Olen huolissani itsestäni. Eräs oleellinen osa Päiviyttä on kadoksissa. Nimittäin JouluPäivi.
Vielä muutama vuosi sitten, kun ihmiset totuttelivat vasta ensimmäisiin syyssateisiin, JouluPäivi vielä koitti himmailla, ettei ripustelisi ensimmäisiä jouluvaloja ikkunoihin. Ensimmäiset joulutortut JouluPäivi leipoi jo syyskuun loppupuolella, harvoissa tapauksissa malttoi odottaa lokakuun puolelle. Rajattoman joululevy korkattiin samoihin aikoihin ja glögiä lämmiteltiin tuosta lähtien jo viikottain.
Muiden kauhistellessa Halloweenin aikoihin kauppoihin ilmestyviä joulusuklaita, JouluPäivi hihkui sisäistä paloa; enää pari kuukautta h-hetkeen! Asioiden listaamista muutenkin rakastava JouluPäivi kirjoitti joulua varten monta eri listaa. Ruoat jakautuivat etukäteen hankittaviin ja viimetipan hankintoihin ja näitä edelsi tietysti joulunajan ruokalista. On toki sanomattakin selvää, että lahjalistat JouluPäivi kirjoitti ylös ajoissa ja huolella. Tulostetusta aanelosesta on niin näppärä vetää kynällä yli, kun kukin lahja oli hankittu!
JouluPäivi aloitti kodin juhlaan koristautumisen pikkuhiljaa valoista, tuoksuista ja musiikista. Lopullinen joulusiivous tapahtui vasta muutama päivä ennen joulua, silloin kuurattiinkin kaikki paikat erityisellä huolella, vaihdettiin matot ja liinat. JouluPäivi piti pyhäinhäväistyksenä nukkua aaton vastaista yötä kuluneissa lakanoissa, joten aatonaattona vaihdettiin viimeiseksi illalla vielä lakanat. Ja pestiin sauna.
JouluPäivi eli noin kuudesosan vuodesta fiilistellen joulua, ainoa tunnelman pilaaja oli vesisade. JouluPäivi ei sietänyt vesisadetta kesken kauneimman juhlan. Joulunahan kuuluu sataa lunta!
No, nyt on päässyt käymään niin, että JouluPäivi on kadonnut! TavisPäiville on suunnattoman vaikeaa jo toista vuotta peräkkäin ajatella lähestyvää joulua. Ei valmiina listan listaa, ei ripustettuna yhtään jouluvaloa. Lahjoille en ole uhrannut ajatustakaan ja vielä vähemmän ruoille. Mitä on tapahtunut?! Kuka ryösti JouluPäivin? Olisitko ystävällinen ja palauttaisit? Olisi niin paljon mukavampi innostua tästä minulle ennen niin tärkeästä juhlasta.
Kaivoin muutaman kuvan viime joululta, josta siitäkin tuli lopulta oikein mainio joulu, vaikkei JouluPäiviä näkynytkään. Jokohan näillä saatais houkuteltua karkulainen esiin..?
Ei kyllä oikein meinaa tuntua missään… Olisiko teillä hyviä vinkkejä JouluPäivin esiinhoukuttelemiseksi? Missä vaiheessa teitä alkaa jouluttaa, vai annatteko joulufiiliksen tulla omalla painollaan vasta aattoaamuna? Ja hyviä joulumusavinkkejä otetaan vastaan myös! Jospa JouluPäivi sittenkin ehtisi vielä mukaan tämän joulun tohinoihin.
-Jouluton Päivi-
Just tänään kuuntelin Vesa-Matti Loirin joululevyä ja nostin sydänkynttelikön esiin. Ja laitoin kultaisia palloja kulhoon. Kyllä se joulufiilis sieltä tulee. Ja vaikka ulkona sataa, niin sisälle saa vaikka millaisen joulutunnelman silloin kun sen haluaa 🙂
Mä en oo vielä kuunnellut joululauluja, mietin kyllä, josko tänään pikkuhiljaa koittais fiilistellä. Jospa se kohta jo nappaisi kiinni… ja JouluPäivikin tulisi takaisin. 😉
-Päivi-
Täällä on hukassa JouluKatja, epäilen että on liuennut ikuiseen vesisateeseen eikä palaa ennen kuin lumi on maassa. Tuntuu ihan hullulta edes ajatella joulua kun vesi sataa vaakatasossa salin ikkunoihin, sytyttele siinä sitten kynttilöitä ja nauti joulufiiliksestä.
