellaista ihmettä, että joku perheestä olisi moisesta säilynyt sairastumatta, mutta olen kuullut, että näinkin voi käydä.
Meillä on joskus, harvoin kyllä, käynyt niinkin, että kaikki ei ole sairastuneet. Esim. viime keväänä minä ja mies oltiin vatsataudissa, mutta kukaan lapsista ei… Uskomatonta!