Me ollaan asuttu täällä Uudessakaupungissa kohtapuoliin viisi vuotta. Niille, jotka ovat vasta hypänneet blogin mukaan äskettäin, kerrottakoon että minä itse olen täältä rantakallion alta kotoisin, mieheni Tampereelta. Jätin kotiseudun 16-vuotiaana uhmakkaasti, kun lähdin tuonne Manseen ilmaisutaidonlukioon. Näyttelijähän musta piti tulla, tai joku esiintyvä taiteilija nyt ainakin, niinkuin nyt varmaan puolesta tuon ikäluokan edustajista. No, ei tullu, kuten tätä ruuhkavuosipelleilyä lukiessa on varmasti käynyt ilmi.
Muuttopäätös tapahtui lopulta aika pikaisesti, kun esikoinen aloitti eskarin ja oli päätettävä, mihin sitä ennen koulujen alkua asetutaan. Kun iso pyörä lähti pyörimään, hommat sujuivat jotakuinkin itsestään. Tampereen kämppä myytiin päivässä ja Uskola ostettiin 1,5 viikkoa muuton jälkeen. Sitten olikin vaan totuteltava pikkukaupungin elämäntyyliin.
Siitä, onko tämä elinvoimainen, idyllinen rantakaupunki, vai pystyynkuoleva eläkeläisparatiisi, voi olla montaa mieltä. Mä muutin mielestäni tuohon ensimmäiseen, mutta olen vuosi vuodelta huomannut asuvani enemmän jälkimmäisessä. Kaupunki kamppailee taloutensa kanssa, pääkadun liikehuoneistojen ikkunoita koristaa poikkeuksetta “loppuunmyynti” tai “liike lopetettu” -kyltit, kaupungin tavaramerkkinä toimineiden kesätapahtumien jatko on vaakalaudalla. Uudet, innovatiiviset ideat torpataan yksi kerrallaan, asioita ei malteta tehdä loppuun ja odottaa tuloksia, joten miksi toisaalta aloittaakaan.
Mä olen ehtinyt näiden Uki-vuosieni aikana keittyä jo niin monessa liemessä, etten ihan pienestä enää säikähdä. Olen ollut mukana tapahtumatuotannossa, perustanut ja lopettanut yhden kivijalkayrityksen, tehnyt tuntikausia vapaaehtoista markkinointiduunia kaupungin hyväksi. Aina palaute ei ole ollut yksinomaan positiivista ja olen kuullut itsestäni mitä uskomattomampia juoruja. Mutta aion kaikesta huolimatta jatkaa tämän kaupungin sissimarkkinointia niin kauan, kuin mussa henki pihisee. Uusikaupunki ansaitsee olla elinvoimainen ja idyllinen rantakaupunki!
Tämä on ehdoton kesäkaupunki, mutta jos ei nyt ensi kesään malta odottaa, kannattaa kaupungissa poiketa vaikkapa marraskuun viimeisenä sunnuntaina ihailemassa kaupungin joulunavausta ja perinteisiä Wanhan ajan markkinoita. Ensi kesän, tai alkusyksyn ehdoton kohokohta on uudistunut Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma, jossa pääsee vierailemaan idyllisissä puutaloissa. Ja juu, meikäläinen on siinäkin taas mukana, kuin liima. Ja ihan vapaaehtoisesti.
Huomaan kuulostavani hiukan katkeralta, mutta se ei ole tarkoitus. Vaikka toki on pakko myöntää, että joskus on turhauttanut aika kovaakin. Tietysti on helpompi arvostella niitä ihmisiä, jotka yrittää ja vaikka sitten epäonnistuukin, kuin niitä, jotka eivät uskalla tehdä mitään.
Jos teistä lukijoista joku innostuu joskus täällä poikkeamaan, laittakaa viestiä! Annan mielelläni muutamia kivoja tärppejä, missä kannattaa poiketa. Ja voinhan niitä joskus vaikka tänne blogiinkin laittaa, jos kiinnostaa..?
Tämä on oikeasti sievä ja suloinen kaupunki, vaikka kulisseissa toisinaan kuohuukin.
-Päivi-
Ihana ja niin tosi kirjoitus. Me varmaan muutettiin tuon ensin mainitun raunioihin, nyt kovasti toivotaan että tämä rakas ja kaunis kaupunki tästä piristyisi. Mekin teemme osamme elvytystoimissa, kunhan saadaan fasiliteetit täällä Kukonmäessä kuntoon niin katsotaan mihin tartutaan. Ihana puuhanainen olet, sun imussa on ilo tulla mukaan esmes just näihin Vanhat puutalot-hommiin
Voi, toivottavasti tekin innostutte mukaan ainakin Vanhoihin Taloihin! Mä laitan viestiä sit, ku homma vielä hiukan etenee. 🙂
Toivotaan kyllä tosissaan, että kaupunki palaa taas arvoiseensa kukoistukseen. Muutenkin kuin ulkoisesti.
