Moro!
Kiva, kun löysit meille! Jaa, että mihinkö?
No, nakit ja MUTSI on perhe- ja ruuhkavuosipainotteinen lifestyleblogi. Aika villi kategoria, eikö?
Joskus männävuosina huurupäissäni tempaisin maailmaan jopa kolme jälkeläistä, jotka alkavat jo etäisesti muistuttaa ihmisiä. Vanhimmainen 15-vuotias on merkiltään tyttö, keskimmäinen kaksilahkeinen on kahdentoista vanha ja pienin kiharapäinen neitokainen juhli äskettäin 10-vuotissynttäreitään. Ne on siis kaikki jo koulussa, eikä yksikään vielä auttamatta pilalla. Lippua salkoon!
Meidän elämän, ja siis myös blogin sisältö, koostuu aika tavallisista asioista. Sovitetaan yhteen tanssiharkkoja, koristreenejä, hammaslääkäreitä ja kaverisynttäreitä. Ja syödään ihan hiton usein jauheliharuokaa. Joskus pakahdutaan rakkaudesta sadasosasekunnin aamukahvihetkeä kohtaan ja toisinaan ollaan valmiita teippaamaan mukulat jesarilla patteriin. Kyllä te tiedätte.
Jos aikaa olisi, leipoisin ja lukisin enemmän. Jos rahaa olisi, remontoisin, sisustaisin ja reissaisin. Tosin yritetään noita kaikkia nytkin, varsin vaihtelevin tuloksin.
Rakastan kiireettömyyttä, kirjoja ja ystäviä. Inhoan kanaviillokkia. Ja puuhastelua.
Jos voisin opettaa lapsilleni vain yhden asian, se olisi itselleen nauraminen. Moka on lahja!
Tervetuloa mukaan!
-Päivi
Oi kun olet ihana kun tätä kirjoitat! Just tässä mennään, omana lisänä erityismuksu! Jos jaksaisin niin kirjoittaisin vastaavaa, mutta onneksi pistät minun ajatukset samalla menemään. Love and peace! Ja suunnatonta kärsivällisyyttä…. me ollaan sitten mummoina ihan mahdottomia, jooko?
Eipäs, ku ihanaa, kun te kaikki tätä luette! Ei tätä kovin kivaa olis tyhjille seinille kirjottaa. 🙂 Ihana saada palautetta, se auttaa jaksamaan.
Mä oon suunnitellu, että musta tulee ihan maailman leppoisin mummo. Elän ne mahdottomat vuoteni jo nyt. 😀
Täällä kaimasi moi, mutta todennäköisesti lähes 20 vuotta vanhempi. Tuli vain mieleen termiestä ruuhkavuosi; että voin vakuuttaa tuon vasta olevan alkua siihen. Sitten kun on iäkkäät, sairastelevta vanhemmat, samaan aikaan yrität suoriutua omasta työstäsi kunnialla, hoidat (toki mielelläsi) lapsenlapsiasi aina kun tarvitaan, saatat kinata edelleen lapsiesi kanssa (tai he ainakin toisinaan edelleen saattavat arvostella ja kertoa kärkkäästi mielipiteensä, joksus jopa loukatakin tai ainakin hormonien puute=vaihdevuodet saa sinut pahoittamaan mielesi helpommin), yrität olla ihana/huomioida kumppanisi, yrität selviytyä menopaussin suomista hormoni- ja mielialavaihteluista ym…Silloin voin sanoa, ettet aina tiedä mihin suuntaan lähdet ja ketäkin huomioit. Aina on joku joka myös haluaisi apuasi/huomiotasi samaan aikaan. Välillä et voi välttyä tunteilta:Kunpa vois hetken vain ajatella itseään!!!Tervetuloa siihen vaiheeseen muutamien vuosien kuluttua! Ahh tätä naisen elämää…