Mä en kans voi sietää tota vesisadetta! Viime vuonna lumi tulikin jo tosi ajoissa, ehkä on vaan turhan optimistista toivoa toista vuotta peräkkäin..? Mutta ei se tuo syyskeli oikein kulkusia kilauttele… 😉
-Päivi-
Kuunteles raskaampaa joulua. On vähän erilainen levy.
Täytyypäs kokeilla! Mies tykkäis varmaan ainakin. 🙂
-Päivi-
Vitsi et mä rakastan noita teidän tuplaovia. Jos mullois noi, nii ois joulu aina 😉
Hahaha! Hyvä pointti! Mäkin kyllä rakastan niitä. 🙂
-Päivi-
Mulle joulu on aina ollut erityisen rakas. Lapsuuden joulujen muistot ovat niitä kaikkein rakkaimpia. Se tunne, kun saa koota perheen yhteen nauttimaan joulun herkuista, tuoksuista ja tunnelmasta <3 sitä ei voita mikään. Viimeisimpinä jouluina tosin jouluminä on ollut itselläkin aavistuksen verran kateissa. Joulun odotus alkaa lokakuun lopulla kupilla kuumaa glögiä, Juulian joululauluilla ja jouluisten lehtien selailulla.
Mulle myös. Siksi olen ollut niin harmistunut, kun JouluPäivi on ollut hukassa. Mutta onneksi tässä on vielä aikaa. Kunhan nyt joulukuun alkuun mennessä tulis käväsemään… 😉
-Päivi-
Kauneimpien joululaulujen laulaminen kirkoissa tepsii aina! Joulufiilis herää ainakin pieneksi toviksi, takuulla. 🙂
Siis vitsit, mun on pitänyt monena vuonna mennä, enkä ole ehtinyt! Tänä vuonna skarppaan! 🙂
-Päivi-
Uh, kaunis tunnelma teillä siellä ollut. 🙂
Mun joulu syntyy tänä vuonna jo siitä, että ollaan miehen kanssa yhtäaikaa kuuteen vuoteen yhtäaikaa istumassa aattoiltaa. Koko perhe koolla ja kylässä muitakin läheisiä sukulaisia. Olen itse myös syntynyt jouluna ja äidilleni se Sylvian joululaulu on kaikista rakkain, heh. Joulupäivänä jo työt kutsuu, mutta mitäs siitä, aatto on tärkein. Yövuorossakin valui kuola kun suunnittelin ruokalistaa, hehheh. Miehelle imellettyä perunalaatikkoa, mulle rutkasti metsäsienisalaattia, jos tänä vuonna kalkkunaa kinkun sijaan ja savustettua tofua tietysti, Karjalanpaistia äidille, kukahan tekisi sinapin tänä vuonna.. Mahtavaa on myös, että elämän sekoittanut keittiöremontti valmistuu vihdoin n. viikon päästä. Sit on nättiä. 🙂 Kertoisitkos vaikka ihan oman joulufiiliksesi nostattamiseksi, että mitkäs ovat teidän joulupöydän must tarjottavat. Haleja! T: Sylvia
Kiitos, Sylvia! Kuulostaapa ihanalta, tuo teidän tuleva joulu. <3 Ja ihan loistava idea joulufiiliksen nostatukseen noi jouluruoat, taidanpa valmistella niistä ihan oman postauksen. 🙂
-Päivi-
Voi että mie rakastan näitä sinun juttuja! Pitikin lukea monta postausta heti kerralla kun on tuo reissu haitannut nettielämää mutta mukavaa oli. Hienoja aiheita. Asioita joita on hyvä aina välillä pysähtyä pohtimaan. Iloa marraskuulle!
Voi kiitos, Piupau! Ja ihana, kun olet taas poikennut. Reissut on niin in, tämä synkkä aika on hyvä katkaista jollain mukavalla. 🙂 Iloa joulun odotukseen! 🙂
-Päivi-