Laita ihmeessä hyviä tärppejä tulemaan. Aina silloin tällöin vievät tiet siihen suuntaan 🙂 ja olisi kiva tietää tutustumisen arvoisista paikoista.
Joo, tota vois kyllä pohtia! Kyllä siitä yhden postauksen aikaiseksi sais. 🙂
Luulisi, että autotehtaan elpyminen ja lukuisat uudet työpaikatkin elvyttäisivät ja piristäisivat kaupunkia? Joka on mahtavan upea kaupunki, käyn muutaman kerran vuodessa!
Suuresti näin toivotaan! Haasteeksi tuntuis nyt vaan muodostuvan se, millä uudet työntekijät saadaan asumaan ja elämään tänne, eikä ainoastaan pendelöimään muualta. Vuokra-asuntoja ei kertakaikkiaan tunnu olevan ja kaupungin sisäisesti homma on livennyt syyttelyn puolelle.
Tervetuloa silti tänne! Me koitetaan täällä saada kaupunki uuteen nosteeseen. 🙂
Kotiseutua ei aina osaa arvostaa ja sen hyvyyden ja huonouden huomaa kun piipahtaa välillä pois seuduilta. Minä, myös Länsirannikon asukkaana, Porin liepeiltä, asustelin neljä vuotta Pohjois-Karjalassa Joensuussa miehen opiskeluvuodet eikä se niin helppoa ollut kotiutua toiselle puolelle Suomea. Vaikka omaankin karjalaiset sukujuuret enkä jää ihan tuppisuuksi niin vaikea sitä oli nuorena tyttönä paikkaansa löytää “iloisten karjalaisten kotiseudulta”, mitään karkeruutta ei toki minulla ole. Nopeasti vierähtivät vuodet töitä tehdessä mutta kun viimeinen koulupäivä miehellä koitti niin muuttoauto oli pihassa seuraavana päivänä.. Kaipasin niin merta ja kesää 🙂
Upeita kuvia Ukista 🙂 ehdottomasti haluan tulla tutustumaan puutaloihin 🙂 Meillä Porissakin on Kuukkari ja Viikkari….
Se on muuten just näin. “Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle”, vai miten sitä sanotaan.
Mulla on muuten noi samaiset karjalaiset sukujuuret ja muutaman kerran on täällä kotikonnuilla ihmetelty, että voinko mitenkään olla alkujaan täältä. Kun olen kuulemma liian eläväinen. Haha! 😀
Uki-vinkit olisivat tervetulleita! Mummula oli vielä pari vuotta sitten naapuripitäjässä, Kalannissa. Ukissa en ole käynyt vuosiin, ehdottomasti ensi kesän kaupungeista, jonne lähteä käymään. 🙂 Kotiseuturakkaus heräsi tämän kirjoituksen myötä henkiin, lahden seudulta tekis taas niin pal mieli muutta Suomen Turkuun!
Ehdottomasti tulet poikkeemaan Ugissa ensi kesänä! Mietiskelenkin hiukan noita Uki-vinkkejä ja teen omaa postausta niistä jossain kohtaa. 🙂
Kävin elämäni ekaa kertaa siellä pari viikkoa lapsen harrastuksen puitteissa. Illalla kävelimme pitkin puutalokortteleita ja mietinkin missäköhän se Uskola on 🙂 Syömässä kävimme Kahvelissa -upea paikka ja isot maukkaat annokset, voin suositella. Myllypuistossa kävimme myöskin leikkimässä ja myllyjä ihastelemassa. Venelaiturien kohdalla kävellessä voin vain kuvitella millainen paikka on kesällä. Kotiseuturakkautta kannattaa ylläpitää! Tsemppiä siihen työhön
No voi hitsi, jos te Mylliksen leikkipuistossa ootte käyneet, olette olleet hyvinkin lähellä, jopa kävelleet ehkä ohi. 🙂 Kahvelissa on hyvät safkat, muutama ihan spessuhyvä pizzakin. 😉
Näitä “kesäkaupungeiksi” julistautuneita on tässä maassa vaikka kuinka paljon. Miksei mikään kaupunki julkstaudu syyskaupungiksi? Luo mielikuvaa kynttilänvaloisista pikku kahviloista, tunnelmallisista ravintoloista… Juuri nyt moni pariskunta varmasti kaipaisi lyhyttä parisuhdelomaa, eikä kaupungilta sinällään odottaisi muuta kuin hyvää hotellia ja vähän syystunnelmaa.
No voi, niinpä! Ja nämä perinteiset kesäiset rantakaupungit, ainakin tämä, lähestulkoon sulkeutuvat syyskuun alussa ja pysyvät säpeissään kevääseen saakka. Se on sääli.
Tuon syyskuun alun tapahtuman ajateltiin juurikin hieman jatkavan sitä “kivaa kautta”, jotta kaupungissa olis jotain tekemistä syksymmälläkin.